Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII IIVANAN MUGAH

Глава 5

Iisus piästäü miehen Vifezdan kezoikohtas

1Jälles tädä oli jevreilöin pruazniekku, i Iisus lähti Jerusalimah.2Jerusalimas Lammasveriälöin lähäl oli kezoikohtu, kudamua jevrein kielel sanotah Vifezdu. Sen rannoil oli viizi pačaskatostu,3i sie virui suuri joukko voimattomii: sogieloi, ramboi da hullattuloi [, kudamat vuotettih vien kuohundua.4Anheli, näit, aijoitellen heitüi kezoikohtah i pani vien kuohumah; i ken enzimäzekse ehtii vien kuohunduaigua mennä sinne, se piäzi tervehekse, olgah häi mittumantahto tavvin vallas].

5Sie oli mies, kudai virui alasijas kolmekümmen kaheksa vuottu.6Iisus dogadii händü sie virumas da tiezi, ku häi on ammui voimattomannu. Iisus küzüi: «Tahtotgo piästä tervehekse?»7Voimatoi sanoi: «Ižändü, minul ei ole nikedä, ken auttas piästä kezoikohtah sil aigua, konzu vezi kuohahtah. Ainos konzu koittelen sinne mennä, kentahto toine ennittäü minuu.»8Iisus sanoi hänele: «Nouze, ota magavosija da astu.»9Mies kerras rodih tervehekse, otti magavosijan da astui.

No se oli suovattupäivü.10Sendäh jevreilöin vahnimat sanottih piästetüle: «Tänäpäi on suovattu, sinul ei sua kandua magavosijua.»11Mies sanoi heile vastah: «Se, ken luadii minun tervehekse, sanoi minule: 'Ota magavosija da astu.'»12Sit jevreilöin vahnimat küzüttih: «Kenbo on se mies, kudai käski sinule ottua magavosijan da astuo?»13No tervehekse piässüh ei tiedänüh, ken se oli, ku Iisus oli kavonnuh rahvasjoukon keskeh.14Jälles sidä se mies tuli Iisusale vastah jumalankois. Iisus sanoi miehele: «Sinä nügöi olet terveh. Älä enämbi luaji riähkiä, ku sinule ei rodies midätahto pahembua.»15Mies lähti siepäi i sanoi jevreilöin vahnimile, hänen piästäi oli Iisus.

16Tämän täh jevreilöin vahnimat ruvettih kaikelleh painamah Iisussua, ku Häi suovattan luadii nengomua.17No Iisus sanoi heile: «Minun Tuatto ainos ruadau, ruan minägi.»18Tämä vie enämbäl ližäi heile himuo ottua Iisusal hengi. Häi vet rikoi ei vaiku suovattukäskün, a sen ližäkse sanoi Jumalua omakse Tuatakse da sil luadii iččiedäh Jumalan verdazekse.

Jumalan Poijale annettu valdu

19Iisus sanoi jevreilöin vahnimile nenga: «Toven, toven sanon teile: ei Poigu voi nimidä luadie ičessäh, Häi luadiu vai sidä, midä nägöü Tuattua luadimas. Midä Tuatto luadiu, sidä i Poigu luadiu.20Tuatto suvaiččou Poigua i ozuttau Hänele kai, midä iče luadiu; Häi ozuttau Poijale vie suurembiigi ruadoloi, moizii, kudamii kummeksitto.21Kui Tuatto nostau kuolluot da andau heile elaijan, mugai Poigu andau elaijan, kelle Häi tahtou.22Tuatto ei suudi nikedä, a on andanuh kaiken suvvonvallan Poijale,23ku kaikin kunnivoittas Poigua muga, kui kunnivoijah Tuattua. Ken ei kunnivoiče Poigua, se ei kunnivoiče Tuattuagi, kudai Händü tüöndi.

24Toven, toven sanon teile: ken kuundelou minun sanua da uskou minun Tüöndäjäh, sil on ilmanigäine elos. Häi ei rodei suudittavakse, a on jo piässüh surmaspäi elokseh.25Toven, toven sanon teile: roih aigu – i se on jo nügöi – konzu kuolluot kuultah Jumalan Poijan iäni. Net, kudamat kuultah, ruvetah elämäh,26sikse gu kui Tuatto on eloksen andai, mugai Poijas luadii eloksen andajan27da andoi Hänele i suvvonvallan, ku Häi on Ristikanzan Poigu.28Älgiä kummeksikkua tädä! Tulou aigu, konzu kaikin kalmoisolijat kuultah Jumalan Poijan iäni29da nostah kalmoispäi: hüviä luadinuot – ilmanigäzeh elokseh, pahua luadinuot – suudittavakse.»

Jumalan Poijan tovendajat

30«Omas ičes minä en voi luadie nimidä. Minä suudin sidä müö, midä kuulen, i minun suudo on oigei, ku en aja omua tahtuo, a minun Tüöndäjän tahtuo ajan.

31Ku iče sanonen toven iččeh näh, minun sanat ei pätä.32No minuh näh tovendau toine, i minä tiijän: sanat, kudamat Häi sanou minuh näh, pätäh.33Tüö tüönnittö miehii Iivanan luo, i häi tovesti minuh näh.34No en minä ota ristikanzan tovendustu, vai sanon tämän, ku tüö piäzizittö.35Iivan oli palai, pastattai lampu, no tüö vai pikoi kodvazen tahtoitto ihastellakseh hänen tulel.

36Minul on tovendus, kudai on Iivanan tovendustu tovembi: net ruavot, kudamat Tuatto lepii minule ruattavakse. Nämä ruavot, kudamii minä ruan, tovendetah Tuattua minun Tüöndäjäkse.37Iče Tuattogi, minun Tüöndäi, tovesti minuh näh. Tüö nikonzu etto kuulluh Hänen iändü, ettogo nähnüh Hänen rožii,38ei ni Hänen sana püzü teis, ku tüö etto usko Hänen tüöttüh.39Tottu, tüö tarkazeh luvetto Pühii Kirjutuksii, ku duumaičetto löüdiä niilöis ilmanigäzen eloksen – juuri nethäi sanotah toven minuh näh.40No tüö etto tahto tulla minun luo elostu suamah.

41Ei minule pie kunnivuo rahvahaspäi.42Minä tiijän teidü: tüö etto suvaiče Jumalua.43Minä tulin Tuatan nimes, i tüö etto vastua minuu. No ku ken toine tullou omas nimes, händü tüö vastuatto.44Kuibo tüö voizitto uskuo, ku toine toizespäi vuotatto kunnivuo, a etto eči sidä kunnivuo, kudai tulou ühtes Hänes, kudai on ainavo Jumal!

45Älgiä duumaikkua, minä rubien viärittämäh teidü minun Tuatan ies. Teijän viärittäi on Moisei, häi, kudamah tüö piettö nad'oužan.46Ku tüö uskozitto Moiseidu, uskozitto minuugi, ku minuh näh häi on kirjutannuh.47No ku tüö etto usko hänen kirjutuksii, kuibo tüö voizitto uskuo minun sanoi!»


предыдущая глава Глава 5 следующая глава