Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
APOSTOLOIDEN TEGOD | Apostolien teot |
Chapter 17 | Luku 17 |
| 1Apostolad mäniba Amfipoliš i Apollonias läbi i tuliba Fessalonikaha, kus oli evrejalaine suimpert'. | 1Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. |
| 2I Pavel, kut i kaiken, mäni sinna. Sigä hän koume sobatad pagiži heidenke lugeden heile Pühid Kirjutusid | 2Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, |
| 3i avaiži, midä ned znamoičeba. Hän ozuti, miše Messiale pidi mokitas i eläbzuda kollijoišpäi, sid' sanui: «Nece Iisus, kenen polhe nügüd' minä sanelen, om-ki nece Messia.» | 3selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus". |
| 4Erased evrejalaižišpäi uskoškanziba i ühtniba Pavlaha i Silaha, mugažo sur' kogo jumalanvaraidajid grekalaižid i äi naižid korktoiš suguišpäi. | 4Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset. |
| 5Necidä kadehtiškanziba ned evrejalaižed, kudambad ei usknugoi Iisusaha. Hö löuziba irdal šläbäidajid pahameližid mužikoid i ühtes heidenke keraziba rahvazkogon i lendiba lidnas kidan. Hö tacihe Jasonan pertinnoks, i tahtoiba tabata sigä Pavlan i Silan i toda heid rahvahan edehe. | 5Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan eteen. |
| 6No ku ei löudnugoi heid, ka vägel toiba Jasonan i toižid vellid lidnan vanhembidennoks i kidastiba: «Nügüd' nene, ked kaiken mirun kändiba murni, oma tulnuded tänna-ki, | 6Mutta kun he eivät heitä löytäneet, raastoivat he Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, |
| 7Jason om otnu heid kodihe. Hö kaik tegeba kesarin käsköid vasthapäi, i nimitaba tošt mest, mittušt-se Iisusad, kunigahaks.» | 7ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan". |
| 8Mugoižel kidal hö pöl'göiteliba rahvast da lidnan vanhemboičijoid. | 8Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, tulivat he levottomiksi. |
| 9Vanhemboičijad otiba Jasonaspäi i toižišpäi dengmaksun zalogaks i pästiba valdale. | 9Ja nämä ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät. |
| 10Völ öaigal velled oigenziba Pavlan i Silan Veriaha. Tuldes Veriaha, hö läksiba evrejalaižehe suimpert'he. | 10Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan. |
| 11Tägä evrejalaižed el'genziba enamban mi Fessalonikas. Hö tahtonke otiba sanan südäimehe i joga päivän lugiba pühid kirjutusid, miše tedištada, om-ik kaik muga. | 11Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. |
| 12Äjad heišpäi uskoškanziba. Uskoškanziba mugažo äjad arvostadud grekalaižed naižed i mužikad. | 12Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. |
| 13No konz Fessalonikas evrejalaižed tedištiba, miše Pavel saneleb Jumalan sanad Verias-ki, hö tuliba sinna, i zavodiba ül'dütada i ridastoitta rahvast. | 13Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he sinnekin yllyttämään ja kiihoittamaan kansaa. |
| 14Siloi velled sid'-žo oigenziba Pavlan matkha kuti meren randale, a Sila i Timofei jäiba Veriaha. | 14Silloin veljet heti lähettivät Paavalin menemään meren rantaan; mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan. |
| 15Satajad veiba Pavlan Afinahasai i pördihe. Heidenke Pavel oigenzi vestin Silale i Timofejale, miše hö teramba tuližiba hänennoks. | 15Ja Paavalin saattajat veivät hänet Ateenaan saakka, ja saatuaan vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle käskyn mitä pikimmin tulla hänen luoksensa, he lähtivät sieltä pois. |
| 16Varastades ičeze sebranikoid Afinas Pavel nägišti, miše lidnas om äi tühjiden jumaloiden kuvid, i nece vei tuskha hänen südäimen. | 16Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. |
| 17Hän pagiži suimpertiš evrejalaižidenke i jumalanvaraidajan rahvahanke i joga päivän torgsijal olijoidenke. | 17Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. |
| 18Kerdan hänenke zavodiba pagišta erased epikurejalaižed i stoikod-filosofad. Toižed heišpäi sanuiba: «Midä nece tühjanpagižii tahtoib sanuda?» Toižed sanuiba: «Voib olda, hän saneleb verhiden jumaloiden polhe», sikš ku Pavel saneli heile hüväd vestid Iisusan polhe i eläbzumižen polhe. | 18Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. |
| 19Hö otiba Pavlan i veiba händast Areopagaha i sanuiba: «Voižim-ik mö tedištada, mitte se uz' openduz om, mittušt sinä opendad? | 19Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? |
| 20Čudokahid azjoid sinä ličed meiden korvihe. Miš om pagin? Sidä mö tahtoižim teta.» | 20Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat." |
| 21Afinalaižil i toižiden maiden mehil, kudambad eliba sigä, ei olend aigad mihe-ni toižhe, vaiše pagišta i kundelta midä-ni ut. | 21Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. |
| 22Pavel mäni keskele Areopagad i sanui:«Afinalaižed! Kaikespäi nägub, miše tö lujas navedit jumaloid. | 22Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. |
| 23Konz kävelin lidnas i kacuin teiden pühid sijoid, löuzin mugoižen-ki altarin, kus om kirjutadud: ‘Tundmatomale jumalale’. Hänen polhe, kenele tö kumardatoiš, hot' et tuntkoi händast, minä tahtoižin-ki teile sanuda. | 23Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: `Tuntemattomalle jumalalle`. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. |
| 24Nece Jumal om tehnu mirun i kaiken, midä siš om, hän om taivhan i man Ižand, hän ei elä pühäkodiš, kudamb om tehtud käzil. | 24Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, |
| 25Hänele ei tarbiž abud mehiden käzišpäi, kuti hänel om mitte-se mairiž, ved' hän iče andab kaikile elon, hengen i kaiken toižen. | 25eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. |
| 26Ühtes mehespäi hän om tehnu kaiken mehiden sugun elämaha kaikiš man poliš. Hän jo edelpäi märiči heile aigan i eländsijan röunad, | 26Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, |
| 27miše hö ecižiba Jumalad i käzimujagel löudaižiba händast, hot' hän ei ole-ki edahan meišpäi: | 27että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; |
| 28hänes mö eläm, likum, olem. Ved' erased teiden runoilijad-ki oma sanunuded: ‘Mö tozi-ki olem hänen roduspäi.’ | 28sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: `Sillä me olemme myös hänen sukuansa`. |
| 29No ku mö olem hänen roduspäi, meile ei tarbiž meletada, miše jumaluz om kut kuld, hobed vai kivi, kudambaspäi mez' tegi kuvan ičeze käzil i melel. | 29Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. |
| 30Nenid tedmatomuden aigoid Jumal om tirpnu pit'kha, no nügüd' hän käskeb kaikile mehile kaikjal kärautas grähkišpäi. | 30Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. |
| 31Hän om valičenu sen päivän, konz hän oiktusen mödhe sudiškandeb kaiken mirun, a sudjan linneb mez', kudamban hän edelpäi mugoižehe töhö om märičenu. Necen hän vahvištoiti kaikile sil, miše eläbzoiti händast kollijoišpäi!» | 31Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." |
| 32Erased zavodiba nagrda Pavlad, konz kulištiba eläbzumižen polhe, no toižed sanuiba: «Mö toižen kerdan kundližim sindai neciš azjas.» | 32Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin". |
| 33Muga Pavel läksi heidennopäi. | 33Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. |
| 34No erased ühtniba hänehe i zavodiba uskta. Heiden keskes oliba Dionisi, üks' Areopagan mehišpäi, eraz naine, kudamban nimi oli Damar', i toižed. | 34Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa. |
Chapter 17
