Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

PUAVILAN MATKU RIIMAH 27:1-28:31

Глава 27

Puavil tulou Kritale

1Konzu oli sovittu meil lähtie vettü müö Italieh, Puavilua da erähii toizii kiiniotettuloi annettih Keisarin kogortah kuulujan suanpiällikön Juulien käzih.2Müö nouzimmo adramittalazeh laivah, kudamal pidi mennä Aazien laivuvalgamoloih, i lähtimmö merele. Meijänke oli makedonielaine Aristarhu, Fessalonikan linnaspäi.3Tossupiännü müö nouzimmo randah Sidonas. Juulii pidi Puavilua hüvin, andoi hänele kävvä uskovellien luo, ku suaha heis abuu.

4Siepäi merele lähtiettüü menimmö Kipru-suaren tüünen rannan müödäh sendäh, ku tuuli oli vastaine.5Meres poikki piästüü Kilikien da Pamfilien kohtal tulimmo Mirah, kudai on Likies.6Sie suanpiällikkö löüdi aleksandrialazen laivan, kudai oli lähtemäs Italieh, i pani meidü sih.7Äijän päiviä menimmö hil'l'azeh edehpäi i odva piäzimmö Knidan kohtale. Ku tuulen täh emmo voinnuh mennä sinne, kunne tahtoimmo, menimmö siiriči Salmonan niemes Kritan tuulettomale puolele.8Liikkujen rannan müödäh, gor'anke piäzimmö kohtah, kudamua sanottih Čomat Valgamot da kudai oli lähäl Lasein linnua.

9Müö menetimmö äijän aigua, pühän aigugi*a oli jo jällel, i merel liikundu oli varattavu. Sendäh Puavil opii kieldiä heidü:10«Miehet, minä tiijän, merimatku roih jügei da varattavu ei vai vedämizile da laivale, a meijän hengelegi.»11A suanpiällikkö enämbäl uskoi laivan piälliköle da ižändäle, miku Puavilan sanoile.12Gu tämä valgamo oli pädemätöi laivan seizondukohtakse talvel, enimät oldih sidä mieldü, ku matkata ielleh. Hüö tahtottih kuitahto piästä talvekse hot Finikkah, ühteh Kritan valgamoh, kudai oli lounahan da luodehen vastal.

Bauhu merel

13Nouzi pieni suvituuli, i merimiehet duumaittih: se nügöi täh i pidi. Nostettih juakkuri da matkattih ihan lähäl Kritan randua.14Kodvazen peräs suaren üli kahahtih kova tuuli, sidä sanotah vie koilline tuuli.15Se tuuli tembai laivan omah valdah, i ku laivu ei voinnuh mennä vastutuuleh, annoimmo sille oman vallan da heitüimmö tuulele kanneltavakse.16Konzu piäzimmö tüünembäh kohtah Kauda-suaren tuakse, suuren gor'anke meil puutui suaha käzih laivan peräh sivottu veneh.17Konzu veneh oli nostettu laivah, merimiehet sivottih laivas ümbäri nuorat, ku se ei levies. Hüö varattih, laivu puuttuu Sirtan madalikole, sendäh lükättih ajojuakkuri mereh i muga ajelendu jatkui.18Gu tuulen bauhu riehkii laivua, merimiehet tossupiännü ruvettih lükkimäh mereh vedämizii.19Kolmandennu päivännü hüö omil käzil lükittih mereh laivan vehkehet.20Gu äijän päiviä ei nägünüh ni päivästü, ni tiähtii taivahas da kova bauhu ei alevunnuh, niken meis ei uskonuh, piäzöü hengih.

21Rahvas oldih süömättäh jo äijän päiviä. Sit Puavil nouzi heijän keskes da sanoi: «Teile, miehet, pideli kuulta minun sana da ei lähtie Kritalpäi, sit teil ei ollus nengomii ozattomuksii da elon kaduomizii.22A nügöi kehitän teidü püzümäh lujannu, niken teis ei menetä hengie, vai laivu uppuou.23Mennüt üön, näit, minun rinnal seizoi Jumalan anheli, Hänen, kudaman oma minä olen da kudamale minä sluužin.24Anheli sanoi minule: 'Puavil, älä varua. Sinä vie roittos seizomah keisarin ies, i Jumal omas hüvüös piästäü i kaikkii sinunke matkuajii hengih.'25Sendäh, miehet, älgiä varakkua! Minä pien nad'oužan Jumalah, gu roih muga, kui minule sanottih.26Meidü vie lükkiäü kudamaletahto suarele.»

27Tuli n'ellästostu üö, a allot vai kanneltih meidü Adrian merel. Nenga puolen üön aigua merimiehet arvattih: nügöi lähenemmö muadu.28I konzu hüö miärättih meren süvüs, se oli kaksikümmen süldü. A vähän matkan mendüü, konzu miärättih uvvessah, oli jo viizitostu süldü.29Hüö varattih, ku laivua ei taikkuas kivilöih, sikse lükättih peräspäi vedeh n'elli juakkurii da molittihes, gu tulis valgei.30Merimiehet opittih pajeta iäre laivaspäi, heitettih veneh aldoloile, buitegu tahtottih laivan n'okas lükätä vedeh juakkurit.31No Puavil sanoi suanpiälliköle da saldatoile: «Ku nämä miehet ei jiädäne laivah, tüö etto voi jiäjä hengih.»32Sit saldatat leikattih venehen nuorat da piästettih se välläle.

33Vähästü enne päivännouzuu Puavil kehitti kaikkii süömäh. «Tänäpäi on n'ellästostu päivü, ku oletto vuottanuh pöllästüksis da süömättäh, murun suuh talumattah.34Sikse kehitän teidü süömäh. Se teile pidäü, ku piästä hengih. Nikel teis ei paku piäs ni üksi tukku.»35Sen sanottuu, Puavil otti leivän, kiitti Jumalua kaikkien aigah, lohkai sen da rubei süömäh.36Kaikin rohkevuttih da ruvettih süömäh.37(Meidü oli laivas kaikkiedah kaksisadua seiččiekümmen kuuzi hengie.)38Konzu kaikin süödih külläl, merimiehet allettih kebjendiä laivua, lükittih vil'l'at mereh.

39Päivän nostuu hüö ei tunnustettu ies olijua muadu, vai nähtih lahti, kudamas oli peskurandu. Hüö sovittih ohjata laivu sinne, ku voinnou.40Merimiehet leikattih juakkurinuorat da jätettih juakkurit mereh, hüö piästettih perämelat nuoris, nostettih n'okkupurjeh tuuleh da ohjattih laivu randahpäi.41No hüö puututtih peskumadalikole da annettih laivale karahtuakseh sih. Laivan n'okku tartui meren pohjah da azetui, a perä rubei murenemah, ku allot sidä perrettih.42Saldatat tahtottih tappua kiiniolijoi, ku niken heis ei piäzis pagoh uidajen.43A suanpiällikkö tahtoi piästiä Puavilua i azetti heidü. Häi käski kaikile, ket maltetah uidua, hüpätä enzimäzikse vedeh da uidua randah.44A dostaliloil pidi piästä randah kel lavvoin vuoh, kel mintahto muun vuoh, midä jäi laivas. Muga kaikin piästih randah.


*a 27:9 Pühän aijal tarkoitetah sügüzül olijua suurdu Riähkispuhtastumizen päiviä.

предыдущая глава Глава 27 следующая глава