Midäbo sinä, Jerusalim? Mikse kai sinun rahvas nouzi levoloile? 2 Mikse häly, tämä kohu da iloičendu? Sinun kuolluot ei kuoltu miekois, eigo toras. 3 Sinun piämiehet pajettih gu yksi mies, no heidy tavattih piššalimiehet. Kaikkii, ket sie lövvyttih, sivottih yhteh, hos liennou loitokse juostu. 4 Sikse sanon: – Jättäkkiä minuu rauhah, minä itken katkerah. Älgiä vägeh urostakkua minuu, konzu minun rahvahan tytär on hävitetty.
5 Hälyn, ahtistuksen da hävityksen päivän andoi Ižändy, Vägilöin Jumal, Nägylöin orgoh. Murtah seinii, iäni suuri kuuluu mägilöih. 6 Elam kandau piilihuodrua, rahvas – kärrylöis, raččahis, Kiiru otti suojusravvan. 7 I sinun parahat paltiet on tävvet kärryy, raččumiehet seizatuttih vorotoin edeh. 8 Vieldetty on Juudan piäl peittokate.
Sinä päivänny sinä kačahtattos toravehkehien zapuassoih Kedrukois. 9 I työ näittö, kui äijy on loukkuo Davidan linnan seinis, työ keriättö vetty alembazeh lambih, 10 kačotto Jerusaliman taloit, riičittö kodiloi, gu lujendua linnan seiny. 11 Kahten seinän keskeh työ luajitto vienkeriändykohtan Vahnan lammikon täyttämizekse. No Sih, Kudai kaiken tämän luadiu, työ etto kačo, etto kačahtai Sih, Ken tämän teile ammui andoi. 12 Ižändy, Vägilöin Ižändy, kuččuu teidy täl aijal itkemäh da žiälöiččemäh, leikkuamah tukat da selgiemäh piikoisobih. 13 A tiä on ilo da hyvämieli! Iškietäh häkkilöi da lambahii, syvväh lihua da juvvah viinua da sanotah: «Rubiemmo syömäh da juomah, a huomei kuolemmo!» 14 Minule tuldih korvih Vägilöin Ižändän sanat: Ei prostita teile tädä riähkiä – kuolendassah, sanoi Ižändy, Vägilöin Ižändy.
Mene tämän dvorčuherralluo, Sevnalluo, kudai on dvorčan piällikönny, [i sano hänele]: 16 Midä sinul tiä on da ken sinulluo tiä on, gu luajitat ičelles kalmua? – Kačo häi luadiu ičele kalman korgieh kohtah, vestäy ičele olendusijua. 17 Vot, Ižändy lykkiäy sinuu, kui lykkiäs vägevy mies, kobristau sinuu kuakukse, 18 puzerdau keräkse da lykkiäy gu miäčyn levieh muah. Sie sinä kuolet, i sinne jiäjäh sinun čomat kärryt, sinä roittos huigiennu oman ižändän taloile. 19 Häi ähkiäy sinuu sinun korgiel kohtal, korgies sijas sinä pakut.
20 Sinä päivänny Minä kučun Minun sluužijan Eljakiman, Helkien poijan. 21 Minä sellitän händy sinun sobih, hänen vyöle sivon sinun vyön, hänen käzih annan sinun vallan. Häi rodieu tuatto Jerusaliman rahvahale dai Juudan rovule. 22 Hänen kaglah Minä riputan Davidan koin avaimet. Häi avuau – i niken ei salbua. Häi salbuau – i niken ei avua. 23 Minä išken händy lujah, kui nuaglan kovah kohtah, i häi rodieu gu kunnivoistundusija oman tuatan talois.
24 Hänes rubieu rippumah kai hänen tuatan taloin kunnivo, hänen lapsien da vunukoin, kaikkien kodivehkehien kunnivo jälgimäzeh soittimessah.25 Tulou päivy, sanou Vägilöin Ižändy, i se lujah kohtah iškietty nuaglu lekahtah, se katkieu, pakkuu, i kai, midä ripui sil, pakkuu muah, murenou, leviey, sikse gu Ižändy sanoi muga.
с русским текстом