Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 17

Puavil da Siilu Fessalonikas

1Hüö mendih Amfipolien da Apollonien kauti da tuldih Fessalonikah. Jevreilöil oli sie sinagougu,2i Puavil, kui ainos, meni sinne. Kolme suovattua häi pagizi sie heijänke. Pühil Kirjutuksil3häi ozutti, ku Messiel pidi tirpua gor'ua da sit nosta kuollielois, da sanoi: «Se Iisus, kudamas minä teile sanelen, on Messii.»

4Erähät heis uskottih da ühtüttih Puavilah da Silah, muga ruadoi i suuri joukko jumalanvaruajii gretsieläzii da vie monet korgeirovullizet naizet.5Tämä nostatti vihua jevreilöis. Hüö otettih kerale linnan pihoil šläimäjii, pädemättömii miehii, i ühtes heijänke kerättih rahvasjoukko da nostettih linnas suuri hälü. Sit hüö kaikin juostih Jasonan taloin luo da opittih suaja käzih Puavilua da Siilua, ku vediä heidü rahvahan edeh.6Ku hüö ei löüttü Puavilua da Siilua, sit vägeh vietettih Jasonua da erähii toizii uskovellii linnan herroin luo da kirruttih: «Nügöi nämä, kudamat kiännettih kogo muailmu piälailleh, tuldih tänne,7a Jason otti heidü omah kodih. Hüö kaikin mennäh keisarin käskülöi vastah, gu pietäh suarinnu tostu miestü, ühtü Iisussua.»8Nämil paginoil net rahvas nostatettih hälü rahvasjoukon da linnan herroin keskes,9no linnan herrat otettih Jasonas da niilöis toizis valkoikse d'engusummu da piästettih heidü välläle.

Puavil da Siilu Verijas

10Vie sen üön aigua uskovellet tüöttih Puavilua da Siilua Verijah. Sinne tulduu hüö mendih jevreilöin sinagougah.11Sie jevreit oldih enämbän ellendäjät ku Fessalonikas. Hüö rakkahal otettih vastah Jumalan sana, süvendüttih joga päiviä Pühih Kirjutuksih ku tiijustua, oligo kai muga.12I äijät heis ruvettih uskomah, mugai äijät čestis olijat gretsieläzet miehet da naizet.13A konzu Fessalonikas jevreit tiijustettih, ku Puavil sanelou Jumalan sanua Verijasgi, hüö tuldih sinne da ruvettih üllüttämäh da hälüvüttämäh rahvastu.14Sit vellet kerras tüöttih Puavilua matkah meren randah. A Siilu da Timofei jiädih Verijah.15Puavilan kaimuajat viettih händü Afiinah suate da lähtiettih järilleh. Heijänke Puavil tüöndi sanan Siilale da Timofeile, ku hüö teriämbi tuldas hänen luo.

Puavil Afiinas

16Konzu Puavil vuotteli Afiinas Siilua da Timofeidu, joga puolel linnua häi nägi valehjumaloin kuvii, i se kuohkahutti hänen tavan.17Sen periä häi pagizi sinagougas jevreilöin da jumalanvaruajien gretsieläzienke da joga päiviä linnan keskipihal kaikkienke, kedä vai sie piädüi olemah.18Erähät epikurolazet da stoalazet filosoufat tartuttih paginah hänenke da ühtet heis sanottih: «Midä tai tühjänpagizii tahtonou sanuo?» «Onnuako on vierahien jumaloin sanelii», sanottih toizet, gu Puavil saneli jevangeliedu Iisussah da Hänen kuollieloisnouzendah näh.19Hüö otettih händü kerale da viettih Areopagah da sanottih: «Tahtozimmo tiediä, mi on se uuzi opastus, kudamua sinä sanelet.20Müö kuulimmo, sinä pagizet ülen kummallizii dieloloi. Tahtozimmo tiediä, mi se on.»21Afiinalazet dai linnas eläjät tulolazet, näit, ei pandu aigua nimih muuh, hüö vai paistih da kuunneltih midätahto uuttu.

22Puavil astui Areopagan keskele da rubei pagizemah: «Afiinan miehet! Minä kaikes näin, kui äijäl tüö počitoičetto jumaloi.23Konzu kävelin teijän linnua müö da kaččelin teijän pühii kohtii, lövvin moizengi altarin, kudamah on kirjutettu: 'Tundemattomale jumalale'. Minä sanelen teile juuri Häneh näh, kudamale tüö kumardelettokseh, hos etto Händü tunne.

24Jumal, kudai on luadinuh muailman da kai, midä muailmas on, Häi, kudai on taivahan da muan Ižändü, ei elä käzil azuttulois pühäkodilois.25Hänele ei pie nimidä ristikanzan käzil luajittuu, buitegu mintahto vajuas olijale – Häi iče andau kaikile eloksen, hengen dai kaiken muun.26Ühtes ristikanzas Häi on luadinuh kogo rahvahan rovun, kai rahvahat da pannuh elämäh kaikile puolile muadu. Häi jo ielpäi miäräi heile eländüaijan dai eländüsijan rajat,27gu hüö ečittäs Jumalua, i toinah löüttäs Händü, hos opitellen. No Jumal ei ole nikes meis loitton:28Hänes müö elämmö, liikummo da olemmo. Sanottihhäi erähät teijän runoniekatgi muga: 'Müögi olemmo Hänen roduu.'29Ga sit ku müö olemmo Jumalan roduu, meile ei pie duumaija, buite Jumal on ku kuldu, hobju libo kivi, kudamale andoi kuvan ristikanzu, enzimäi mieles, sit käzil.

30Net tiedämättömüön aijat Jumal tirpi, a nügöi Häi käsköü kaikile rahvahile kaikkiel hüllätä riähkät da kiändüö Jumalan puoleh.31Häi, näit, valličči päivän, konzu Häi oigiel suvvol suudiu kogo muailman, i sud'd'annu roih mies, kudaman Häi pani sille sijale. Sen Jumal ozutti kaikile sil, ku nostatti Händü kuollielois.»

32Ühtet nagrettih Puavilua, ku kuultih hänen paginat kuollieloisnouzendah näh, a toizet sanottih: «Tahtommo kuulta sinuu täh näh vie toičigi.»33Muga Puavil lähti heijän luopäi.34Erähät ühtüttih häneh da ruvettih uskomah. Heijän joukos oldih Dionisii, üksi Areopagan mies, i Damaris-nimelline naine da vie erähät muut.


предыдущая глава Глава 17 следующая глава