Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII IIVANAN MUGAH

Глава 14

Dorogu, tozi da elos

1«Älgiä olgua huolissah. Us- kokkua Jumalah da uskokkua minuh.2Minun Tuatan talois on äijü pertii – muite enhäi minä sanos, buiteku menen varustamah eländüsijua teih näh.3Minä menen varustamah eländüsijua teih näh, no sen jälgeh tulen järilleh i vien teidü iččeni luo, ku tüö voizitto olla sie, kus minä olen.4Tiettäväine, tüö tunnetto sinne dorogan, kunne minä menen.»

5Homa sanoi Hänele: «Ižändü, müö emmo tiijä, kunne Sinä menet. Misbo sit tiijämmö dorogan?»6Iisus vastai: «Minä olen dorogu, tozi dai elos. Niken ei piäze Tuatan luo ku vai minun kauti.7Ku tüö tiedänettö minuu, opastutto tiedämäh i minun Tuattua. Jo nügöi tüö tiijättö Händü, olettohäi nähnüh Händü.»

8Hilippü sanoi Hänele: «Ižändü, ozuta meile Tuattua, muudu emmo küzü.»

9Iisus vastai: «Etgo sinä, Hilippü, tiijä minuu, hos olen nenga hätken olluh teijän joukos? Ken on nähnüh minuu, se on nähnüh i Tuattua. Kuibo sinä voit sanuo: 'Anna meile nähtä Tuattua'?10Etgo usko – minä olen Tuatas, da Tuatto on minus? Ku pagizen teijänke, en pagize omas nimes. Tuatto on minus, i Häi ruadau omii ruadoloi minun kauti.11Uskuot, ku sanon: 'Minä olen Tuatas da Tuatto on minus', a ku muite etto uskone, uskuot minun ruadoloin täh.

12Toven, toven sanon teile: ken uskou minuh, se luadiu moizii ruadoloi, mittumii minä luajin, da vie suurembiigi. Minä, näit, menen Tuatan luo.13I midä vai etto pakinne minun nimes, sen minä luajin, anna Tuatto ülendettäs Poijas!14Midä vai minun nimes etto pakinne minul, sen minä luajin.»

Pühä Hengi tulou Auttajakse

15«Ku tüö suvainnetto minuu, tüö novvatto minun käskülöi.16Minä pokoroičemmos Tuatale, i Häi andau teile toizen Puolistajan, kudai on teijänke ilmazen ijän.17Tämä Auttai on Toven Hengi. Muailmu ei voi suaha Hengie, ku muailmu eigo näi, eigo tunne Händü. No tüö tunnetto Hänen, ku Häi püzüü teijän luo da on teis.

18En minä jätä teidü orboloikse, a tulen teijän luo.19Vie vähäine aigua, i muailmu minuu enämbi ei näi, a tüö näittö, ku minä elän, dai tüö rubietto elämäh.20Sinä piän tüö ellendättö: minä olen Tuatas, tüö oletto minus, minä teis.21Se, ken on ottanuh vastah minun käsküt da noudau niilöi, se suvaiččou minuu. Minun Tuatto suvaiččou sidä, ken suvaiččou minuu, a minä suvaičen händü da ozutan iččie hänele.»

22Juudu, – ei se Iskariot, a toine – sanoi Hänele: «Ižändü, miksebo luajit muga? Miksebo iččiedäs ozutat vai meile, a et muailmale?»

23Iisus vastai: «Ken ku suvainnou minuu, häi noudau minun sanua. Minun Tuatto suvaiččou händü, i müö tulemmo hänen luo da jiämmö elämäh hänen luo.24Se, ken ei suvaiče minuu, ei novva minun sanua – no se sana, kudaman tüö kuuletto, ei ole minun oma, a on Tuatan, kudai tüöndi minuu.

25Nämii pagizen teijänke, kuni olen vie teijän keskes.26Puolistai, Pühä Hengi, kudaman Tuatto minun nimes tüöndäü, opastau teile kaiken da mustoittau mieleh kai, midä olen teijänke paissuh.

27Minä jätän teile rauhan. Minä oman rauhan annan teile, en anna mostu rauhua, mittumua muailmu tariččou. Älgiä olgua huolissah, olgua rohkiet.28Kuulittohäi, midä sanoin: minä lähten iäre, no tulen järilleh teijän luo. Ku suvaiččizitto minuu, tüö olizitto hüväs mieles, ku menen Tuatan luo, Tuatto, näit, on minuu suurembi.29Minä sanoin teile täh näh enne sen stuanivundua, anna tüö uskozitto, konzu se stuanivuu.30Enämbi minä teijänke äijiä en pagize, ku tämän muailman ižändü on jo tulos. Nimittumua valdua hänel minuh ei ole,31no muailmal pidäü tiediä: minä suvaičen Tuattua i luajin muga, kui Tuatto minule on käskenüh luadie. Noskua, läkkiä tiäpäi.»


предыдущая глава Глава 14 следующая глава