Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
KIRJEINE GALATALAIŽILE | Paavalin kirje galatalaisille |
Chapter 4 | Luku 4 |
| 1Sanun siš: kuni tatal toivotadud jäl'gestusen sai om laps'igäs, hänel ei ole nimittušt erod orjaspäi, hot' nece jäl'gestuz om-ki hänen. | 1Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra; |
| 2Händast i hänen kodielod kacuba toižed sihe aighasai, mitte tatal om märitud. | 2vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti. |
| 3Muga mö-ki: kuni olim laps'igäs, olim necen mirun vägiden valdas. | 3Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. |
| 4No tuli se märitud aig i Jumal oigenzi tänna ičeze [üksjaižen] Poigan. Hän sündui naižespäi i tuli käskišton valdha | 4Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, |
| 5päzutamha käskišton valdas olijoid, miše mö tegižimoiš täuz'valdaližikš lapsikš. | 5lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. |
| 6I ku tö olet lapsed, Jumal om oigendanu teiden südäimihe ičeze Poigan Hengen, kudamb kidastab: «Avva, Tatam!» | 6Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" |
| 7Sid' sinä ed ole jo orj, a laps'. I ku sinä oled laps', ka oled Jumalal toivotadud jäl'gestusen sai Iisusan Hristosan kal't. | 7Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. |
| 8Konz tö et tundnugoi völ Jumalad, tö kumarzitoiš jumaloile, kudambad ei olgoi todesižed jumalad. | 8Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. |
| 9A nügüd' tö tundet Jumalad, no om völ paremba, ku Jumal tundeb teid. Ka mikš tö möst käraudatoiš neniden välliden da znamatomiden vägiden polhe? Tahtoit-ik möst tehtas heiden orjikš? | 9Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? |
| 10Tö pidät tarkas sil'miš miččid-ni märitud päivid, kuid, praznikpäivid i vozid. | 10Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. |
| 11Ka varaidan, en-ik ole tehnu radoid tühjan teiden täht. | 11Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt. |
| 12Pakičen teid, velled: tehkatoiš mugoižikš, mitte minä olen, sikš ku minä-ki olen tehnus mugoižeks, kut tö. Tö et tehnugoi minei nimiččid abidoid. | 12Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet. |
| 13Tö tedat: ezmäižen kerdan minä sanelin teile hüvän vestin, konz läžuškanzin. | 13Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, |
| 14I hot' minun läžund pakiči teišpäi tirpandad, ka tö et nagrnugoi mindai, et hondostanugoi, a vastsit mindai, kut Jumalan angelad, kut Hristosad Iisusad. | 14ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen. |
| 15Kus teiden hüvä mel' nügüd' om? Todištan teiden polhe, miše tö olit vaumhed ratkaita sil'mäd-ki da antta minei, ku sidä oliži voinu tehta. | 15Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. |
| 16Ka jose minä olen tehnus teile vihanikaks sanudes tot? | 16Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden? |
| 17Minä tedan, miše ned hüvän vestin värištajad tahtoiba käta teid ičeze polhe, no sišpäi ei tule teile nimittušt hüvüt. Hö tahtoiba erigoitta teid meišpäi, miše tö pöruižit ümbri heiš. | 17Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. |
| 18Nece pörund om hüvä hüväs azjas, i hüviden azjoiden tegemine om kaiken hüvä, a ei vaiše siloi, konz minä olen teidenno. | 18On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne. |
| 19Minun lapsuded, teiden tagut minä möst tirpan mugoižid mokid, kut mam sündutades last. Muga linneb sihe aighasai, kuni teiš näguškandeb Hristos. | 19Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, |
| 20Voi kut tahtoižin nügüd' olda teiden keskes! Siloi minä tedaižin, kut pagišta teidenke. A muga en voi mel't-ki märale antta. | 20tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä. |
| 21Sanugat minei tö, ked tahtoit eläda käskišton valdan al: et-ik kulgoi, midä käskišt sanub? | 21Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo? |
| 22Pühiš Kirjutusiš om sanutud: Avraamal oli kaks' poigad. Toižen sünduti orjnaine, toižen — valdakaz naine, Avraaman ak. | 22Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. |
| 23Orjnaižen poig sündui muga, kut kaik toižed-ki; valdakahan akan poig sündui Jumalan toivotusen mödhe. | 23Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. |
| 24Siš om peitznamoičend: nene naižed znamoičeba kaht kožmust. Üks' kožmusišpäi om Sinainmägel tehtud kožmuz, se om Agar', kudamb sündutab lapsid orjikš. | 24Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; |
| 25Agar' znamoičeb Sinainmäged Aravias, i se om nügüdläine Jerusalim, kudamb ičeze lapsidenke eläb orjan. | 25sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. |
| 26A taivhaline Jerusalim om valdakaz, i se om meiden kaikiden mam. | 26Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. |
| 27Ved' Pühiš Kirjutusiš om kirjutadud: — Ole ihastusiš, sinä plodutoi, kudamb nikonz ed ole sündutanu! Ole ihastusiš da ilos sinä, kudamb nikonz ed ole tednu sündutandmokid! Sikš ku mužikal tactud akal om enamb lapsid, mi mehel olijal. | 27Sillä kirjoitettu on: "Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies." |
| 28Velled, mö olem, kut Isak-ki, toivotusen lapsed. | 28Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. |
| 29No kut siloi toižiden kartte sündnu poig küksli poigad, kudamb sündui Hengen vägel, ka muga om nügüd'-ki. | 29Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. |
| 30No midä sanuba Pühäd Kirjutused? Ned sanuba: «Kükse orjnaine i hänen poig, sikš ku orjnaižen poig ei voi sada tatan jäl'gestust ühtes valdakahan akan poiganke.» | 30Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." |
| 31Velled, ka mö ved' em olgoi orjnaižen lapsed, a olem valdakahan naižen lapsed. | 31Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. |
Chapter 4
