Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 19

Puavil Efesas

1Sil aigua, kuni Apollon oli Korinfas, Puavil käveli mägimualoi müöte da tuli Efessah. Sie häi nägi erähii opastujii2da küzüi heil: «Saittogo Pühän Hengen, konzu rubeitto uskomah?» Hüö vastattih: «Müö emmo ni kuulluh, ongo hos olemas Pühä Hengi.»3«Mittumal ristindäl teidü sit on ristittü?» küzüi Puavil. «Iivanan ristindäl», vastattih hüö.4Puavil sanoi: «Iivan ristii riähkispäi iäre kiändünüzii da kučui rahvastu uskomah Sih, kudamal pidi tulla jälles händü – Iisussah.»5Tämän kuultuu hüö ristittihes Ižändän Iisusan nimeh.6I ku Puavil pani heijän piäle käit, Pühä Hengi tuli heile piäle, i hüö ruvettih pagizemah kielil da sanelemah sidä, midä kuultih Jumalaspäi.7Heidü oli nenga kaksitostu miestü.

8Sit Puavil meni sinagougah da kolmen kuun aigua julgieh pagizi sie rahvahanke, kiisti heijänke da saneli uskottavasti Jumalan valdah näh.9A ku erähät kovendettih oma süväin da ei uskottu, vai paistih pahua Ižändän Dorogah näh rahvahan ies, Puavil jätti heidü sih, iče keräi omat opastujat i joga päiviä vedi paginua Tirannan školas.10Muga oli kaksi vuottu. Kai Aazien eläjät, sego jevreit, sego gretsieläzet kuultih Ižändän sana.

Skevan poijat

11Jumal Puavilan käzien kauti luadii moizii enne nägemättömii suurii ruadoloi,12ga kai hänen piettülöi higipaikkoi da ruadoperedniekkoi pandih voimattomien piäle, i voimattomuot da pahat henget lähtiettih heis iäre.13Erähät jevreit, kudamat käveltih muadu müö da ajettih ristikanzoispäi pahoi hengii, ruvettih omis lugulois mainiččemah Ižändän Iisusan nimie. Pahoin hengien ajajes hüö sanottih: «Minä käsken teile lähtie iäre, sen Iisusan nimes, kudamah näh sanelou Puavil.»14Nenga ruattih i jevreilöin ülimäzen papin Skevan seiččie poigua.15No paha hengi vastai heile: «Iisusan minä tunnen, Puavilangi tiijän, a ketbo oletto tüö?»16Sit mies, kudamas oli se paha hengi, hüppäi Skevan poigih käzin, väisti heidü kaikkii da pergi muga, ga hüö alasti da vereh suate perretünnü pajettih sit koispäi.

17Tämä tiijustettih kai Efesan eläjät, sego jevreit, sego gretsieläzet. Varavo otti valdoih heidü kaikkii, i Ižändän Iisusan nimie ruvettih ülen äijäl ülendämäh.18Äijät uskomah ruvennuzis tuldih da kohti saneltih, midä hüö oli ruattu.19Äijät niilöis, ket tiedovoittih, tuodih omat tiedovoičendukniigat da poltettih kaikkien nähten. Konzu lugiettih nämien kniigoin hindu, se oli viizikümmentuhattu hobjud'engua.20Nenga Taivahallizen Ižändän sana ozutti oman väin da levii muadu müö.

Hälü Efesas

21Konzu kai tämä jo meni, Puavil Hengen n'evvondas otti mielen mennä Makedonien da Ahaijan kauti Jerusalimah. «Jerusalimah käüdüü minul pidäü nähtä i Riimu», sanoi häi.22Häi tüöndi Makedonieh kahtu abuniekkua, Timofeidu da Erastua, a iče vie jäi kodvazekse Aazieh.

23Sih aigah Efesas nouzi suuri hälü Ižändän Dorogan*atäh.24Linnas eli Demetrii-nimelline hobjuseppü, kudai luajitti hobjas pikkarazii Artemidan pühäkodizii, i sil ruavol sai äijän eluo niilöin luadijoile.25Se seppü keräi ühteh net dai kai toizet sen ruavon ruadajat i sanoi: «Miehet, tüö tiijättö, tämä meijän ruado andau meile suuret elot.26A nügöi tüö näittö da kuuletto, kui tämä Puavil muanivol kiännütti äijän rahvastu uskomah hänen paginoi ei vai tiä Efesas, a vähäl ei kaikes Aazies. Häi sanou, ku ristikanzan käzil luajitut jumalat ei olla jumalat.27Nügöi pidäü varata ei vai meijän ruavon paheksindua, a vie sidä, ku suuren naisjumalan Artemidan pühäkodii ei ruveta pidämäh niminnü, a iče Artemida kaimuau oman suuren nimen, häi, kudamale kumardellahes kai Aazii dai kai miero.»

28Tämän kuultuu hüö tavan vallas kirruttih: «Suuri on efesalazien Artemida!»29Kogo linnu rubei kohizemah. Rahvas temmattih makedonielazii Gaijua da Aristarhua, Puavilan matkuvellii, i kaikin ühtes huolitettih juosta pihateatrah.30Puavil tahtoi mennä rahvahan edeh, no opastujat kieltih händü menemäs.31Dai erähät Aazien valdumiehet, Puavilan hüvät dovarišat, tüöttih hänele viesti, ku häi ei menis teatrah.

32Kerävünnüöt rahvas oldih sevoksis: ühtet kirruttih ühtü, toizet tostu. Enimät iče ei tiettü, mikse tänne tuldih.33Sit rahvasjoukos vieldettih Aleksandrua, kudamua jevreit ähkättih edeh. Aleksandru nosti käin, ku kaikin hillettäs, da häi vois sanuo rahvahan ies puolistandusanan.34Konzu rahvas ellendettih, Aleksandru on jevrei, hüö ruvettih ühteh iäneh kirgumah: «Suuri on efesalazien Artemida!» Nenga hüö iännettih läs kahtu čuassuu.

35Sit jälgimäi linnan suuri virguniekku sai rahvahan alevumah da sanoi: «Efesan miehet, kaikinhäi tietäh, Efesan linnu on pandu kaččomah suuren Artemidan pühäkodii da hänen taivahaspäi kirvonnuttu kuvapačastu.36Niken ei voi sanuo tädä vastah. Sendäh püzükkiä rauhas da älgiä kiirehel ruadakkua nimidä.37Nämä miehet, kudamat tüö toitto tänne, eigo kiškottu meijän pühäkodii, eigo kirottu meijän naisjumalua.38A ku Demetriel da hänen ruadajil ollou riidudielo kenenketahto, onhäi meil suudo da valduherrat. Viäritettähes sie toine tostu.39A ku eččinettö vie midä muudu, se roih kačottu zakonnois rahvahan kerähmös.40Sen periä, midä oli tänäpäi, meidü voijah viärittiä, buitegu müö nouzimmo valdua vastah. Meil ei ole nimidä, mil müö voizimmo oijustua tämän kerävündän.» Nämil sanoil häi sai rahvasjoukon leviemäh.


*a 19:23 Kačo lugu 9:2.

предыдущая глава Глава 19 следующая глава