Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JUAKOIN KIRJAINE

Глава 2

Älgiä paheksikkua köühii

1Vellet, tüö, kudamat uskotto mei- jän Ižändäh Iisussah Hristossah, taivahallizen valgien Ižändäh, älgiä vallikkua rahvahien keskes.2Sanommo, konzu tüö kerävüttö ühteh, sinne tulou mies, kudamal on kuldaine kol'čaine käis da läpettäjät sovat piäl, i tulou vie köühü pahois sovis.3Gu tüö kaččonetto sih hüvin šuorivunnuoh da sanonetto hänele: «Istoi täh, täs on hüvä sija», a köühäle sanonetto: «Seizo sinä sie», libo «Istoi täh lattiele, minun jalgoih»,4ga ettogo tüö sit valliče omien keskes? Gu nenga ruadanetto, ettogo roinnuh suddikse, kudamat suuditah pahoi?

5Kuulkua, kallehet vellet! Jumalhäi valličči niilöi, kudamat ollah muailman silmis köühät, olemah bohatannu uskos da suamah kodivuitikse valdukunnan, kudaman Jumal uskaldi Händü suvaiččijoile.6A tüö huiguatto köühiä. Eigo bohatat paineta teidü da vietä suvvon edeh?7Eigo juuri hüö kirota sidä suurdu nimie, kudamal teidü sanotah?

8Gu tüö noudanetto Pühien Kirjutuksien piälimästü Zakonua: «Suvaiče lähimästü gu omua iččie», tüö luajitto hüvin.9No gu tüö vallinnetto ristikanzoin keskes, tüö luajitto riähkiä, i Zakon ozuttau teidü viärüniekoikse.10Vet se, kudai kaikes noudau Zakonua, no öntästüü ühtes kohtas, on viärü kaikis kohtis.11Häi, kudai sanoi: «Älä magua vierahan akanke», sanoi tämängi: «Älä tapa.» Ga sit hos et muanne vierahan akanke, no tappanet, sinä üksikai olet viärüniekku Zakonan ies.12Paiskua da ruadakkua kui net, kudamii Jumal suudiu sidä Zakonua müö, kudai piästäü ristikanzan välläle riähkän vallas.13Ken ei žiälöiče tostu, suau iče žiälöimättömän suvvon, a žiälöičendü ei varua suuduo.

Usko da dielot

14Vellet, midä hüviä sit on, gu ken sanonou «minul on usko», a dieloloi ičelleh ei ole? Voibigo moine usko piästiä händü oigiekse?15Gu sinun vellel libo sizärel ei olle sobua eigo süvvä joga päiviä,16ongo tolkuu sit sanuo hänele: «Mene rauhas, pie iččie lämmäs da süö hüvin», gu etto andane hänele sidä, min hädä hänel on.17Nenga on i uskon kohtal. Üksin, dieloloittah, se on kuolluh.

18Toinah kentahto nügöi sanou: «Sinul on usko, minul on dielot.» Minä vastuan hänele: «Ozuta sinä minule usko dieloloittah, a minä ozutan sinule uskon omil dieloloil.»19Sinä uskot, Jumal on vai üksi. Hüvin ruat – karutgi uskotah sih da säristäh.20No etgo sinä, tühjü ristikanzu, tahto tiediä: usko dieloloittah on tühjü.21Eigo meijän tuattogi Avraam roinnuh oigiekse dieloloin periä, konzu häi vedi oman poijan Isakan žertvakse altarile?22Näit, kui usko avvutti hänen dielolois, a dieloloin vuoh usko rodih tävvekse.23I muga täütüi Pühien Kirjutuksien sana: «Avraam uskoi Jumalua, i se pandih hänele oigiekse», i händü ruvettih sanomah Jumalan dovarišakse.24Näittöhäi, kui ristikanzu roih oigiekse dieloloin vuoh, a ei vai uskon periä.25Karguajunaine Ruavugi rodih oigiekse omien dieloloin periä, gu otti tiijustelijoi iččeh luo da avvutti heile pajeta tostu dorogua müö.26Kui rungu hengettäh on kuolluh, mugai usko on kuolluh dieloloittah.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава