Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 20

Puavilan matku Makedonieh da Gretsieh

1Ku hälü loppih, Puavil keräi opastujat, kehitti heidü püzümäh lujannu, prostiihes da lähti Makedonieh.2Niilöi mualoi müöte käveltes häi äijil sanoil lujendi uskovellien südämii i tuli Gretsieh.3Gretsies häi oli kolme kuudu. Vai huavai häi lähtie merdü müö Siirieh, ku tiijusti, jevreit peitoči tahtotah luadie hänele pahua. Sen periä hänele tuli mieleh mennä sinne Makedonien kauti.4Hänenke lähtiettih verieläine Pirran poigu Sopatru, fessalonikalazet Aristarhu da Sekundu, derbeläine Gaiju, Timofei da aazielazet Tihikku da Trofimu.5Hüö lähtiettih ielpäi i vuotettih meidü Troadas.6Müö toizet lähtimmö merdü müö Filippaspäi jälles Rieskanleivän pruazniekkua, i viijen päivän peräs ühtüimmö heih Troadas. Sie olimmo seiččie päiviä.

Jevtih elavuu kuollielois

7Suovatan mendüü, n'edälin enzimäzennü päivännü müö kerävüimmö ühteh ku lohkata leibü. Puavil pidi paginua rahvahanke. Tossupiännü häi tahtoi lähtie matkah, sendäh jatkoi paginua puoleh üöh suate.8Ülimäzes pertis, kus müö olimmo, paloi äijü lampua.9Ikkunal istui üksi Jevtih-nimelline nuori mies. Ku Puavilan pagin jatkui da jatkui, Jevtih uinoi süväh uneh da uinottuu pakui pihale kolmandes kerroksespäi. Konzu händü sie nostettih, häi oli jo hengettäh.10Puavil heitüi alah, painui hänen piäle, sebäi händü da sanoi: «Älgiä pöllästükkiä, hengi vie on hänes.»11Sit Puavil meni järilleh ülimäzeh pertih, lohkai leivän da söi. Häi pagizi heijänke vie hätken, päivännouzuh suate, sit lähti ielleh.12Nuordu miestü tuodih kodih elävännü, i kaikile rodih suuri hüvämieli.

Matku Troadaspäi Milittah

13Müö istuimmokseh laivah da lähtimmö ielpäi Assah, kus meil oli mieli ottua Puavilua kerale. Häi iče käski meile ruadua muga, ku tahtoi mennä jallai Assah suate.14Sie müö vastavuimmo, otimmo händü laivah da lähtimmö Mitilinah.15Siepäi müö menimmö ielleh i tossupiännü tulimmo Hios-suaren kohtale. Päivän kuluttuu tulimmo Samossah, a vie päivän peräs – Milittah.16Puavilal, kačo, oli mieles mennä Efesas siiriči, ku ei menettiä aigua Aazies. Häi ülen äijäl huolitti ehtie Sroičanpäiväkse Jerusalimah, gu vai suas piästä.

Puavil pagizou uskojien vahnimienke Efesas

17Militaspäi Puavil tüöndi sanan Efessah da kučui uskojien kanzukunnan vahnimii iččeh luo.18Konzu hüö tuldih, Puavil sanoi heile: «Tüö tiijättö, kui minä olin teijän keskes kaiken aijan enzimäzes päiväs lähtijen Aazieh tulduu.19Ruavoin Ižändäle kaikes sanankuulijannu, küünälienke da kaikkien pahuzien keskel, kudamii jevreit peitoči minule luajittih.20En vältünüh sanelemas sidä, mi on teile hüväkse, a opastin teidü kui rahvahan ies, mugai teijän kodilois.21Kui jevreilöile mugai gretsieläzile olen sanelluh, anna hüö hüllättäs riähkät da kiännüttäs Jumalan puoleh da uskottas meijän Ižändäh Iisussah.22Pühän Hengen vietettävännü minä nügöi menen Jerusalimah, i en tiijä, mi minuu sie vuottau.23Ühten vai tiijän: Pühä Hengi joga linnas sanelou, gu minuu vuotetah tuskat da čiepit.24No minä en pie omua hengie nimittumas hinnas, vai piäzizin matkan agjah suate da loppizin ruavon, kudaman minule andoi Ižändü Iisus. Se ruado on: levittiä muale hüviä viestii Jumalan hüvüöh näh.

25Minä tiijän: niken teis, kenen keskes minä kävelin da sanelin Jumalan valdah näh, ei minuu enämbi näi.26Sendäh minä tänäpäi sanon teile toven: ku kentahto teis kuollou riähkähizennü, se ei ole minun viärüs.27Minähäi en vältünüh sanelemas teile kaikkii Jumalan tahtoloi.28Kačokkua iččie da kaikkie karjua, kudaman andoi teile Pühä Hengi kačottavakse da vardoittavakse. Olgua paimoinnu Jumalan kanzukunnale, kudaman Häi sai oman Poijan veren hinnal.29Minä tiijän, minun lähtiettüü teijän joukkoh tullah äriet hukat, kudamat ei žiälöijä karjua.30I teijän omas joukospäi nouzou miehii, kudamat viäristetäh tozi, ku vediä opastujii heile jälles.31Sendäh, vardoikkuattokseh! Mustakkua, minä kolme vuottu heittelemättäh n'evvoin teidü jogahistu küünälienke päivät dai üöt.

32Nügöi jätän teidü Jumalan da Hänen armosanan käzih, sen sanan, kudai voibi nostua teidü da andua teile kodivuitin ühtes kaikkien uskojienke.33Nikes en tahtonuh ni hobjua, ni kuldua, ni sobua.34Tüö iče tiijättö: minä nämil omil käzil ruadajen sain, midä minule da minun dovarišoile pidi.35Kaikelleh minä ozutin teile, gu nenga ruadajen pidäü avvuttua vähävägizii i mustua Ižändän Iisusan sanat: 'Parembi on andua, migu ottua.'»36Tämän paginan jälgeh Puavil heitüi polvilleh da moliihes kaikkienke.37Kaikin äijäl itkiettih, sebäiltih da ukkailtih händü.38Kaikis suurin paha mieli heile oli se, ku Puavil sanoi, hüö nikonzu enämbi ei suaja nähtä händü. Sit hüö kaimattih Puavilua laivah suate.


предыдущая глава Глава 20 следующая глава