Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 5

Ananii da Sapfira

1Eräs Ananii-nimelline mies möi ühtes Sapfira-akkahke palazen muadu.2Vuitin suadulois d'engois häi peitti, akkugi sen tiezi, a dostalit toi da pani apostoloin edeh.3Sit Pedri sanoi: «Ananii, mikse annoit oman südämen sattanan valdah? Mikse opiit muanittua Pühiä Hengie da peitit vuitin müöndühinnas?4Muahäi oli sinun, kuni et vie müönnüh sidä, sinun oldih i d'engat, konzu sen möit. Kuibo sinule tuli piäh ruadua nenga? Et sinä kielastannuh rahvastu, kielastit Jumalua.»5Nämien sanoin kuultuu Ananii kuolluonnu pakui muale, a kaikkii, ken kuuli tämän, valdai suuri varavo.6Nuoret miehet otettih da kiärittih kuolluh, kannettih iäre da pandih muah.

7Čuasun kolmen mendüü tuli sih Ananien akku, häi ei tiedänüh, midä oli roinnuh.8Pedri küzüi hänel: «Sano minule, tähgo hindah tüö möittö muan?» «Da, sih hindah», vastai naine.9Sit Pedri sanoi: «Mikse tüö üksis mielis rubeitto muanittamah Ižändän Hengie? Kačo, ukses tullah miehet, kudamat pandih muah sinun ukko. Hüö kannetah sinuugi iäre.»10Sil sanal naine kuadui Pedrin jalgoih da kuoli. Nuoret miehet tuldih sih i nähtih naine kuolluonnu. Hüö kannettih händü iäre da pandih muah ukkoh rinnale.11Suuri varavo valdai kogo uskojien kanzukunnan da kaikkii, ken tämän kuuli.

Apostolat ruatah tunnusruadoloi

12Apostoloin käzil oli luajittu rahvahan keskes monii tunnusruadoloi da kummii. Uskojat ainos kerävüttih ühteh Solomonan pačaskatokseh,13i niken muis ei ruohtinuh ühtüö heih. A rahvas počitoittih heidü,14i Ižändäh uskojien joukkoh vai liženi da liženi rahvastu, miehii dai naizii.15Voimattomii tuodih pihoile da pandih heidü magavosijoile da kandoimile, anna Pedrin siiriči astujes hos hänen kuvahaine koskettas kedägi heis.16Ümbäri olijois linnoispäigi tuli äijü rahvastu Jerusalimah. Hüö tuodih voimattomii da paganhengil muokattuloi, i net kaikin piästih.

Apostoloi pannah türmäh

17Sit ülimäine pappi da kai hänen kannattajat, kogo saddukeiloin joukko ülen äijäl vihavuttih.18Hüö otettih kiini apostolat da pandih heidü linnan türmäh.19No üöl Ižändän anheli avai türmän ukset, vietti heidü pihale da sanoi:20«Mengiä, seizokkua jumalankois da sanelkua rahvahale kai tämän uvven elaijan sanat.»21Apostolat mugai luajittih, päiväzen nostuu mendih jumalankodih da ruvettih opastamah.

Apostolat N'evvokunnan ies

Konzu ülimäine pappi huondeksel tuli, häi da hänen kannattajat kerättih N'evvokundu – kai Izrail'an rahvahan vahnimat – da tüöttih tuomah apostoloi türmäspäi.22No konzu tüötüt miehet mendih türmäh, hüö ei löüttü sie apostoloi. Hüö tuldih järilleh da sanottih:23«Müö näimmö, türmän ukset oldih tarkah lukitut i uksipielis seizottih vardoiččijat, no ku müö avaimmo ukset, emmo nähnüh sie nikedä.»24Tämän kuultuu jumalankoin vardoiččijoin piällikkö da ülimäzet papit ei tiettü, midä duumaija apostoloih näh da midä ielleh roih.25Sit kenlienne tuli sanomah: «Net miehet, kudamii tüö panitto türmäh, seizotah jumalankois i opastetah rahvastu.»26Vardoiččijoin piällikkö lähti miehienke da toi apostolat. Vägivaldua hüö ei piettü, varattih, gu rahvas ei lükittäs heih kivii.

27Apostoloi seizatettih N'evvokunnan edeh, i ülimäine pappi rubei küzelemäh heidü.28Häi sanoi: «Müö jürkäh kiellimmö teidü opastamas sen miehen nimes. No nügöi tüö täütittö kogo Jerusaliman omil opastandoil da tahtotto luadie meidü viäräkse sen miehen tapandas.»29Täh Pedri da muut apostolat vastattih: «Enämbäl pidäü kuunnella Jumalua migu ristikanzoi.30Meijän tuattoloin Jumal on nostatannuh kuollielois Iisusan, kudaman tüö riputitto ristupuuh da tapoitto.31Händü Jumal on ülendännüh da istutannuh iččeh oigiele čurale Piämiehekse da Piästäjäkse, gu andua Izrail'ale mielenmuutos da prosken'n'u riähkis.32Müö olemmo kaiken tämän tovendajat – samoiten Pühä Hengi, kudaman Jumal on andanuh niilöile, ket Händü kuunnellah.»

33Tämän kuultuu N'evvokunnan miehet vähäs ei hallettu vihas i tahtottih tappua apostoloi.34Sit N'evvokunnan keskes nouzi üksi farisei, Gamaliilu-nimelline zakonanopastai, kudamua kai rahvas suvaittih. Häi käski vediä apostoloi kodvazekse iäres35da sit sanoi N'evvokunnale: «Izrail'alazet, duumaikkua tarkah enne ku luadie midätahto nämile miehile.36Enne nämii päivii jiäviihes Feudu. Häi meni suurekse da sai omale puolele läs n'ellänsuan miehen, no händü tapettih, i kai hänen kannattajat levittih da hävittih jällettäh.37Hänen jälgeh kirjoilepanendupäivien aigah jiäviihes Juudu Galileilaine da keräi rahvastu ičes ümbäri, no häigi sai surman da kai hänen kannattajat levittih.38Sikse minä sanon nügöi teile: olgua nämis miehis päivilleh, jätäkkiä heidü rauhah. Ku tämä heijän dielo libo ruado ollou rahvahaspäi, se ičepäivissäh hävieü.39A ku ollou tulluh Jumalaspäi, tüö etto voi hävittiä heidü. Vardoikkuattokseh, gu etto puuttus toruamah Jumalua vastah!»

Gamaliilan sana kuultih.40N'evvokunnan miehet kučuttih apostoloi, lüödih heidü da kieltih pagizemas Iisusan nimes, sit piästettih välläle.41Apostolat lähtiettih N'evvokunnaspäi hüväs mieles, gu heidü kačottih pädijäkse tirpamah huigiedu Iisusan nimen täh.42Hüö ei heitettü pagizendua, a endizelleh joga päiviä opastettih jumalankois da talolois da saneltih hüviä viestii: Iisus on Messii.


предыдущая глава Глава 5 следующая глава