Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 5

Vuonu da torvikniigu

1I minä näin prestolal istujan oigies käis torvikniigan, kirjutetun puoles dai toizes da salvatun seiččemel pečatil.2I vie minä näin vägevän anhelin, kudai kovah sanoi: «Ken on pädii avuamah tämän torvikniigan da murdamah sen pečatit?»3No niken ni taivahas, ni mual, ni muan al ei voinnuh avata torvikniigua, ei voinnuh ni kaččuo sih.4Minä itkin äijäl, gu ei löüdünüh nikedä, ken ollus pädii avuamah tädä torvikniigua libo kaččomah sih.5Sit üksi vahnimis sanoi minule: «Älä itke! Kačo, voitti Juudan rovun leijon, Davidan juuren veza! Häi voibi avata torvikniigan i murdua kai seiččie pečattii.»

6I minä näin, kui prestolan da n'ellän elävän keskes da vahnimien keskel seizoi Vuonu. Se oli gu iškiettü, i sil oli seiččie sarvie da seiččie silmiä - net Jumalan seiččie hengie, kudamat on tüöttü kaikele muale.7Häi tuli lähembäkse da otti torvikniigan prestolal istujan oigies käis.

8Konzu Vuonu otti torvikniigan, net n'elli eläviä da kaksikümmen n'elli vahnimua langettih muah Hänen edeh. Jogatoizel vahnimal käzis oli arfu da kuldaine mal'l'u täüzi kuajindusavvuu. Se savvu on Jumalah uskojien malitut.9
Hüö pajatetah uuttu pajuo:
- Sinä olet pädii ottamah tämän torvikniigan
da avuamah sen pečatit,
sikse gu Sinuu on iškiettü,
Sinä omal verel ostit Jumalale
ristikanzoi kaikis rodulois,
kaikis kielis, kaikis rahvahis da mualois.
10Sinä luajiit heis valdukunnan da papit
meijän Jumalale;
hüö ruvetah pidämäh valdua mual.

11Prestolan, elävien da vahnimien ümbäri näin suuren anhelijoukon i kuulin heijän iänen. Heidü oli lugemattomat joukot, kümmene tuhattu kerdua kümmene tuhattu i tuhat kerdua tuhat,12i hüö sanottih äijäl:
- Vuonu, kudai on iškiettü,
on pädii suamah vallan,
bohattuon, mielevüön da väin,
kunnivon, taivahallizen valgien
da ülendüksen!
13I minä kuulin, kui kai luajitut taivahas, mual, muan al i meres, kai, midä niilöis on, sanottih:
- Hänele, kudai istuu prestolal,
Hänele da Vuonale
ülendüs, kunnivo, taivahalline valgei da vägi
ainos dai ilmazen ijän!
14I net n'elli eläviä sanottih: «Amin'!» Vahnimat langettih muah da ozutettih kunnivoičustu.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава