Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 4

Pedri da Iivan N'evvokunnan ies

1Konzu Pedri da Iivan paistih rahvahanke, sih tuldih papit, jumalankoin vardoiččijoin piällikkö da saddukeit.2Hüö oldih suutuksis, ku nämä apostolat opastettih rahvastu da saneltih: kuollieloisnouzendu on sendäh tozi, ku Iisus nouzi kuollielois.3Hüö otettih kiini Pedrii da Iivanua da pandih heidü üökse türmäh, ku oli jo ildu.4No äijät niilöis, kudamat kuultih heijän pagin, ruvettih uskomah, i uskovellien lugu kazvoi viideh tuhandeh suate.

5Tossupiännü Jerusalimas kerävüttih ühteh jevreilöin valdumiehet, rahvahan vahnimat da zakonanopastajat,6ülimäine pappi Annas, Kaifu, Iivan, Aleksandru da kai muut, ket oldih ülimäzen papin roduu.7Hüö käskiettih tuvva apostoloi heijän edeh i küzüttih heil: «Mil väil da kenen nimes tüö tämän luajiitto?»

8Sit Pedri, täüzi Pühiä Hengie, sanoi heile: «Rahvahan valdumiehet da vahnimat!9Gu kerran meidü tänäpäi küzelläh voimattomale luajitus hüväs ruavos da küzelläh, mil händü on piästettü,10ga sit tiijäkkiä, tüö kaikin dai kogo Izrail'an rahvas: se oli luajittu Iisusan Hristosan, Nazariettalazen, nimel. Händü tüö nuagličitto ristah, no Jumal nostatti Händü kuollielois. Hänen nimen väil tämä mies seizou teijän ies tervehennü.11Iisus Hristos on se kivi, kudamua tüö, koinluadijat, paheksiitto, no kudai nügöi roih čuppukivekse.12Niken toine ei voi piästiä, ku vai Häi. Nimidä muudu nimie, kudai piästäs meidü, ei ole rahvahale annettu tämän taivahan al.»

13Konzu valdumiehet da vahnimat nähtih Pedrin da Iivanan julgevus da ellendettih, nämä miehet ollah prostoit da opastumattomat, hüö diivittihes. Hüö tunnustettih heis niilöi, kudamat oldih Iisusanke.14No ku hüö nähtih piästettü mies seizomas apostoloin rinnal, hüö ei voidu virkua nimidä vastah.15Hüö käskiettih apostoloile mennä iäres N'evvokunnan zualaspäi i sit paistih keskenäh:16«Midä meil ruadua nämien miehienke? Heijän kauti toven on roinnuh tunnusruado. Se kai jerusalimalazet jo tietäh, i meil ei ole midä sanuo vastah.17No ku pagin täs dielos ei levies ielleh rahvahan keskes, kielläkkiämmö jürkäh heidü, gu enämbiä ei saneltas nikelle sen miehen nimes.»

18Hüö kučuttih apostolat da kieltih heidü, ku hüö nimidä enämbiä eigo paistas, eigo opastettas Iisusan nimes.19No Pedri da Iivan vastattih heile: «Ongo oigei Jumalan ies kuunnella teidü enne ku kuunnella Jumalua? Duumaikkua vai iče.20A müö emmo voi olla pagizemattah sih näh, midä olemmo nähnüh da kuulluh.»21Sit N'evvokunnan miehet vie enämbäl varaiteltih heidü, no rahvahan täh piästettih välläle. Hüö ei voidu nikui nakažie miehii, ku kaikin suuril sanoil ülendettih Jumalua sit, midä oli roinnuh.22Sil miehelhäi, kudai oli parandettu tämän tunnusruavon vuoh, oli jo piäle n'ellänkümmenen vuvven.

Uskojien kanzukundu molihes vägie

23Välläle piästüü Pedri da Iivan mendih omien luo da saneltih kai, midä oli paistu heile ülimäzet papit da rahvahan vahnimat.24Sen kuultuu hüö kaikin ühteh iäneh ruvettih molimahes Jumalale. Hüö sanottih:

«Kaikenvaldaine, Sinä kudai olet luadinuh taivahan dai muan, meren dai kaiken, midä niilöis on!25Sinä sanoit Pühän Hengen kauti iččes käsküläzen Davidan, meijän tuatan, suul:
– Mikse Jumalua tundemattomat rahvahat uravoijahes,
mikse duumaijah tühjiä?
26Muailman suarit nostah,
valdumiehet kerävütäh ühteh
Taivahallistu Ižändiä da Hänen Messiedü vastah.

27Juuri muga roihgi, ku täs linnas Irodu da Pontii Pilat nostih ühtes Jumalua tundemattomien rahvahien da Izrail'an roduloinke Sinun pühiä Käskülästü Iisussua, Sinun Voijeltuu, vastah.28Hüö luajittih se, min Sinä omal vallal da omua tahtuo müö lepiit.29Kačo nügöi, Ižändü, kui hüö meidü varaitellah! Avvuta meile, Sinun käsküläzile, kaikel julgevuol sanella Sinun sanua.30Oijenda käzi, anna voimattomat piästäh tervehekse, anna roih tunnusruadoloi da kummii Sinun pühän Käsküläzen Iisusan nimel.»

31Ku hüö loppiettih mol'en'n'u, särähtih se kohtu, kunne hüö oli kerävüttü, i hüö kaikin täütüttih Pühäl Hengel da rohkieh saneltih Jumalan sanua.

Uskojil kai on ühtehine

32Kogo suurel uskojien joukol oli üksi süväin da üksi hengi. Niken ei pidänüh omannu sidä, midä hänel oli, a kai oli heil ühtehine.33Apostolat täüdeh vägeh saneltih Ižändän Iisusan kuollieloisnouzendua, i Jumalan suuri hüvüs oli heijän kaikkienke.34Niken ei olluh nimin vajuas. Kel oli muadu libo taloidu, müödih net, a suavut d'engat tuodih35da pandih apostoloin edeh, i jogahizele annettih sen verran d'engua, mi hänele pidi.36Josifgi, Kipras rodinuh leevieläine, kudamua apostolat sanottih Varnavakse – nimi merkiččöü 'urostai' –37möi oman pellon, toi d'engat da pani apostoloin edeh.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава