Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

PEDRIN ENZIMÄINE KIRJAINE

Глава 2

Elävü kivi da pühä rahvas

1Sendäh, hülläkkiä kai pahus da muanittelendu, älgiä heitelkiättökseh, älgiä kadehtikkua toizen hüviä, älgiä paiskua pahua toizih näh.2Kui vasterodivunnuot lapset himoitelkuattokseh puhtastu Jumalan sanan maiduo, gu sen vuoh kazvua da piästä.3Olettohäi «oppinuh Ižändän hüvüttü».

4Tulgua Hänen luo, elävän kiven luo, kudai rahvas hüllättih, no kudai on Jumalan vallittu da Hänele kallis.5Annakkua iččie elävikse kivikse hengellizen taloin nostandah, gu roija pühäkse pappikunnakse da ruveta tuomah Jumalale hengellizii žertvoi, kudamat ollah Hänele mielužat Iisusan Hristosan täh.6Onhäi sanottu Pühis Kirjutuksis:
- Minä azetan Sionah kiven,
čuppukiven, vallitun da kallehen.
Ken Häneh uskou,
ei puutu huigieh.

7Ga sit teile, kudamat uskotto, se kivi on kallis, no niilöile, ket ei uskota,
«se kivi, kudai koinluadijat hüllättih,
rodih čuppukivekse»
8da
«kivekse, kudamah öntästütäh,
da kallivokse, kudamah sorrutah».
Hüö öntästütäh, sendäh gu ei kuulta sanua, i muga heile on lepittü.

9No tüö oletto vallittu rodu, suuren Suarin pappikundu, pühä rahvas, Jumalan oma rahvas, pandu sanelemah Hänen suurii ruadoloi, Hänen, kudai kučui teidü pimiespäi omah kumman valgieh.10
Enne tüö etto olluh rahvas,
a nügöi tüö oletto Jumalan rahvas.
Enne tüö etto suannuh prosken'n'ua,
a nügöi teidü prostittih.

Jumalanuskoi muailmas

11Minä kehitän teidü, kallehet vellet, kudamat elättö tulolazinnu vierahas muas, älgiä annakkua valdua rungan himoloile, kudamat toratah hengie vastah.12Eläkkiä hüvin Jumalua tundemattomien rahvahien keskes, gu pahanluadijoikse teidü kirotes hüö nähtäs teijän hüvät ruavot da ülendettäs Jumalua sennü päivännü, konzu Häi tulou suudimah muailmua.

Jumalanuskoi da valdumiehet

13Heitükkiä Ižändän täh kaiken muallizen vallan alle: suarin, kudai on kaikis ülimäine,14mugai muaherroin, kudamii suari pani nakažimah pahanluadijoi da kiittämäh hüvänluadijoi.15Sehäi on Jumalan tahto, gu tüö hüvil ruadoloil panizitto lopun ellendämättömien rahvahien mielettömile paginoile.16Tüö oletto vällät, no üksikai vällüön nimel älgiä luajikkua pahua, a eläkkiä Jumalan käsküläzinnü.17Počitoikkua kaikkii, suvaikkua uskovellii, varakkua Jumalua, suarii piekkiä čestis.

Tirpakkua kai viärüöt, kui tirpi Iisus

18Orjat, počitoikkua omii ižändii, heitükkiä sanankuulijoikse ei vai hüvile da suvaiččijoile ižändile, no niilöilegi, kudamat ollah pahatabazet.19Kačo, se on hüvä, gu ken Jumalua mieles pidäjen oigiestiedü tirpau omas henges gor'ua.20No midä kiitettäviä sit on, gu tüö kestänettö, konzu teidü lüvväh teijän riähkien täh? A gu kestänettö, konzu tirpatto gor'ua teijän hüvien ruadoloin täh, sit Jumal teidü kiittäü.21Sih teidü on kučuttu, sendäh gu Hristosgi tirpi teijän täh da jätti teile kuavan, gu noudazitto Hänen jälgii.22Häi eigo luadinuh riähkiä, eigo Hänen suus kuultu kielastussanua.23Händü satatettih sanal, no Häi ei vastannuh pahoi. Goris Häi ei varaitelluh tazuandal, a andoi iččie sen käzih, kudai suudiu oigieh.24Häi iče kandoi meijän riähkät omas rungas ristupuuh, gu müö, kudamat olemmo riähkih nähte kuolluot, eläzimmö sih niškoi, mi on oigei. Hänen kibiet parandettih teidü.25Tüö olitto gu üöksünüöt lambahat, a nügöi tüö tulitto järilleh teijän hengen Paimoin luo da Kaččojan luo.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава