Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIN RUAVOT

Глава 2

Pühä Hengi heittüü taivahaspäi

1Sit, konzu tuli Sroičanpäivü, hüö kerävüttih ühteh kohtah.2Sit kerras taivahaspäi kuului kohineh, buitegu nouzi tuulispüöröi, i se iäni täütti kaiken taloin, kudamas hüö istuttih.3Hüö nähtih buitegu tulikielet, kudamat jagavuttih da azetuttih jogahizen piäle.4Kaikin täütüttih Pühäl Hengel i ruvettih pagizemah eri kielil sidä, midä Hengi andoi heile paistavakse.

5Jerusalimas elettih jumalanvaruajat jevreit, kudamat oli tuldu sinne kaikis rahvahispäi, midä vai on taivahan al.6Konzu tämä iäni rubei kuulumah, sih kerävüi äijü rahvastu. Kaikin oldih ällistüksis, ku jogahine kuuli heidü pagizemas oman rahvahan kielel.7Hüö diivittihes da kummeksijen küzeltih toine toizel: «Eigo nämä pagizijat olla kaikin galileilazet?8Kuibo sit müö jogahine kuulemmo oman roindurannan kielen?9Meidü on tiä parfielazii, midielazii, elamilazii, meidü on rahvastu Mesopotamiespäi, Juudiespäi da Kappadokiespäi, Pontaspäi da Aaziespäi,10Friigiespäi, Pamfiliespäi, Jegiptaspäi da niilöis Liivien kohtispäi, kudamat ollah Kirinein linnas ümbäri, on meidü tulluh Riimaspäi,11erähät meis roindua müö ollah jevreit, toizet ollah meijän vieroh kiändünüöt, meidü on kritalazii da aravielazii – i müö jogahine kuulemmo heidü pagizemas omal meijän kielel Jumalan suuris ruadolois.»12Hüö ei tiettü, midä i duumaija. Hüö diivittihes da küzeltih toine toizel: «Mibo tämä voibi olla?»13No erähät irvistellen sanottih: «Hüö ollah tävvet magiedu viinua.»

Pedrin pagin

14Sit Pedri astui edeh, da toizet üksitostu hänenke. Häi koval iänel sanoi:

«Kuunnelkua minuu, jevreit da kaikin, ket elättö Jerusalimas! Tiijäkkiä se:15Ei nämä miehet olla humalas, kui tüö duumaičetto – nügöihäi on vaste huondes, üheksäs čuassu.16Tämä on se, mi on sanottu Jumalan iänenkandajan Joilan suul:

17– Jälgimäzinnü päivinnü, sanou Jumal,
Minä valan oman Hengen kaikkih ristikanzoih.
Teijän poijat da tüttäret roijah Minun iänenkandajikse,
nuoret miehet nähtäh nägülöi,
a vahnat miehet nähtäh ennustusuniloi.
18Omih käsküläzih, miehih dai naizih,
Minä valan oman Hengen niilöinnü päivinnü,
i hüö roijah Minun iänenkandajikse.
19Minä ozutan kummua ülähän taivahas,
tunnusruadoloi alahan mual:
verdü, tuldu da savvupilvii.
20Päiväine pimenöü, kuudamaine muuttuu verekse,
enne ku tulou Ižändän päivü,
suuri da valgei.
21No ken kuččuu abuh Ižändän nimie,
se piäzöü.
22Izrail'an miehet, kuulkua nämä sanat: Iisus Nazariettalaine oli mies, kudaman Jumal valličči teih niškoi. Oman valličendan Jumal ozutti sil, gu Iisusan kauti luadii suurii ruadoloi, kummii da tunnusmerkilöi, kui ičegi tiijättö.23Sen Iisusan tüö tapoitto. Ku Häi oli annettu teijän käzih, – kui Jumal oli i duumainnuh da tiedänüh jo ielpäi – tüö panitto jumalattomat miehet nuagliččemah Händü ristah.24No Jumal nosti Händü kuollielois, piästi surman käzis, eihäi surmal ni suannuh pidiä Händü.25Sanouhäi David Häneh näh:
– Minä ainos näin ičen ies Ižändän,
Häi on minun oigies puoles,
ku vai minä en häilähtäzihes.
26Sikse minun süväin on ihastuksis da pagin vessel,
dai minun rungu nad'eičeh
27sen periä, ku Sinä et hülgiä minun hengie tuonilmazih
da et anna Sinun pühän ristikanzan rungale mennä muakse.
28Sinä ozutit minule eloksen dorogan.
Sinä täütät minuu hüväl mielel Sinun ies.

29Vellet, meijän rovun tuatas Davidas voibi tovessah sanuo: häi kuoli, i händü pandih muah. Hänen kalmu vie tänäpäigi on meijänke.30No David oli Jumalan iänenkandai, i Jumal oli lujal sanal uskaldannuh panna Davidan valdusijale hänen oman jälgeläzen. David tiezi tämän31i nägi jo ielpäi Messien kuollieloisnouzendan. Sidä David pidi mieles, konzu sanoi: ei Taivahalline Ižändü hülgiä Messiedü tuonilmazih, eigo ni rungu Hänen mene muakse.32Tämän Iisusan Jumal on nostanuh kuollielois; müö kaikin olemmo sen tovendajannu.33Jumal on ülendännüh Iisussua da istutannuh iččeh oigieh čurah, i Häi on suannuh Tuatan uskaldetun Pühän Hengen da tüöndänüh sen muale, tämän tüö iče näittö da kuuletto.34Eihäi David nossuh taivahah. Iče häi sanou nenga:
– Ižändü sanoi minun Ižändäle:
Istu Minun oigiel čural,
35kuni en pane Sinun vihaniekkoi
korroteksekse Sinun jalloin alle.
36Ga sit kogo Izrail'an rahvas lujah tiijäkkäh: Jumal on luadinuh Iisusan Ižändäkse da Messiekse – sen Iisusan, kudaman tüö nuagličitto ristah.»

37Nämä sanat mendih heil vačas läbi, i hüö sanottih Pedrile da toizile apostoloile: «Vellet, midäbo nügöi meil ruadua?»38Pedri vastai: «Hülläkkiä riähkät da kiännükkiä Jumalan puoleh da jogahine annakkua ristie iččie Iisusan Hristosan nimeh, gu teijän riähkät prostittas teile. Sit tüö suatto lahjakse Pühän Hengen.39Tämä uskalmo on teih niškoi, teijän lapsih dai kaikkih loittozih niškoi, – kaikkih, kedä vai Taivahalline Ižändü, meijän Jumal, kuččuu.»

40Vie monil muil sanoil Pedri vakusteli da kehitti heidü: «Piästäkkiä iččie täs pahakse mennüös rahvahanpolves.»41Niilöi, kudamat otettih Pedrin sanat iččeh, ristittih, i sennü päivännü uskojien joukkoh liženi läs kolmietuhattu hengie.42Hüö ainos kuunneltih apostoloin opastandoi, oldih gu üksi pereh, ühtes lohkattih leibiä da molittihes ühtes.

Uskojien ühtehine elaigu

43Varavo valdai joga hengen, i apostoloin kauti rodih äijü kummua da tunnusruaduo.44Uskojat kaikin püzüttih ühtes, i kai heil oli ühtehine.45Hüö müödih omat taloit da elot, a d'engat juattih keskenäh jogahizele hänen tarbehii müö.46Joga päiviä hüö ühtes kerävüttih jumalankodih, a kodilois lohkattih leibiä da süödih ühtes vesseläs da hüväs mieles.47Hüö suuril sanoil ülendettih Jumalua, i kai rahvas suvaittih heidü. Taivahalline Ižändü päivü päiviä ližäi heijän joukkoh niilöi, kudamat piästih Jumalan uskoh.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава