Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 16

Timofei ühtüü Puavilanke

1Puavil tuli Derbeh da sit Listrah. Listras eli Timofei-nimelline opastui. Timofein muamo oli Iisussah uskoi jevrei, a tuattah oli gretsieläine.2Uskovellet Listras da Ikonies paistih Timofeis hüviä.3Puavil tahtoi ottua händü iččehke matkah, sendäh ümbärileikkai händü. Sen häi luadii niilöis kohtis eläjien jevreilöin täh, ku kaikin tiettih, Timofein tuatto on gretsieläine.4Konzu Puavil da Timofei käveltih linnas da linnah, hüö saneltih uskojile, mih mieleh tuldih Jerusalimas apostolat da uskojien kanzukunnan vahnimat, i käskiettih noudua niilöi mielii.5I uskojien kanzukunnat lujettih uskos, päivü päiviä niilöih liženi rahvastu.

Puavilale ozuttahes unis Makedonien mies

6Hüö astuttih Friigies da Galaties poikki sendäh, ku Pühä Hengi kieldi heidü sanelemas Jumalan sanua Aazies.7Konzu tuldih Misien kohtale, opittih lähtie Vifinieh, vai Iisusan Hengi ei andanuh sidä ruadua.8Sendäh hüö astuttih Misies poikki i tuldih Troadah.

9Üöl Puavilale oli nägü: hänele jiäviihes makedonielaine mies, kudai pokoroiččihes: «Tule meres poikki Makedonieh da avvuta meile.»10Jälles tädä Puavilan nägüü müö kerras kerävüimmö matkah Makedonieh, ku ellendimmö: Jumal kuččuu meidü sanelemah heile jevangeliedu.

Lidijan ristindü Filippas

11Sit Troadaspäi müö lähtimmö da menimmö vettü müö kohti Samofrakieh, i siepäi tossupiännü Neapol'ah.12Neapol'aspäi piäzimmö Filippah, riimalazien siirdokundah. Filippa oli Makedonien sen čupun piälinnu. Sinne jäimmö päiväkse toizekse.

13Suovattan müö lähtimmö da menimmö linnan veriän ulgopuolele joven rannale, kus smietiimmö oli molindukohtu. Müö istuimmokseh da rubeimmo pagizemah sinne kerävünnüzien naizienke.14Oli meidü kuundelemas i üksi Lidija-nimelline jumalanvaruaju naine Tiatiraspäi, kumakan müöjü. Taivahalline Ižändü avai hänen südämen, ku häi ottas iččeh Puavilan sanat.15Konzu Lidija dai hänen pereh oli ristittü, häi kučui meidü: «Gu pidänettö minuu Ižändän uskojannu, läkkiä minun kodih da olgua minun luo.» Muga häi puašitti meidü.

Puavilua da Siilua pannah türmäh

16Kerran, konzu olimmo menemäs molindukohtah, meile tuli vastah käskülästüttö, kudamas oli ennustaihengi. Ennustandal tüttö sai äijän eluo omile ižändile.17Häi astui Puavilale da meile jälles da kirgui: «Nämä rahvas ollah Ülimäzen Jumalan käsküläzet! Hüö sanellah teile, kui ristikanzu voibi piästä Jumalan uskoh.»18Muga häi ruadoi äijän päiviä. A Puavil enämbi ei voinnuh tirpua, kiännäldih tüttöhpäi da sanoi sille ennustaihengele: «Iisusan Hristosan nimes minä käsken sinule: lähte iäre hänespäi!» Ennustaihengi hedi lähti tütöspäi iäre.

19Konzu tütön ižändät ellendettih, ku heil kadoi elontulendukohtu, hüö tavattih Puavilua da Siilua da ribaitettih linnan keskipihale valdumiehien luo.20Konzu pandih heidü linnanherroin edeh, hüö sanottih: «Nämä miehet ei anneta rauhuttu linnale. Hüö ollah jevreit21i opastetah rahvahii eländütaboih, kudamih meile ei suas opastuo da kudamii ei suas noudua, ku müö olemmo riimalazet.»22Rahvasgi nostih heidü vastah. Piämiehet käskiettih kiškuo Puavilal da Siilal sovat piäl da lüvvä heidü keppilöil.23Heidü äijäl lüödih da lükättih türmäh. Vardoiččii sai käskün tarkah vardoija heidü.24Tämän käskün suaduu häi vedi heidü perimäzeh pimieh kammarih da pani heijän jallat jalgupuuloih.

25Puolen üön aigua Puavil da Siilu molittihes da malittuvirzilöil ülendettih Jumalua. Toizet kiiniolijat kuunneltih heidü.26Ei ehtittü nimidä, gu mua rubei särizemäh muga äijäl, ga türmän aluskivet liikuttih. Kai türmän ukset šliehkahtettihes avvoi, i kaikkien čiepit pakuttih.27Vardoiččii havačui. Konzu häi nägi türmän ukset kahtalleh, häi smietii, türmäsolijat pajettih. Sit häi vieldi miekan i tahtoi tappua iččie.28No Puavil kirgai: «Älä luaji nimidä ičelles, müö kaikin olemmo täs!»

29Vardoiččii käski tuvva tulen, sit kiirehel juoksi türmän südämeh da säristen painui Puavilan da Siilan edeh.30Häi vedi heidü pihale da küzüi: «Herrat, midä minul ruadua, ku piäzizin oigiekse?»31Hüö vastattih: «Usko Ižändäh Iisussah, sit piäzet sinä dai sinun pereh.»32Puavil da Siilu ruvettih sanelemah vardoiččijale da kogo hänen taloile Jumalan sanua.33Sil üön čuasul vardoiččii otti heidü da pezi kibiet. Händü da kaikkie perehtü ristittih ihan kerras.34Sit häi toi heidü omah kodih, süötti heidü da oli hüväs mieles, ku ühtes kogo perehenke rubei uskomah Jumalah.

35Päivän tulduu piämiehet tüöttih käsküläzii vardoiččijan luo sanomah: «Piästä net miehet välläle.»36Vardoiččii sanoi Puavilale: «Piämiehet tüöttih käskü ku piästiä teidü välläle. Voitto lähtie. Mengiä rauhas.»37No Puavil sanoi käsküläzile: «Hüö suudimattah perrettih rahvahan ies meidü, Riiman ristikanzoi, da lükättih türmäh, a nügöi peitoči tüöttäs iäre. Ei, tuldahes iče ottamah meidü tiäpäi.»38Käsküläzet viettih Puavilan vastavus piämiehile. Konzu net tiijustettih, miehet ollah Riiman ristikanzat, hüö äijäl pöllästüttih.39Sit hüö tuldih türmäh, pakittih prosken'n'ua heil, tuodih pihale da pokoroittihes, ku hüö lähtiettäs iäre linnaspäi.

40Türmäs piästüü Puavil da Siilu mendih Lidijan kodih. Sie vastavuttih uskovellienke, kehitettih heidü püzümäh lujannu da lähtiettih iäre.


предыдущая глава Глава 16 следующая глава