Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

PUAVILAN ENZIMÄINE USKONLEVITÜSMATKU 13:1-15:35

Глава 13

Varnavua da Saulua kučutah levittämäh jevangeliedu

1Antiohien uskojien kanzu- kunnas oli Jumalan iänenkandajua dai opastajua: Varnava da Simeon, kudamua sanottih vie Nigerakse, kirinielaine Lutsii, Menahem, kudai oli kazvanuh ühtes muan n'elländesvuitin herran Irodanke, da vie Saulu.2Kerran, konzu hüö sluužittih Ižändäle da pühitettih, Pühä Hengi sanoi: «Eroitakkua Varnava da Saulu minule sih ruadoh, kudamah minä heidü kučuin.»3Sit hüö pühitettih da molittihes, pandih käit nämien kahten piäle da tüöttih heidü matkah.

Varnava da Saulu Kipral

4Varnava da Saulu, kudamii nenga tüöndi matkah Pühä Hengi, tuldih Selevkieh da siepäi vettü müö mendih Kiprale.5Salamien linnah tulduu hüö saneltih Jumalan sanua jevreilöin sinagougis. Iivan oli heile abulazennu.

6Hüö matkattih kogo suares läbi Pafossah suate. Sie hüö nähtih Var-Iisus-nimellistü jevreidü, kudai oli tiedoiniekannu da heittelihes Jumalan iänenkandajakse.7Se elättelih suaren piäherran Sergii Paulusan luo, kudai oli mielevü mies. Tämä herru kučui Varnavan da Saulan da tahtoi kuulta heis Jumalan sanua.8No se tiedoiniekku (juuri sidä merkiččöü hänen nimi Jellim) vastusti heidü, ku ei tahtonuh piästiä herrua Iisusan Hristosan uskoh.9Sit Saulu – häi on i Puavil – täüzi Pühiä Hengie püstütti häneh silmät10da sanoi: «Sinä kaiken muanituksen da viärüön pezä, sinä karun kannettu, kaiken tozioigien vihaniekku! Sinä viäristelet Ižändän oigieloi dorogoi – etgo jo heitä sidä?11Nügöi Ižändän käzi on nossuh sinuu vastah. Sinä roittos sogiekse, i et rubie nägemäh päivästü, kuni ei tule aigu.» I kerras udu da pimei heitüttih tiedoiniekan piäle, i häi rubei südimähes sinne tänne da eččimäh viettelijiä.12Ku piäherru nägi tämän, häi rubei uskomah da diiviihes sidä, midä Ižändäh niškoi opastettih.

Puavil da Varnava Pisidien Antiohies

13Puavil lähti matkuvellienke Pafosaspäi da meni vettü müö Pamfilien Pergeh. Sie Iivan eroi heis da tuli järilleh Jerusalimah.14Toizet jatkettih matkua Pergespäi ielleh da tuldih Pisidien Antiohieh. Suovattan hüö mendih sinagougah da istuttihes.15Konzu sie oli lugiettu Zakonan kniigua da Jumalan iänenkandajien kirjutuksii, sinagougan vahnimat käskiettih rahvahale, gu hüö sanottas tulolazile: «Vellet, gu ollou teil sanottavua, mil lujendua nämii rahvahii, ga sanokkua.»

16Sit Puavil nouzi seizoi, nosti käin da rubei pagizemah: «Kuunnelkua minuu, izrail'alazet dai muut, ket varuatto Izrail'an Jumalua!17Tämä Izrail'an rahvahan Jumal valličči meijän tuattoloi, i konzu hüö oldih Jegiptas, vierahas muas, Häi luadii heis suuren rahvahan i vägeväl käil toi heidü siepäi iäre.18Läs n'elliäkümmendü vuottu Häi tirpi heidü elämättömäs muas,19Häi hävitti Hanaanan muas seiččie eri rahvastu da jagoi niilöin muat Izrail'an rahvahale perindömuakse.20Nenga meni vuottu n'ellisadua viizikümmen. Jälles sidä Häi andoi heile sud'd'at Jumalan iänenkandajan Samuilan aigah suate.21I ku hüö sit pakittih suarii, Jumal andoi heile Saulan, Kisan poijan Venjaminan rovuspäi, i Saulu pidi valdua n'ellikümmen vuottu.22Sit Jumal välti händü da nosti heile suarikse Davidan, kudamas sanoi nenga: 'Minä lövvin Davidan, Iisain poijan, miehen, kudai on Minule mieldü müö. Häi täüttäü kai Minun tahtot.'23Davidan jälgeläzis Jumal, kui i uskaldi, andoi Izrail'ale Piästäjän, Iisusan.24Hänen tulendan iel Iivan kuuloitti Izrail'an rahvahale, anna kaikin hüllättäs riähkät da kiännüttäs Jumalan puoleh da ristittäzihes.25Oman elaijan matkan lopus Iivan sanoi: 'En minä ole se, kenekse tüö minuu smietittö. A minule jälles tulou toine, minä en päi ni Hänen jalgoi jaksamah.'

26Vellet, Avraaman jälgeläzet da tüö muut, ket varuatto Jumalua! Meilehäi tüöttih sana täs Piästäjäs.27Jerusaliman eläjät da heijän valdumiehet ei ellendettü, ken on Iisus. Hüö suudittih Händü, i sil suvvol hüö täütettih Jumalan iänenkandajien sanat, kudamii joga suovattua lugietah.28Hos hüö ei löüttü nimittumua viärüttü, mis voinnus suudie Händü surmah, no käskiettih Pilatale tappua Händü.29Konzu hüö luajittih kai, midä Häneh niškoi oli sanottu Pühis Kirjutuksis, hüö heitettih Händü ristupuus da pandih muah.30No Jumal nostatti Händü kuollielois.31Häi jiäviihes sit äijien päivien aigua niilöile, kudamat ühtes Hänenke tuldih Galileispäi Jerusalimah. Hüö nügöi sanellah Häneh näh rahvahan ies.

32Müögi sanelemmo teile hüviä viestii: midä Jumal uskaldi meijän tuattoloile,33sen Häi andoi meile, lapsile. Häi nostatti Iisusan kuollielois, muga kui toizes psalmas on kirjutettugi:
– Sinä olet Minun Poigu,
Minä sain Sinun tänäpäi.
34I gu Jumal nostatti Iisusan kuollielois, Iisus nikonzu ei muutu muakse. Sih niškoi Jumal sanou nenga:
– Sen, midä suremattah da pühästi uskaldin Davidale,
Minä annan teile.
35Juuri tädä sellittäü Pühien Kirjutuksien toine kohtu:
– Sinä et anna Sinun pühän ristikanzan
rungale muuttuo muakse.
36I ku David oman polven aigua täütti Jumalan mielet, häi kuoli. Händü pandih tuattoloin rinnale, i hänen rungu muutui muakse.37No Häi, kudaman Jumal nostatti kuollielois, ei muuttunuh muakse.38-39Tiijäkkiä sit, vellet: Hänen täh teile sanotah: 'Teijän riähkät on prostittu', i Hänen täh jogahine, ken uskou, rodieu oigiekse kaikes sit, mis Moisein Zakon ei voinnuh teidü oigiekse luadie.40Sit vardoikkuattokseh, gu teile ei rodies se, mih niškoi Jumalan iänenkandajat sanottih nenga:41
– Kačokkua, tüö nagrajat,
diivikkiättökseh – da hävikkiä!
Minä luajin teijän päivil moizen ruavon,
ga ni uskos etto,
ku kentahto sanos teile sih näh.»

42Konzu Puavil da Varnava oldih lähtemäs sinagougaspäi, heidü kučuttih sinne sanelemah nämii dieloloi tuliengi suovattan.43Rahvahan levites, äijät jevreit da äijät muut heijän uskoh kiändünüöt lähtiettih Puavilan da Varnavanke. Puavil da Varnava paistih heijänke da kehitettih heidü püzümäh Jumalan armos.

44Tossu suovattannu vähilleh ei kai linnu kerävüi kuundelemah Ižändän sanua.45A jevreit, konzu nähtih rahvasjoukot, täütüttih vihal i ruvettih kiroten kiistämäh sidä vastah, midä Puavil pagizi.46Sit Puavil da Varnava julgieh sanottih heile: «Kaikis enzimäzikse Jumalan sana pidi sanella teile. No ku tüö hülgiättö sen i etto pie iččie pädijännü ilmanigäzeh elokseh, müö kiännümmö Jumalua tundemattomien rahvahien puoleh.47Nenga on käskenüh meile Ižändü:
– Minä panin Sinuu valgiekse
Jumalua tundemattomile rahvahile
da piästäjäkse muan agjah suate.»

48Tämän kuultuu Jumalua tundemattomat rahvahat ihastuttih da ülendettih Ižändän sanua, i kaikin net, kelle oli lepittü piästä ilmanigäzeh elokseh, ruvettih uskomah.49Ižändän sana levii kaikkiele sil lohkol.50No jevreit üllütettih korgeirovullizii jumalanvaruajii naizii da linnan herrumiehii Puavilua da Varnavua vastah, heidü ruvettih painamah da ajettih iäre niilöis kohtis.51Puavil da Varnava puistettih pölüt jallois heijän edeh da lähtiettih Ikonieh.52A opastujat Antiohies ainos vai täütüttih hüväl mielel da Pühäl Hengel.


предыдущая глава Глава 13 следующая глава