Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII IIVANAN MUGAH

Глава 17

Iisusan proššaičusmalittu

1Tämän paginan piettüü Iisus nosti silmät taivahah da sanoi:

«Tuatto, aigu on tulluh. Ülendä omua Poigua, ku Poigas ülendäs Sinuu.2Sinä annoit Hänen valdah kai ristikanzat, ku Häi andas ilmanigäzen eloksen kaikile niilöile, kedä olet Hänele andanuh.3I ilmanigäine elos on se, ku hüö tietäh Sinuu, kudai üksin olet tozi Jumal, i ku tietäh Händü, kudamua Sinä tüönnit, Iisussua Hristossua.4Minä olen ülendännüh Sinuu tiä mual, ku olen ruadanuh ruavon, kudaman Sinä annoit minule ruattavakse.5Tuatto, ülendä nügöi minuu, ota minuu Sinun luo da ülendä sih taivahallizeh valgieh, kudai minul oli Sinun luo jo enne muailman luajindua.

6Minä olen tuonnuh Sinun nimen ilmi niilöile ristikanzoile, kudamii Sinä valličit muailmas da annoit minule. Hüö oldih Sinun, i Sinä annoit heidü minule. Hüö novvettih Sinun sanua,7i nügöi tietäh: kai, min Sinä olet minule andanuh, on Sinulpäi tulluh.8Kaiken sen, min olet andanuh minule paistavakse, minä olen paissuh heile, i hüö otettih sana vardeh. Nügöi hüö toven tietäh: minä olen tulluh Sinun luopäi, da uskotah, Sinä olet tüöndänüh minuu.

9Minä molimmos heijän puoles. Muailman puoles minä en molei, a molimmos niilöin puoles, kudamat Sinä olet minule andanuh, ollahhäi hüö Sinun.10Kai, mi on minun, on Sinun, i mi on Sinun, se on minun, i minun taivahalline valgei on tulluh nägevih heis.

11Minä enämbiä en ole muailmas, no nämä ollah muailmas, a minä tulen Sinun luo. Pühä Tuatto, kačo da vardoiče heidü Sinun nimen väil, sen nimen, kudaman Sinä olet andanuh minule, ku hüö oldas üksi, kui müö Sinunke olemmo üksi.12Konzu olin heijänke muailmas, kačoin da vardoičin heidü Sinun nimen väil, sen nimen väil, kudaman Sinä minule annoit. Minä vardoičin heidü, i ni üksi heis ei hävinnüh, paiči sidä, kudamale se oli lepittü, ku stuanivuttas Pühät Kirjutukset.

13Nügöi minä tulen Sinun luo. Pagizen tädä, ku olen vie muailmas, anna minun täüdeläine ihastus olis heijän südämis.14Minä olen sanonuh heile Sinun sanat, i muailmu vihuau heidü, ku hüö ei kuuluta muailmah, kui minägi en kuulu sih.15Üksikai en küzü Sinuu ottamah heidü iäre muailmaspäi, a küzün, ku Sinä kaččozit da vardoiččizit heidü pahas.16Hüö ei kuuluta muailmah, kui minägi en kuulu.17Omassas tovel jiäksi heidü ičelles. Sinun sana on tozi.18Kui Sinä tüönnit minuu muailmah, muga minägi tüönnin heidü muailmah.19Minä jiäksimmös Sinule heijän täh, anna hüögi tovessah jiäksitähes Sinule.

20Minä molimmos en vai heijän puoles, a niilöingi puoles, kudamat heijän sanoin täh uskotah minuh.21Minä molimmos, ku hüö kaikin roittas ühtes, kui Sinä, Tuatto, olet minus, i minä olen Sinus. Muga heilegi tulou olla meijänke ühtes, ku muailmu uskos, Sinä tüönnit minuu.

22Sen taivahallizen valgien, kudaman Sinä annoit minule, minä annoin heile, ku hüö oldas ühtes, kui müö olemmo ühtes.23Ku minä olen heis i Sinä olet minus, hüö ollah ihan ühtes, i sit muailmu ellendäü: Sinä tüönnit minuu i suvaičit heidü, kui suvaičit minuu.

24Tuatto, minä tahton, ku net, ket olet andanuh minule, oldas minunke sie, kus minä olen. Sie hüö nähtäh minun taivahalline valgei, kudaman Sinä annoit minule, ku suvaičit minuu jo enne muailman luajindua.25Tozioigei Tuatto, muailmu ei tiedänüh Sinuu, no minä tiijän, i nämä, kudamat ollah täs, tiijustettih, gu Sinä tüönnit minuu.26Minä opastin heidü tiedämäh Sinun nimen dai viegi opastan, ku se samaine suvaičus, kudamal minuu suvaičit, olis heis i minä olizin heis.»


предыдущая глава Глава 17 следующая глава