Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 23

1Puavil kačahtih N'evvokundah da sanoi: «Vellet! Kogo elaijan, täh päiväh suate minä elin oigieh Jumalan ies, en luadinuh viärüttü omua hengie vastah.»2Sit ülimäine pappi Ananii käski Puavilan rinnal seizojile iškie händü huulii vaste.3Puavil sanoi hänele: «Sinuu vie išköü Jumal, sinä vallattu seinü! Sinä istut sil sijal, gu suudie minuu zakonua müö, a menet vastah zakonua, ku käsket lüvvä minuu.»4Rinnal seizojat sanottih: «Kiruotgo sinä Jumalan ülimästü pappii?»5Puavil vastai: «En tiedänüh, vellet, häi on ülimäine pappi. Onhäi kirjutettu: 'Älä pagize pahua sinun rahvahan piämieheh näh.'»

6Ku Puavil tiezi, ühtet N'evvokunnas oldih saddukeit, toizet fariseit, häi kirgai heijän keskes: «Vellet, minä olen farisei, i fariseit oldih minun tuatatgi. Minä olen suudittavannu sendäh, gu nad'eičemmos, kuolluot nostah.»7Vai häi ehtii sanuo tämän, ku fariseiloin da saddukeiloin keskes sütüi riidu, i kai joukko jagavui kahtekse.8(Saddukeithäi sanotah, ei ole kuollieloisnouzendua, ei anheliloi, eigo rungattomii hengii, a fariseit uskotah täh kaikkeh.)9Hälü vai suureni, i fariseiloin joukospäi erähät zakonanopastajat nostih da ruvettih kovah kiistämäh: «Müö emmo näi täs miehes nimidä pahua. A ku hänele liennou sanelluh hengi libo anheli?»10Gu riidu ainos vai suureni, piällikkö pöllästüi, smietii Puavilua revitelläh palazikse. Häi käski saldatoile mennä da temmata Puavilua N'evvokunnan käzis da vediä händü kazarmah.

11Üöl Ižändü seizoi Puavilan ies da sanoi: «Püzü lujannu! Muga kui sinä sanelit minuh näh Jerusalimas, sinul pidäü sanella Riimasgi.»

Jevreit peitoči paistah tappua Puavilua

12Huondeksel jevreit peitoči kerävüttih da annettih sana olla süömätä dai juomata, kuni ei tapeta Puavilua.13Miehii, kudamat annettih tämä sana, oli enämbi n'elliäkümmendü.14Hüö mendih ülimäzien pappiloin da rahvahan vahnimien luo da sanottih: «Müö annoimmo lujan sanan, emmo ota nimidä suuh, kuni emmo tappane Puavilua.15Sanokkua nügöi tüö N'evvokunnan nimes piälliköle, ku häi tüöndäs Puavilua teijän luo, buitegu tahtotto parembi tiijustella hänen dielon. Müö olemmo valmehet tappamah händü, enne ku häi piäzöü tänne.»16No Puavilan sizären poigu tiijusti tämän. Häi meni kazarmah, piäzi Puavilan luo da saneli hänele kai.17Puavil kučui ühten suanpiällikkölöis da sanoi hänele: «Vie tädä nuordu miestü piällikön luo. Hänel on sanottavua piälliköle.»18Suanpiällikkö otti nuoren miehen, meni piällikön luo da sanoi: «Kiiniotettu Puavil kučui minun da käski vediä tämän nuoren miehen sinun luo. Hänel on sanottavua sinule.»19Piällikkö otti nuoren miehen käis, vedi bokkah da küzüi: «Midäbo tahtot sanuo minule?»20Nuori mies vastai: «Jevreit paistih küzüö sinul, ku sinä tuozit Puavilan huomei N'evvokunnan edeh, buitegu se tahtos parembi tiijustua hänen dielon.21Sinä älä luadei sih, ku enämbi n'elliäkümmendü jevreidü vuotetah händü peittokohtas. Hüö annettih luja sana eigo süvvä, eigo juvva, kuni ei tapeta Puavilua. Hüö ollah jo valmehet, vai vuotetah sinun sanua.»22Piällikkö sanoi nuorele miehele: «Älä nikelle sano, gu avait tämän minule.» Sit häi tüöndi nuoren miehen iäres.

Puavilua siirtäh Kesarieh

23Piällikkö kučui kaksi suanpiällikküö da sanoi: «Varustakkua kaksisadua jalgumiestü da vie seiččiekümmen miestü raččahis da kaksisadua keijäsmiestü, gu hüö oldas valmehet üön kolmandel čuasul lähtemäh Kesarieh.24Varustakkua hevot Puavilale da viegiä händü hevol selläs tervehennü muaherran Feliksan luo.»25Muaherrale piällikkö kirjutti nengozen kirjazen:26«Klavdii Lisii tüöndäü tervehüttü korgiele muaherrale Feliksale.27Tädä miestü jevreit otettih kiini da vähäs ei tapettu händü. A minä saldatoinke tulin sih da piästin händü, ku sain tiediä, häi on Riiman ristikanzu.28I ku tahtoin tiijustua, mis viäritetäh händü jevreit, vein händü heijän N'evvokunnan edeh.29Sie minä näin: händü viäritetäh küzümüksis, kudamat koskietah heijän Zakonua, a ei viäritettü nimis moizes, mis vois suudie surmah libo türmäh.30Sit minule tuodih viesti: tädä miestü tahtotah peitoči tappua, sikse kerras tüönnän händü sinun luo. Käskin i niilöile, ket händü viäritetäh, sanuo sinun ies, midä heil on sanottavua händü vastah.»

31Saldatat luajittih, kui oli käskiettü, otettih Puavilua da viedih händü üön aigua Antipatridah.32Tossupiännü račasmiehet lähtiettih vedämäh händü ielleh, a toizet tuldih järilleh kazarmah.33Kesarieh tulduu račasmiehet annettih kirjaine muaherrale, dai Puavilua tuodih hänen edeh.34Muaherru lugi kirjazen da küzüi, kudamas muakunnaspäi Puavil on. Ku häi tiijusti, Puavil on Kilikiespäi,35häi sanoi: «Küzelen sinuu sit, konzu tullah sinun viärittäjät.» Häi käski vardoija Puavilua Irodan dvorčas.


предыдущая глава Глава 23 следующая глава