Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

TOINE KIRJAINE KORINFALAZILE

Глава 12

Nävüt da jiävindät

1Pidäü minul vie löühkiä, hos sit ei ole nimidä hüviä. Eistün nügöi nägülöih da Ižändän jiävindöih.2Tiijän ühten Hristosas eläjän ristikanzan, kudamua temmattih kolmandeh taivahah n'ellitostu vuottu tagaperin. Oligo häi silloi rungas vai ei olluh, sidä en tiijä. Sen tiedäü Jumal.3-4Tiijän, tädä miestü otettih ruajuh, i sie olles häi kuuli sanat, kudamii ristikanzu eigo voi sanuo, eigo hänel ni sua niilöi sanuo. Oligo häi silloi rungas vai ei olluh, sidä en tiijä. Sen tiedäü Jumal.5Nengozes miehes minä löühkän, ičes - en, löühkän vai omas väittömüös.6I hos menizin hüväkse, en olis mieletöi, sikse gu pagizizin tottu. No minä piettelemmös, gu niken ei duumaiččis minus enämbiä, min häi minus nägöü libo kuulou.7I gu minä en löühkäs nengomien suurien jiävindöin täh, minule rungah annettih muokkuamah minuu terävü piidoi - sattanan anheli, anna minä en mene hüväkse.8Kolme kerdua pokoroičimmos Jumalale, gu se piidoi lähtis minus iäre.9No Häi vastai minule: «Sinule roih külläl minun hüvüös. Vägi parahite nägüü väittömüös.» Sendäh minä äijiä rakkahembi rubien löühkämäh omas väittömüös, anna eläü minus Hristosan vägi.10Sendäh minä olen hüväs mieles, konzu olen väitöi, konzu minuu abeitetah, konzu minul on jügei, konzu minuu painetah da ahtistetah Hristosan täh. Konzu olen väitöi, vai sit olen vägevü.

Puavil huoliu Korinfan uskojien kanzukundua

11Nügöi minä olen ihan mieletöi, tüö minuu luajiitto moizekse. Teil pideli kiittiä minuu. Minä nimil en ole pahembi nualoi suurii apostoloi, hos olen animi.12Olenhäi minä teijän keskes ozutannuh iččie tozi apostolannu, gu väzümättäh luajiin tunnusmerkilöi, kummii da suurii ruadoloi.13Milbo teidü vuartih toizien uskojien kanzukundien ies? Vai sil, gu minä en olluh teile vaivakse. Prostikkua minuu täs viärüös!

14Minä olen valmis kolmanden kerran tulemah teijän luo, i vaivata teidü en tahto; minule ei pie nimidä teis, pidäü vai teidü iččie. Eihäi lapsil pie kerätä eluo vahnembile, a pidäü vahnembil – lapsile.15Minä hüväl mielel kulutan omat elot, kulutan iččiegi teih niškoi. Ga ku minä äijäl suvaičen teidü, pidäügo sit minuu suvaija vähembäl?16Nu olgah, minä en jügeitännüh teidü. No toinah äijäl viizastin da muanivol sain teidü käzih?17Vai toinah minä hüövüin teis kenentahto vuoh, niilöin vuoh, kudamii tüönnin teijän luo?18Minä käskin teijän luo Tiitan da tüönnin hänenke vie ühten vellis. Hüödüigo sit Tiittu teis? Emmogo müö hänenke ühteh mieleh ruadanuh? Emmogo üksii jälgii müöte kävellüh?

19Toinah smietittö, müö ainos vai puolistammo iččie teijän ies? Ei, müö pagizemmo Jumalan ies gu Hristosan omat. Armahat vellet, kai tämä tulou teile hüvüökse.20Minä vet varuan, gu sinne tulduu en tabua teidü moizinnu, mittuminnu tahton, i sit tüögi etto näi minuu moizennu, mittumannu tahtotto. Varuan, gu näin sie riidua, kadehuttu, suutundua, oman hüvüön tabailendua, pahoi paginoi toizis, kielien kandelendua, suurendelendua, segovustu.21Anna vai ei alendas minuu Jumal, konzu minä müös tulen teijän luo! Anna vai ei pidäs minul itkie äijien niilöin periä, kudamat luajittih riähkiä da ei hüllättü jumalattomua elaigua, karguandua da kaikenjüttümiä vällillizüttü, kudamis hüö elettih.


предыдущая глава Глава 12 следующая глава