Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 7

Stefanan pagin

1Ülimäine pappi küzüi: «Ongo se muga?»2Stefan vastai: «Vellet, tuatat, kuulkua minuu. Suuren taivahallizen väin da valgien Jumal jiäviihes meijän Avraam-tuatale, konzu häi oli Mesopotamies da ei vie elänüh Harranan muas.3Jumal sanoi hänele: 'Lähte iäres omas muaspäi, iččes rovuspäi da mene muah, kudaman Minä ozutan sinule.'4I muga häi lähti haldeilazien muaspäi i rubei elämäh Harranas. A hänen tuatan kuoltuu Jumal siirdi händü täh muah, kus nügöi tüö elättö.5Jumal ei andanuh hänele sit kodivuittii, ni jallanpohjan alan verdua, no uskaldi andua sen müöhembi hänele da hänen jälgeläzile omakse, hos Avraamal sih aigah ei olluh lastu.6Jumal sanoi: 'Sinun jälgipolvet ruvetah elämäh tulolazinnu vierahas muas, i heidü luajitah orjikse da polgietah n'ellisadua vuottu.7No Minä' – sanoi Jumal – 'suudin sen rahvahan, kudaman orjinnu hüö ollah. Sen jälgeh hüö lähtietäh siepäi i ruvetah sluužimah Minule täs kohtas.'8Jumal azui Avraamanke sovun, kudaman merkinnü on ümbärileikkuandu. Avraamale rodih Isakku, i Avraam luadii hänele ümbärileikkavuksen kaheksandennu päivännü roindas; Isakale rodih Juakoi, a Juakoile – meijän rahvahan kaksitostu kandutuattua.

9Meijän kandutuatat vihattih velliedäh Josifua i müödih händü Jegiptah. No Jumal oli hänenke,10piästi händü kaikis ahtistuksis. Jumal andoi hänele mieldü, ga faraon, Jegiptan suari, mieldüi häneh da pani händü Jegiptan muan da kogo oman taloin kaččojakse.11Sit tuli kaikkeh Jegiptah da Hanaanan muah n'älgü da suuri ahtistus, meijän tuatat ei suadu nikus einehtü.12Ku Juakoi kuuli, buite Jegiptas on vil'l'ua, häi tüöndi meijän tuatat sinne enzimäzen kerran.13Toizel kävündäl Josif avai oman ičen vellile, i faraon tiijusti hänen rovun.14Josif tüöndi sanan tuatalleh Juakoile da kučui iččeh luo händü da kaiken rodukunnan, seiččiekümmen viizi hengie.15Muga Juakoi puutui Jegiptah. Sie häi kuoli, muga kuoltih meijän kandutuatatgi,16i heidü viettih järilleh Sihemah da pandih muah sih kohtah, kudaman Avraam oli hobjal ostanuh Sihemas Jemmoran poijil.

17Läheni se aigu, konzu Jumalal pidi täüttiä se, midä Häi uskaldi Avraamale. Izrail'an rahvas liženi da sen lugu kazvoi monikerdazesti Jegiptas,18kuni sie valdah ei tulluh uuzi suari, kudai ei tiedänüh Josifas nimidä.19Häi viizasteli meijän roduu vastah, polgi meijän tuattoloi da vägeh pani heidü hülgiämäh vasterodinuzii lapsii, ku net ei jiädäs eloh.20Sih aigah rodihes Moisei i häi oli čoma Jumalan silmis. Kolmeh kuuh suate händü kačottih omas kois.21Konzu händü sit hüllättih, faraonan tütär otti händü ičelleh da kazvatti omannu poijannu.22Moisei sai parahan jegiptalazen opastuksen, i häi oli vägevü sanois da ruadolois.

23Konzu Moiseile täüdüi n'ellikümmen vuottu, hänele rodih himo nähtä izrail'alazii, omii heimovellilöi.24Konzu häi nägi, kui ühtele heis luajittih pahua, häi hüppäi puolistamah sidä, tazai painetun puoles da tapoi jegiptalazen.25Häi duumaičči, ku heimovellet ellendetäh, ku Jumal hänen kauti piästäü heidü, no hüö ei ellendettü.26Tossupiännü häi piädüi tulemah, konzu kaksi izrail'alastu torattih keskenäh. Häi tahtoi sovittua heidü da sanoi: 'Miehet, tüöhäi oletto vellet! Miksebo tüö luajitto pahua toine toizele?'27No se mies, kudai luadii pahua lähimäzele, ähkäi Moisein bokkah da sanoi: 'Kenbo sinuu pani meijän piämiehekse da sud'd'akse?28Tahtotgo minuugi tappua, kui tapoit egläi jegiptalazen?'29Tämän kuultuu Moisei pageni. Häi eli tulolazennu Midianan muas, sie hänele rodih kaksi poigua.

30N'ellänkümmenen vuvven mendüü, elämättömäs muas, Sinai-mäin lähäl jiäviihes Moiseile anheli palajan piidoituhjon tulikielien keskes.31Moisei kummeksii tädä nägüü, i ku häi meni lähembä, gu kaččuo tarkembah, kuuli Ižändän iänen:32'Minä olen sinun tuattoloin Jumal, Avraaman, Isakan da Juakoin Jumal.' Moisei särevüi i ei ruohtinuh kaččuo.33No Ižändü sanoi hänele: 'Jaksa jallat, sendäh ku kohtu, kus seizot, on pühä.34Minä olen nähnüh, kui Minun rahvastu polgietah Jegiptas, da kuulluh, kui se voiveroittau. Nügöi heitüin alah piästämäh sidä välläle. Tule, Minä tüönnän sinuu Jegiptah.'

35Tädä Moiseidu izrail'alazet oli pengottu sanojen: 'Ken sinuu on pannuh piämiehekse da sud'd'akse?' No Jumal ihan händü tüöndi piämiehekse da piästäjäkse sen anhelin sanal, kudai jiäviihes hänele piidoituhjos.36Se samaine Moisei vedi heidü iäres da luadii kummii da tunnusruadoloi Jegiptas, Ruskielmerel da elämättömäs muas n'ellänkümmenen vuvven aigah.37Juuri tämä Moisei sanoi izrail'alazile: 'Jumal nostau teile teijän vellilöin keskes iänenkandajan, minun jüttümän.'38Se Moisei, silloi ku rahvas oli kerävünnüh ühteh elämättömäs muas, sanoi meijän tuattoloile sen, midä anheli sanoi hänele Sinai-mäil. Häi otti vastah elävät sanat, ku andua net ielleh meile.39No meijän tuatat ei tahtottu kuunnella händü, a ähkättih händü iäre. Heijän südämet kiännüttih järilleh Jegiptah.40Hüö sanottih Aaronale: 'Luaji meile jumalua, kudamat astutah meijän iel. Müö emmo tiijä, midä on roinnuh Moiseile, sille miehele, kudai toi meidü iäres Jegiptaspäi.'41I muga hüö luajittih kullas häkäččü, tuodih sille žertvua da piettih iluo omil käzil luajitun jumalan ies.42No Jumal kiändüi iäre heispäi i jätti heidü kumardelemahes taivahan tiähtile, muga kui on kirjutettu Jumalan iänenkandajien kniigas:
– Izrail'an rahvas, toittogo tüö Minule iškiettäviä
da muudu žertvua elämättömäs muas
n'ellänkümmenen vuvven aigah?
43Moloh-jumalan stuanuu da teijän Raifan-jumalan tiähtie tüö kannoitto,
kuvii, kudamii iče luajiitto ičelles kumardeltavakse!

Sendäh Minä siirrän teidü Vavilonan tuakse.
44Meijän tuattoloil oli elämättömäs muas Jumalan olendustuanu. Moisei oli luadinuh sen nähtün kuvan mugah, kui käski se, kudai pagizi hänenke.45Se stuanu meijän tuatat suadih omis tuattoloispäi da Jošuanke tuodih täh muah, konzu otettih se mua rahvahil, kudamat Jumal karkoitti heijän tiel. Nenga oli Davidan aigah suate.46Jumal mieldüi Davidah, i David küzüi, eigo häi vois azuo eländüsijua Juakoin rovun Jumalale.*a47A sen koin azui Hänele Solomon!48Vai Ülimäine ei elä ristikanzan azuttulois kodilois. Sanouhäi Jumalan iänenkandai:49
– Taivas on Minun valdusija da mua – korrotes Minun jalloin al.
Mittuman koin tüö Minule azuzitto,
sanou Ižändü,
mi olis Minun huogavundukohtannu?
50Eigo kai ole Minun käzil azuttu?
51Tüö vastukavazet! Rungači ümbärileikatut, no südämeči kovat, i korvat teijän ei kuulta! Ainos oletto Pühiä Hengie vastah – kui teijän tuatat, mugai tüö!52Ongo hos üksi Jumalan iänenkandai, kudamua teijän tuatat ei painettu? Hüö tapettih niilöi, kudamat ennustettih Tozioigien tulendua. A nügöi tüö oletto menettänüh da tappanuh Händü –53tüö, kudamat saitto anheliloin tuovun Zakonan, no etto sidä noudanuh.»

Stefanua kivitetäh

54Tädä kuunneltes N'evvokunnan miehet vähäs ei hallettu vihas Stefanan piäle da kridžaitettih hambahii.55No Stefan, Pühiä Hengie täüzi, nosti silmät üläh taivahah i nägi Jumalan taivahallizen valgien da Iisusan seizomas Jumalas oigiel käil.56Häi sanoi: «Kačokkua, minä näin taivahat avvoi da Ristikanzan Poijan seizomas Jumalan oigies čuras.»57Sit hüö ruvettih iändämäh äijäl, tüpittih korvat da kaikin ühtes hüpättih häneh käzin.58Hüö ribaitettih händü iäres linnaspäi da ruvettih kivittämäh händü. Hänen viärittäjät jätettih omat sovat Saulu-nimizele nuorele miehele vardoittavakse.59Konzu hüö kivitettih Stefanua, häi moliihes Jumalale da sanoi: «Ižändü Iisus, ota minun hengi!»60Häi pakui polvilleh da kirgai kovah: «Ižändü, älä pane tädä heile riähkäkse!» Sen sanottuu häi uinoi ijäkse.


*a 7:46 Erähis vahnois käzikirjutuksis sanotah täs kohtas: «... Juakoin rovule».

предыдущая глава Глава 7 следующая глава