Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JIÄVINDÜ IIVANALE

Глава 2

Kirjaine uskojien kanzukunnale Efessah

1«Uskojien kanzukunnan anhelile Efessah kirjuta nenga:

'Nenga sanou Häi, kudamal on seiččie tiähtie oigies käis da kudai astuu seiččemen kuldujalgazen lampan keskel:2Minä tiijän sinun ruavot, sinun vaivat da sinun kestävüön. Minä tiijän, sinä et voi tirpua pahoi rahvahii. Sinä opiit niilöin mielii, kudamat sanotah iččie apostoloikse, hos ni olla ei apostolat, i sinä näit, hüö ollah kielastelijat.3Kestävüttügi sinus on, sinä äijän tirpit minun nimen täh, no et väzünüh.4No se minul on sinuu vastah, gu sinä heitit minun suvaičendan, kui oli allus.5Musta sit, kuspäi sinä langeit, kiännü da mene järilleh ruadamah niilöi ruadoloi, kudamii ruavoit enne. Eiga minä tulen sinun luo da siirrän sinun lampan iäre sen sijois, gu et kiändüne.6No se sinus on hüvä, gu vihuat nikolaiitoin*a ruadoloi, kudamii minägi vihuan.7Kel on korvat, se kuulkah, midä Hengi sanou uskojien kanzukunnile! Sille, kudai voittau, minä annan süvvä elaijanpuus, kudai on Jumalan savus.'»

Kirjaine uskojien kanzukunnale Smirnah

8«Uskojien kanzukunnan anhelile Smirnah kirjuta:

'Nenga sanou Enzimäine da Jälgimäine, Häi, kudai oli kuolluh, no elavui:9Minä tiijän sinun ahtistuksen da köühüön, no sinähäi olet bohattu! Minä tiijän, kui sinuu kirotah net, kudamat sanotah iččie jevreilöikse, no hüö ei olla tozi jevreit, hüö ollah sattanan joukkuo!10Älä varua tulieloi gorii. Kačo, terväh pahalaine lükkiäü erähii teis türmäh, gu oppie teijän mielii, i kümmene päiviä tüö oletto suures ahtistukses. Ole surematoi kuolendah suate, sit minä annan sinule elaijan venčan!

11Kel on korvat, se kuulkah, midä Hengi sanou uskojien kanzukunnile! Sidä, kudai voittau, ei kua toine surmu.'»

Kirjaine uskojien kanzukunnale Pergamah

12«Uskojien kanzukunnan anhelile Pergamah kirjuta:

'Nenga sanou Häi, kudamal on kaksiteräine terävü miekku:13Minä tiijän, kus sinä elät: sinä elät sie, kus on sattanan prestol. No sinä riput minun nimes, sinä et hüllännüh uskuo minuh silloigi, konzu Antipa, minun surematoi tovensanelii oli tapettu teijän luo, sie kus eläü sattan.14No on minul vähäine sinule vastahgi sanottavua: sinun luo sie on moizii, kudamat riputah Valaaman opastandois, sen miehen, kudai opasti Valakale, kui muanittua izrail'alazii, gu hüö süödäs valehjumaloile tuoduu žertvulihua da karrattas.15Heidü on sinun luogi, moizii, kudamat eletäh nikolaiitoin opastandoi müö.16Kiännü sit! Eiga minä tulen terväh, i toruan heijänke minun suun miekal.

17Kel on korvat, se kuulkah, midä Hengi sanou uskojien kanzukunnile! Ken voittau, sille minä annan peitos piettüü taivahallistu mannua da valgien kiven, i sih kiveh on kirjutettu uuzi nimi, kudamua ei tiijä niken, tiedäü vai se, ken suau sen nimen.'»

Kirjaine uskojien kanzukunnale Tiatirah

18«Uskojien kanzukunnan anhelile Tiatirah kirjuta:

'Nenga sanou Jumalan Poigu, kudaman silmät ollah gu tulen kielet, a jallat gu läpettäi vaski:19Minä tiijän sinun ruavot, sinun suvaičendan dai uskon, minä tiijän sinun autanduhimon da sinun kestävüön. Tiijän, jälgiaijoil sinä ruavoit vie enämbän gu allus.20No sit minä olen sinuu vastah, gu tirpat tuadu naistu, sidä Ijezavelii, kudai nimittäü iččie Jumalan iänenkandajakse. Häi opastau da vedäü üöksüksih minun käsküläzii; opastau karguamah da süömäh valehjumaloile tuoduu žertvulihua.21Minä annoin hänele aigua kiändüö, no häi ei tahto kiändüö iäre karguandas.22Kačos, gu minä taikkuan händü alasijah, a hänen druuguloin piäle tüönnän suuret ahtistukset, gu hüö ei kiännütänne iäre hänen ruadolois.23Hänen lapsile minä tüönnän surman. Sit tiijustetah kai uskojien kanzukunnat, minä olen se, ken oppiu mielii dai südämii, i minä annan jogahizele teis teijän ruadoloi müö.

24No teile kaikile muile Tiatiras, kudamat etto novva niilöi opastandoi, ettogo tiijustannuh muga sanottuloi sattanan süvüzii, - teile minä sanon: nimittumua uuttu takkua en pane teile piäle kannettavakse.25Ripukkua sit, midä teil on, kuni minä en tule.

26Sille, ken voittau da loppuh suate ruadau minun tahton mugah, minä annan vallan haldivoija rahvahii.27Häi paimendau heidü raudukepil, murendau palazikse gu saviastiet28- muga kui minägi sain omas Tuataspäi vallan ruadua. I minä annan hänele huondestiähten.

29Kel on korvat, se kuulkah, midä Hengi sanou uskojien kanzukunnile!'»


*a 2:6 Nikolaiitat oldih ühten Nikolain noudajat. Ičes Nikolais ei tietä tarkembah nimidä.

предыдущая глава Глава 2 следующая глава