Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
JOANNAN NÄGUDEZ | Johanneksen ilmestys |
Chapter 9 | Luku 9 |
| 1Videnz' angel tordahti torvehe. Sid' minä nägištin taivhaspäi maha lanktenuden tähthan. Sille anttihe pohjatoman haudan avadim, | 1Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain; |
| 2i tähtaz avaiži sen haudan. Sigäpäi libui savu kuti sures päčišpäi, se pimenzoiti päiväižen dai il'man. | 2ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman. |
| 3Savuspäi leveniba man päle čirggäižed, i niile anttihe mugoine vald, mitte om man päl skorpionoil. | 3Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta; |
| 4Niile oli käsktud travimata jätta man heinid, tošt vihandust, puid, a vaiše travida mehid, kudambiden ocas ei olend Jumalan pečatid. | 4ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan. |
| 5Niile anttihe mokita heid viden kun aigan, no ei rikta. A mok oli mugoine, kut mok skorpionan purendaspäi. | 5Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää. |
| 6Nenil päivil mehed eciškandeba surmad, no ei löutkoi. Hö tahtoiba kolda, no surm pageneškandeb heišpäi. | 6Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. |
| 7Čirggäižed nene oliba kuti toraha val'l'astadud hebod. Päs niil oliba kuti kuldasižed vencad. Niiden modod oliba kuti mehiden modod, | 7Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot; |
| 8niiden tukad oliba pit'käd kut naižil. Niiden hambhad oliba levoiden hambhiden karččed, | 8ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat. |
| 9i niil oliba rindpancirid, kovad kuti raud. Niiden suugišpäi tuli mugoine-žo judu, kut ajaiži toraha äi kezrajamid, kudambid täudel joksmal vedäižiba hebod. | 9Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun. |
| 10Niiden händad oliba kut skorpionoil, i händiš oliba n'okad; ned mokičiba rahvast viden kun aigan. | 10Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta. |
| 11Niiden carin oli pohjatoman haudan angel, evrejan kelel sen nimi oli Avaddon, a grekan kelel — Apollion, «Surmitai». | 11Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon. |
| 12Ezmäine gor'a oli männu. No jäl'ghe tuleb völ kaks' gor'ad. | 12Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen. |
| 13Kudenz' angel tordahti torvehe. Sid' minä kulištin änen kuldasižen altarin nelläs saumaspäi. Altar' oli Jumalan edes. | 13Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä, |
| 14Än' sanui kudendele torvenke olijale angelale: «Pästa ned nel'l' angelad, kudambad om sidotud suren Effratjogen randal.» | 14ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella". |
| 15I pästtihe ned nel'l' angelad, kudambad oliba vaumhed necen časun, necen päivän, necen kun da necen voden täht: heile oli anttud käsk surmita koumandez kaikes rahvahaspäi. | 15Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä. |
| 16Heil oli lujas sur' kogo raccastajid saldatoid, kaks'kümne tuhad kerdad kümnetuhad saldatad. Minei sanutihe, kut äi heid oli. | 16Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun. |
| 17Mugoižin minä nägin heboid da niiden sel'gäs ištujid raccastajid: raccastajil oliba lämoinrusktad, sinižed da rikpakuižed rindraudad; a heboiden päd oliba levoiden karččed, niiden suspäi tuli lämoi, savu da rik. | 17Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi. |
| 18Neche koumhe pahudehe — lämoihe, savuhu da rikihe, kudamb tuli niiden suspäi — koli koumandez rahvahaspäi. | 18Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. |
| 19Heboiden vägi oli sus da händiš. Händad oliba kuti madod, niil oliba päd, kudambil ned tegiba pahusid. | 19Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittivat. |
| 20No jänu rahvaz, kudamb ei kolend nenihe pahusihe, sid'-ki ei käraudanus ičeze käziden pahoiš tegoišpäi. Hö edemba-ki kumardelihe pahoile hengile da kuldaspäi, hobedaspäi, bronzaspäi, kivespäi da puspäi tehtud jumaloile, kudambad ei voigoi nähta, kulda da kävelta. | 20Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. |
| 21Hö ei käraudanus rikondaspäi da noidundaspäi, vedeluzelospäi da vargastandaspäi. | 21He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. |
Chapter 9
