Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

IIVANAN ENZIMÄINE KIRJAINE

Глава 3

1Kačokkua, kui äijäl Tuatto meidü suvaiččou: meidü sanotah Jumalan lapsikse, i net müö olemmogi. Sen periä muailmu ei tunne meidü, eihäi ni Händü se tunne.2Armahat minun, nügöi müö olemmo Jumalan lapset, no vie ei jiävinühes se, midä meis roihes. Müö tiijämmö sen: konzu Häi jiävihes, müö roimmokseh Hänen jüttümikse. Müö, näit, suammo nähtä Händü moizennu, mittuine Häi on.3Jogahine, ken tälleh nad'eičeh Häneh, puhtastau iččie, muga kui Häi on puhtas da pühä.

4Jogahine, ken luadiu riähkiä, menöü Jumalan Zakonua vastah, sikse gu riähkü on menendü Jumalan Zakonua vastah.5No tüö tiijättö: Hristos jiäviihes, gu ottua meispäi iäre riähkät. Hänes ei ole riähkiä.6Niken, ken püzüü Hänes, ei luaji riähkiä. Niken, ken luadiu riähkiä, ei nähnüh eigo tiijä Händü.7Lapsuot, älgiä annakkua nikelle vediä teidü üöksüksih. Ken eläü oigiel, on oigei, muga kui Hristos on oigei.8Ken luadiu riähkiä, on pahalazespäi, sikse gu sattan alguudah müö luadiu riähkiä. Jumalan Poigu tuli muailmah juuri sikse, gu hävittiä sattanan ruavot.9Ni üksi Jumalaspäi rodinuhes ei luaji riähkiä, gu Jumalan siemen püzüü hänes. Häi ei voi luadie riähkiä, gu on rodinuhes Jumalaspäi.10Täs nägüü, ket ollah Jumalan, a ket ollah pahalazen lapset: ken ei elä oigieh, se ei ole Jumalaspäi, eigo se, kudai ei suvaiče vellie.

Suvaikkua toine tostu

11Tämä on se viesti, kudaman tüö alguudah müö kuulitto: meil pidäü suvaija toine tostu.12Meil ei pie olla moizennu gu Kain, pahalazen lapsi, kudai tapoi oman vellen. A mindäh tapoi? Sendäh gu hänen omat ruavot oldih pahat, a vellen ruavot – oigiet.13Älgiä kummeksikkua, vellet, gu muailmu vihuau teidü.14Müö tiijämmö, müö siirrüimmö kuolendas elaigah, sendäh gu suvaičemmo vellii. Ken ei suvaiče, se püzüü kuolendan vallas.15Jogahine, ken vihuau vellie, on tappai, i tüö tiijättö, ni ühtel tappajal ei ole ilmanigästü elaigua, kudai püzüs hänes.

16Sit müö tiijustimmo, mi on suvaičus, gu Hristos andoi oman hengen meis tuači. Meilgi pidäü panna hengi vellis tuači.17Gu kentahto, kel on külläl eluo, nägöü vellen hiän, no salbuau oman südämen hänen kohtah, kuibo sit Jumalan suvaičus voibi püzüö hänes?18Lapsuot, rubiemmo suvaiččemah ei sanoil da paginoil, a dieloloil da tovel.19Tämä on se, mis müö ellendämmö, müö olemmo tovespäi rodivunnuot, i voimmo alevuttua oman südämen Jumalan ies,20gu se viäritännöü meidü mistahto. Jumal on suurembi meijän süväindü, Häi tiedäü kai.

21Armahat minun, gu süväin ei viäritänne meidü, müö voimmo julgieh tulla Jumalan edeh.22I midä vai pakičemmo, sidä Hänespäi suammo, sendäh gu novvammo Hänen käskülöi da ruammo sidä, mi on Hänele mieldü müö.23Hänen käskü on tämä: meil pidäü uskuo Hänen Poijan Iisusan Hristosan nimeh da suvaija toine tostu, kui Häi meile käski.24Ken noudau Hänen käskülöi, püzüü Jumalas, i Jumal püzüü hänes. Häi püzüü meis, sen müö tiijämmö sit Henges, kudaman Häi meile andoi.


предыдущая глава Глава 3 следующая глава