Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJAINE JEVREILÖILE

Глава 11

Usko

1Uskon vuoh roih tovekse se hüvä, kudamah nad'eijahes, uskon vuoh nähtäh se, midä ei sua nähtä.2Jumal oli mieldünüh ammui elänüzih tuattoloih heijän uskon täh.

3Uskon vuoh müö ellendämmö, gu muailmat on luajittu Jumalan sanal, i se, mi on nägevis, on roinnuh nägümättömäs.

4Uskon vuoh Aavelin tuodu žertvu oli Jumalale kallehembi gu Kainan tuodu. Sendäh gu Aaveli uskoi, Jumal ozutti händü oigiekse, gu otti hänen lahjat; uskon kauti Aaveli pagizou vie kuoltuugi.

5Uskon vuoh Hanokkua otettih mualpäi surman nägemättäh. Händü ei löüttü, Jumal otti händü. Häi, näit, jo enne otandua oli elänüh Jumalan mieldü müö - nenga häneh näh sanotah Pühis Kirjutuksis.6A uskottah ei sua olla Jumalale mieldü müö. Sil, kudai tulou Jumalan edeh, pidäü uskuo: Jumal on olemas, i Häi maksau hüväl niilöile, ket Händü ečitäh.

7Uskon vuoh Noi heitüi Jumalan tahtoh, konzu häi sai viestin moizes, midä vie ei olluh nägevis. Häi luadii umbilautan, i muga piäzi surmas kai hänen pereh. Hänen usko azui muailmale suvvon da andoi hänele ičelleh sen, min suajah uskojat - häi piäzi oigiekse Jumalan ies.

8Usko käski Avraamale kuulta Jumalan kučundu da lähtie sih muah, kudaman Jumal uskaldi andua hänele. Häi lähti matkah, tiedämättäh kunne menöü.9Sendäh gu häi uskoi, häi tulolazennu azetui elämäh uskaldettuh muah da eli sie stuanulois. Muga elettih Isakku da Juakoigi, kudamat sežo suadih se uskalmo.10Avraam vuotti linnua, kudamal on luja alustu da kudaman Jumal iče duumaičči dai luadii.11Hänen akku Sarra sežo uskon väin vuoh sai lapsen, hos oli lapsensuamatoi dai lapsensuanduigägi oli jo jällel, no häi pidi uskottavannu sen sanua, kudai uskaldi.12Sikse ühtes, miehen väin kaimannuos, rodih muga äijü rahvastu, mi on tiähtie taivahal i mi lugemattoman äijü on čuuruu meren rannal.

13Hüö kaikin kuoltih uskonke sih, midä oli heile uskaldettu, hos hüö ei suadu sidä. Hüö vai loittonsah nähtih se, oldih hüväs mieles da sanottih iččie vierahikse da tulolazikse mual.14Ket nenga sanotah, hüö sil ozutetah, gu ečitäh omua muadu.15Gu heijän mielis ollus mua, kudamaspäi hüö tuldih, hüö voidanus mennä sinne järilleh.16No hüö ečitäh parembua kohtua, taivahallistu, sendäh Jumal ei huijustai heidü, a andau sanuo iččie heijän Jumalakse. Häi jo linnangi heile varusti.

17Uskon vuoh Avraam, konzu Jumal opii hänen mielii, toi žertvakse Isakan. Avraam oli valmis andamah aino poijan žertvakse, häi, kudai oli suannuh uskalmot18da kudamale oli sanottu: «Isakas jatkuu sinun rodulangu.»19Häi smietii, Jumal voibi nostattua kuollieloisgi, i muga häi sai järilleh oman poijan. Se buitegu nouzi kuollielois.

20Uskon vuoh, mieles pidäjen tuliedu aigua, Isakku blahoslovii omii poigii Juakoidu da Isuavua.21Uskon vuoh Juakoi kuoltes blahoslovii Josifan mollembii poigii da moliihes savakon piäh kumarduhuu.22Uskon vuoh Josif kuolendua vaste otti paginoih sen, gu Izrail'an rahvas lähtöü iäre Jegiptaspäi, da n'evvoi, midä jälles ruadua hänen luuloinke.

23Usko käski Moisein vahnembile kolme kuudu peitellä poigua, gu hüö nähtih, mittuine kumman čoma on lapsi, eigo varattu faraonan käsküü.*a24Moisei uskoi, i sendäh suurekse kazvahuu ei tahtonuh olla faraonan tüttären poijannu.25Häi parembi valličči gor'at ühtes Jumalan rahvahanke, migu riähkän vuoh suavut lühütaigazet ilot.26Häi pidi Hristosan täh tirpettüü huigiedu kallehembannu migu kai Jegiptan bohattuot, gu nägi ies tulijan palkan.27Uskon täh häi lähti Jegiptaspäi eigo varannuh suarin vihua. Häi buitegu nägi Nägümättömän i sendäh oli lujannu.28Uskon täh Moisei enne lähtendiä käski Izrail'an rahvahale pidiä Äijiäpäiviä da voijella uksenpielizet verel, gu anheli, kudai tuli tappamah jegiptalazien enzipoigii, ei koskis izrail'alazien lapsii.29Uskon väil izrail'alazet astuttih Ruskiesmeres poikki gu kuivua muadu müöte, no ku jegiptalazet opittih ruadua muga, hüö kaikin upottih.

30Uskon väil kuavuttih Jerihonan linnan kiviseinät, konzu niilöis ümbäri oli astuttu seiččemennü päivännü.31Uskon vuoh karguaju naine, Ruavu, hüvin vastai tiijustelijoi, i sendäh ei kuolluh ühtes sanankuulemattomienke.

32Midä täh vie ližiäzin? Minul ei täüdüs aigua sanella Gideonas, Varakas, Samsonas da Ijeffas, Davidas, Samuilas da toizis Jumalan iänenkandajis,33kudamat uskon väil voitettih valdukundii, piettih oigevuttu väis da suadih uskaldettu. Hüö salvattih leijonoin kijat,34sammutettih tulen vägi da vältüttih miekan teräs. Hüö oldih väittömät, no roittih vägevikse, oldih lujat toras, hüö ajettih iäre vihaniekoin torajoukot,35naizet suadih omii kuolluzii elävinnü järilleh.

A erähii muokattih kuolendah suate, hüö ei otettu heile tarittuu vällälepiäzendiä, gu piästä parembah kuollieloisnouzendah.36Toizet suadih kiruondat dai rozgat, da vie čiepit da türmät.37Heidü kivitettih kuolendah suate, pilattih kahtekse, tapettih miekal. Hüö käveltih lambahan da kozan nahkois, tirpettih hädiä, heidü ahtistettih da muokattih.38Hüö oldih liijan hüvät tälle muailmale, sikse heil pidi kävellä mägilöis da elämättömäs muas, eliä kallivokololois da muahavvois.39Kaikkih nämih ristikanzoih näh on sanottu hüviä heijän uskon täh, no sidä, mi oli uskaldettu, hüö ei suadu,40gu Jumal oli kaččonuh meih niškoi parembua. Sendäh hüö vai ühtes meijänke piästäh sinne, kus täüttüü kai.


*a 11:23 Jegiptan suari, faraon, oli käskenüh rahvahal lükätä izrail'alazien poigulapset Niilan jogeh.

предыдущая глава Глава 11 следующая глава