Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

KIRJAINE GALATALAZILE

Глава 2

Toizet apostolat hüvin vastatah Puavilua

1N'elläntostu vuvven mendüü me- nin uvvessah Jerusalimah Varnavanke da otin kerale vie Tiitan.2Menin sinne sen periä, gu minule oli nägü. Sellitin sie, mittuine on se jevangelii, kudamua sanelen Jumalua tundemattomien rahvahien keskes. No sellitin sen vai niilöile, kudamat ozutettihes uskojien kanzukunnas piälimäzikse. Luajiin muga sikse, gu minun ni nügöine, ni aijembaine ruado ei menis sudre.3No minunke tulluttu Tiittuagi, hos häi on gretsieläine, ei vägehes käskiettü ottua ümbärileikkuandua.4Se tuli niilöis, kudamat heiteltihes vellikse. Hüö n'ulistih meijän joukkoh gu tiijustella, mittuine on se valdu, kudai meil on Iisusas Hristosas. Hüö tahtottih siduo meidü Zakonal.5No müö ni kodvazekse emmo müöstünüh heijän ies, gu jevangelien tozi olis ainos teijän keskes.

6No net, kudamat ozutettihes piälimäzikse, - oldahes hüö minun täh mittumattahto, eihäi Jumal eroittele rahvahii - net piälimäzet ei ližättü minun paginah nimidä.7A oli ihan toizin! Hüö nähtih, minule oli annettu ruavokse jevangelien sanelendu ümbärileikkuamattomile, kui Pedrile oli annettu sen sanelendu ümbärileikattuloile.8Häi, kudai andoi Pedrile vägie ruadua jevreilöin apostolannu, andoi minule vägie ruadua toizien rahvahien apostolannu.9Konzu Juakoi, Kifa da Iivan, kudamii kaikin piettih kanzukunnan tuvennu, nähtih, mittuman hüvüön luadii minule Jumal, hüö annettih minule da Varnavale kättü ühtehizen ruavon merkikse. Vai meijän ruado on toizien rahvahien keskes, a heijän - jevreilöin keskes.10Hüö tahtottih vai, gu müö mustazimmo köühii, i juuri muga minä ruavoingi kaikel väil.

Puavil viärittäü Pedrii

11Konzu Kifa tuli Antiohieh, minä kohti silmih pagizin händü vastah, sendäh gu hänen viärüs oli tiettäväine.12Kačo, kuni Juakoin luopäi ei tuldu erähät miehet, häi ainos söi ühtes Jumalua tundemattomis rahvahispäi kiändünüzien vellienke. A miehien tulduu häi vältelihes nämii vellii da oli eriže heis, gu varai niilöi, kudamat prižmitäh toizih rahvahih kuulujien vellien ümbärileikkuandua.13Kifan luaduh ruvettih heittelemähes muutgi jevreit, i Varnavagi segoi heijän heittelendöih.14No gu minä näin, hüö ei astuta kohti jevangelien toven dorogua müöte, minä sanoin Kifale kaikkien kuulten: «Gu sinä, kudai olet rodinnuhes jevreinnü, elät Jumalua tundemattomien luaduh, a et jevreilöin luaduh, mikse vägeh elätät Jumalua tundemattomii jevreilöin luaduh?»

Vai usko Hristossah luadiu ristikanzan oigiekse

15Müö olemmo roindua müö jevreit, a emmo ole, kui sanotah, 'Jumalua tundemattomat riähkähizet'.16No gu müö tiijämmö, ristikanzu ei rodei oigiekse Jumalan ies Zakonan täütändäl, a vai uskon kauti Iisussah Hristossah, müö sežo rubeimmo uskomah Hristossah Iisussah, gu roitakseh oigiekse uskol Hristossah, a ei Zakonan täütändäl. Eihäi ni üksi ristikanzu rodei oigiekse Zakonan täütändäl.

17No gu meidügi, kudamat tahtommo roitakseh oigiekse Hristosan kauti, nähtäh riähkähizinnü, ga ongo Hristos sit riähkän käsküläine? Tiettäväine, ei!18Vastebo sit, gu ruvennen uvvessah nostamah sidä, min iče riičiin, minä ozutammos viärüniekakse.19Zakonan kauti minä kuolin Zakonah nähte, gu eliä Jumalah niškoi. Minuu nuaglittih ristah ühtes Hristosanke.20Jo en elä minä, a Hristos eläü minus. Tämän elaijan, kudaman elän vie täs rungas, minä elän uskos Jumalan Poigah, kudai suvaičči minuu da andoi hengen minus tuači.21Minä en kieldävü Jumalan hüvüös; vet gu ristikanzu voinnou roitakseh oigiekse Zakonan täütändäl, sit Hristos on kuolluh sudre.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава