Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EZMÄINE KIRJEINE KORINFALAIŽILE | Paavalin toinen kirje korinttolaisille |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1Minä, Pavel, kudamb teiden keskes oldes, kut pagištas, olen mugoine varaidai, a edahali teišpäi — kovatabaine, pagižen nügüd' teile. Hristosan laskvan hüvüden täht | 1Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan, |
| 2pakiten pakičen teid, algat käskkoi minei tuldes teidennoks olda mugoižen-žo rohktan, miččen minei pidab olda nenidenke, ked lugeba, miše mö eläm kut necen mirun mehed. | 2ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan. |
| 3Hot' mö eläm neciš mirus, no em vedägoi torad muga, kut tehtas neciš mirus. | 3Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; |
| 4Meiden tora-azegin ei olgoi necen mirun azeged, a om Jumalal anttud vägi mureta lidnanseinid. Mö murendam mehiden meletusid | 4sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. |
| 5i murendam kaiken, mi nenakahašti libub vastustamha Jumalan tundemišt. Mö tabadam kaik meletused, miše toda niid Hristosan valdan alle. | 5Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle |
| 6Konz mö nägištam, miše tö kaikes kundlet Hristosad, ka sid'-žo olem vaumhed kovas opendamha nenid, ked ei kundelkoi händast. | 6ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet. |
| 7Kackat toden sil'mihe! Ku ken-se uskob, miše hän om Hristosan, ka muštkaha, miše ku hän om Hristosan, muga mö-ki olem Hristosan. | 7Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin. |
| 8I hot' minä völ enamban kitäižimoi meiden valdal, ka minei ei oliži huiged, sikš ku necen valdan om andnu minei Ižand — tugedamha teid, a ei murendamha. | 8Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva. |
| 9Algat meletagoi, miše minä vaiše pöl'gästoitan teid kirjeižil. | 9Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni. |
| 10Ved' erased sanuba: «Ka, kirjeižiš hän om kovatabaine da vägev, a rahvahan edes om väl'l', i hänen paginad oma tühjad.» | 10Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista. |
| 11Mugoižile pidaiži el'geta: midä minä sanun kirjeižiš, konz en ole teidenno, sidä minä tegen-ki, konz linnen sigä. | 11Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa. |
| 12Mö em rohtigoi panda ičtamoi neniden keskhe da em rohtigoi rindatada ičtamoi nenihe, kudambad kitäba iče ičtaze. Hö oma el'getomad, konz märičeba ičtaze ičelaze da rindataba ičtaze ičheze. | 12Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä. |
| 13A mö em tahtoigoi kittäs päliči märas, a meiden mär om se röunatud taho, kudamban om märičenu meile Jumal; sigä olet tö-ki. | 13Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti. |
| 14Mö em lähtnugoi röunatud tahospäi. Et-ik tö-ki mülügoi meiden tahoze? Ka mülüt! Ved' mö toim hüväd vestid Hristosan polhe teihesai. | 14Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti. |
| 15Mö em kitkoiš verhil radoil päliči märas. Mö nadeimoiš: ku kazvaškandeb teiden uskond, ka kazvaškandeb meiden znamoičend-ki teiden keskes. | 15Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi, |
| 16Sid' mö voiškandem veda hüväd vestid völ edemba toižihe sijoihe, no em kitäškakoiš sil, midä oma tehnuded toižed ičeze tahoiš. | 16että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin - tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista toisten vaikutusalalla. |
| 17Ken kitäse, kitkahas Ižandas. | 17Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. |
| 18Ei se ole arvokaz, ken iče ičtaze kitäb, a se, keda kitäb Jumal. | 18Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee. |
Chapter 10
