Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII IIVANAN MUGAH

Глава 10

Hüvä paimoi

1«Toven, toven sanon teile: se, ken ei mene lammassuojah veriän kauti, a nouzou aijas piäliči, on varras da rozvo.2Se, ken menöü veriän kauti, on lambahien paimoi.3Hänele vardoiččii avuau veriän, i lambahat kuunnellah hänen iändü. Häi kuččuu omii lambahii nimel da vedäü net välläle.4Konzu häi piästäü lambahat välläle, iče astuu iel, i lambahat astutah hänele peräh, ku tundietah hänen iäni.5Vierahale peräh net ei lähtietä, a juostah hänespäi pagoh, ku ei tundieta hänen iändü.»

6Iisus sanoi heile tämän arbaituspaginan, no hüö ei ellendettü, mih niškoi se oli.7Sendäh Iisus jatkoi: «Toven, toven sanon teile: minä olen lambahien veräi.8Kai, ket tuldih enne minuu, ollah varrastajat da rozvot, i lambahat ei kuunneltu heidü.9Minä olen veräi. Se, ken tulou südämeh minun kauti, piäzöü. Häi voibi tulla dai mennä, i häi löüdäü süöndükohtan.10Varras tulou vaiku varrastamah, tappamah da hävittämäh. Minä tulin andamah elostu, külliä elostu.

11Minä olen hüvä paimoi, toven paimoi, kudai panou oman hengen lambahien puoles.12Palkalaine ei ole toven paimoi, lambahat ei olla hänen omat. Ku häi nägöü hukan tulemas lammaskarjah, jättäü häi karjan da pagenou. Hukku sordau lambahii, i levittäü karjan.13Paimoi pagenou, ku häi on palkalaine, palkatul paimoil lambahat oldahes libo äldähes.

14Minä olen hüvä paimoi. Minä tiijän omat lambahat, i hüö tietäh minuu,15kui Tuatto tiedäü minuu da minä tiijän Tuattua. Minä annan hengen lambahien puoles.16Minul on i toizii lambahii, kudamat ei olla täs lammassuojaspäi, no niilöigi minul pidäü viettiä. Net kuultah minun iäni, da muga on üksi karju da üksi paimoi.

17Tuatto suvaiččou minuu, ku annan hengen – ku suaha se järilleh.18Niken sidä minul ei kiško, sen iče annan iäre. Minul on valdu andua se da valdu ottua se järilleh. Muga Tuatto käski minule ruadua.»

19Nämien sanoin sanottuu jevreilöin keskes uvvessah sütüi kiistu.20Äijät heis sanottih: «Hänes on karu, häi ei ole tävves mieles. Midäbo tüö händü kuundeletto?»21Erähät sanottih: «Nenga ei pagize se, kes on karu. I voisgo karu andua sogiele silmät?»

Jevreit hüllätäh Iisus

22Oli talvi, i Jerusalimas piettih jumalankoin uvvistamizen pruazniekkua.23Konzu Iisus käveli jumalankoin pihal Solomonan pačaskatokses,24jevreit kerävüttih Hänes ümbäri i küzüttih: «Hätkengo sinä meidü vaivuat? Ku ollet Messii, sano se oigieh.»

25Iisus vastai: «Johäi minä sen olen sanonuh teile, no tüö etto usko. Ruavot, kudamat minä luajin Tuatan nimes, tovestetah minuh näh.26Tüö üksikai etto usko, ku etto ole minun lambahat.27Minun lambahat tundietah minun iäni, i minä tunnen heidü, i hüö astutah minun peräs.28Minä annan heile ilmanigäzen eloksen. Hüö ni ilmazes ijäs ei hävitä, eigo niken heidü kiško minun käzis.29Tuatto, kudai minule heidü andoi, on kaikkii toizii suurembi, i niken ei voi kiškuo heidü Tuatan käzispäi.30Minä da Tuatto olemmo ühtes.»

31Jevreit tuaste ruvettih keriämäh kivie ku kivittiä Iisussua.32Iisus sanoi heile: «Minä teijän silmis luajiin äijän hüviä ruaduo, kudamat ollah Tuataspäi. Kudaibo niilöis on se, kudaman täh tüö tahtotto kivittiä minuu?»33Jevreit vastattih: «Müö emmo kivitä sinuu nimittuman hüvän ruavon täh, a kivitämmö Jumalan nagrandan täh, i sendäh, ku sinä luajiit ičes Jumalan, hos olet ristikanzu.»

34Iisus vastai: «Eigo teijän Zakonah ole kirjutettu Jumalan sanat: 'Minä sanoin: tüö oletto jumalat'?35Niilöi, kudamat kuultih Jumalan sana, sanotah tämän mugah jumaloikse, i eihäi Pühät Kirjutukset olla tühjät.36Tuatto valličči minuu i tüöndi minuu muailmah. Kuibo sit tüö voitto sanuo, buiteku nagran Jumalua, ku sanoin: 'Olen Jumalan Poigu'?37Ku en ruadane Tuatan ruadoloi, älgiä uskokkua minuu.38No ku ruadanen, uskokkua minun ruadoloi, hos minuu etto uskone. Sit vai tüö opastutto ellendämäh, Tuatto on minus, a minä olen Tuatas.»

39Jevreit tuaste opittih ottua Iisussua kiini, no Häi piäzi heijän käzis.

40Iisus uvvessah meni Jordanjoven toizele puolele, sinne, kus Iivan enne oli ristinüh rahvastu. Häi jäi sinne kodvazekse,41i Hänen luo tuli äijü rahvastu. Hüö sanottih: «Iivan ei luadinuh ni ühtü tunnusruaduo, no kai, midä häi saneli täh mieheh näh, on tozi.»42Sie äijät uskottih Iisussah.


предыдущая глава Глава 10 следующая глава