Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 8

Saulu painau uskojien kanzukundua

1Sit päiväs ruvettih ylen äijäl pai- namah Jerusaliman uskojien kanzukundua i sikse kaikin, paiči apostoloi, levittih eri puolile Juudien da Samarien muadu.2Jumalanvaruajat miehet pandih Stefanua muah da äijäl itkiettih händü.3No Saulu tahtoi hävittiä uskojien kanzukunnan. Häi käveli talois taloih, ribaitti miehii da naizii pihale da pani heidü türmäh.

JEVANGELII LEVIEÜ JUUDIEN DA SAMARIEN MUALOI MÜÖTE 8:4-9:31

Hilippü Samaries

4Net rahvas, kudamat levittih muadu müö, käveltih sijas toizeh da saneltih jevangeliedu.5Hilippü tuli Samarien linnah da saneli sen eläjile Messieh näh.6Ku rahvas kuultih hänen paginat da nähtih kai net tunnusruavot, kudamii häi luadii, hüö üksismielin otettih iččeh Hilipän paginat.7Äijis, kes oldih paganhenget, net henget suuren iänenke lähtiettih iäre, i äijät hullatut da rammat piästih.8I sit linnas rodih suuri ilo.

9Jo hätken aigua üksi Simon-nimelline mies tiedovoičči sit linnas i hämmästütti Samarien rahvastu. Häi sanoi iččie keneksetahto suurekse.10Kaikin, pienet dai suuret, kuunneltih händü tarkazeh da sanottih: «Häi on Jumalan Vägi, kudamua kučutah Suurekse.»11Rahvas kuunneltih händü, ku häi jo hätken omil tiedovoičendoil hämmästütti rahvastu.12No konzu rahvas ruvettih uskomah Hilipäle, kudai saneli hüviä viestii Jumalan valdah näh da Iisusan Hristosan nimeh näh, heidü kaikkii, miehii dai naizii, ristittih.13Simon ičegi rubei uskomah, i händü sežo ristittih. Sit häi ainos käveli Hilipäle jälles, i ku nägi tunnusruavot da suuret kummat, häi ülen äijäl diiviihes.

Pedri da Iivan Samaries

14Konzu Jerusalimas olijat apostolat kuultih, gu samarielazet otettih Jumalan sana iččeh, hüö tüöttih Pedrii da Iivanua heijän luo.15Sinne tulduu nämä miehet molittihes samarielazien puoles, ku net suadas Pühä Hengi.16Hengi, näit, vie ei heittünüh nikeh heis, heidü vai oli ristittü Ižändän Iisusan nimeh.17Sit Pedri da Iivan pandih käit heijän piäle, i hüö suadih Pühä Hengi.

18Konzu Simon nägi, gu net, kenen piäle apostolat pandih käit, suadih Pühä Hengi, häi taričči heile d'engua19da sanoi: «Annakkua minulegi moine valdu, ku kenen piäle pannen käit, se suau Pühän Hengen.»20No Pedri sanoi hänele: «Hävittähes sinun d'engat ühtes sinunke, ku smietit Jumalan lahju voibi ostua d'engah.21Tämä dielo ei ole sinuh niškoi, ku sinun süväin ei ole oigei Jumalan ies.22Kiännü iäre täs sinun pahuos da molei Ižändäle. Toinah Häi prostiu sinule tämän sinun südämen duuman.23Minä näin, sinus on mavon vihua, i viärüs sidou sinuu.»24Sit Simon sanoi: «Moliettokseh minun puoles Ižändäle, ku minule ei rodies nimidä mostu, mis pagizetto.»

25Sit ku apostolat nenga levitettih sie Ižändän sanua da sanottih tozi Häneh näh, hüö lähtiettih järilleh Jerusalimah da saneltih jevangeliedu äijis Samarien külis.

Hilippü ristiü efiopielazen dvorčuherran

26Ižändän anheli sanoi Hilipäle: «Lähte suvehpäi da mene dorogale, kudai vedäü Jerusalimas Gazah da menöü elämättömäs muas läbi.»27Hilippü lähti sinne. Juuri sil aigua sidä dorogua müö ajoi efiopielaine dvorčuherru, jevnuh, kudai kačoi Efiopien tsaritsan, libo kandakein, kaikkii eloloi. Häi kävüi Jerusalimah molimahes28i nügöi oli menemäs kodih, istui omas käris da lugi Jumalan iänenkandajan Isaijan kniigua.

29Pühä Hengi sanoi Hilipäle: «Mene lähembäkse da pidäi kärin rinnal.»30Hilippü juoksi kärin rinnale, i ku kuuli, mies lugou Jumalan iänenkandajan Isaijan kniigua, häi küzüi: «Lugie se sinä luvet, ga ellendätgo, midä luvet?»31Mies vastai: «Kui minul ellendiä, ku niken ei sellitä?» Häi käski Hilipäle nosta kärih da istuokseh hänen rinnale.32Se Pühien Kirjutuksien kohtu, kudamua häi lugi, oli tämä:
– Kui lammastu, Händü vietettih iškiettäväkse,
kui vuonu, kudai on iänettäh keriččijän ies,
ei Häigi suudu avannuh.
33Händü alendettih,
ku ei annettu oigiedu suuduo.
No ken voibi paista Hänen roduh näh,
ku Hänen elaigu otettih iäre mualpäi?

34Dvorčuherru sanoi Hilipäle: «Ole moine hüvä da sano, keh näh iänenkandai täs pagizou, iččehgo vai kehtahto toizeh näh?»35Sit Hilippü rubei pagizemah, algoi juuri sit Kirjutuksien kohtas da saneli miehele hüviä viestii Iisussah näh.

36Hüö jatkettih matkua da tuldih vezirandah. Sit dvorčuherru sanoi: «Täs on vettü. Mibo kieldäü ristimäs minuu?» [37Hilippü sanoi: «Ku uskonet kaikel südämel, se voibi luadie.» Dvorčuherru vastai: «Minä uskon, Iisus Hristos on Jumalan Poigu.»]38Häi käski azettua kärin, i hüö mollei, Hilippü dai se herru astuttih vedeh, i Hilippü ristii händü.

39Konzu hüö nostih viespäi, Ižändän Hengi tembai iäre Hilipän. Dvorčuherru ei enämbiä nähnüh händü, da hüväs mieles jatkoi matkua.40Hilippiä nähtih sit Azotas. Jevangeliedu sanellen häi matkai linnas linnah, kuni ei tulluh Kesarieh.


предыдущая глава Глава 8 следующая глава