Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII JOANNAN MÖDHE | Johanneksen evankeliumi |
Chapter 5 | Luku 5 |
| 1Necen jäl'ghe oli evrejalaine praznik, i Iisus läksi Jerusalimha. | 1Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. |
| 2Jerusalimas läz Lambazverajad oli kül'bendsija, kudamban evrejankeline nimi oli Vifezda. Sen röunoidme oli viž pacazgalerejad, | 2Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää. |
| 3i sigä venui äi läžujid: sogedoid, rambičijoid i ičeze kibul läžujid. Hö varastiba, miše vezi zavodiži bruncida. | 3Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista. |
| 4Erašti Jumalan angel laskihe kül'bendsijaha i bruncitoiti vet. Se, kudamb ezmäižen ehti vedhe bruncindan aigan, tegihe tervheks, hot' mitte kibu hänel oli. | 4[] |
| 5Sigä oli mez', kudamb läžui jo koumekümne kahesa vot. | 5Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta. |
| 6Iisus nägišti händast sigä venumas. Hän tezi, miše mez' jo amu läžub. Iisus küzui: «Tahtoid-ik tervehtuda?» | 6Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?" |
| 7Läžui sanui: «Hüvä mez', minai ei ole nikeda, ken abutaiži minei mända vedhe, konz se bruncib. Kaiken, konz takain mända sinna, ken-se ehtib edel mindai.» | 7Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua". |
| 8Iisus sanui hänele: «Libu, ota ičeiž magaduzsija i kävele.» | 8Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy". |
| 9Mez' sid'-žo tegihe tervheks, oti ičeze magaduzsijan i käveleškanzi.Se päiv oli sobat. | 9Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti. |
| 10Muga evrejalaižiden pämehed sanuiba sille, kudamb tegihe tervheks: «Nügüd' om sobat, sinai ei ole valdad kantta sijad.» | 10Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta". |
| 11Mez' sanui heile: «Se, ken tegi mindai tervheks, sanui minei: ‘Ota ičeiž sija i kävele’.» | 11Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: `Ota vuoteesi ja käy`." |
| 12Siloi hö küzuiba hänel: «Ken se mez' om, kudamb sanui sinei: ‘Ota ičeiž sija i kävele’?» | 12He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: `Ota vuoteesi ja käy`?" |
| 13No tervnenu mez' ei tedand, ken se oli, sikš ku sigä oli äi rahvast, i Iisus kadoi heiden keskhe. | 13Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa. |
| 14Möhemba Iisus vastsi mehen pühäkodiš i sanui hänele: «Sinä oled nügüd' terveh. Ala enambad tege grähkid, miše sinei ei tegižihe midä-ni hondombad.» | 14Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi". |
| 15Mez' läksi sigäpäi i sanui evrejalaižiden pämehile, miše händast tegi tervheks Iisus. | 15Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. |
| 16Evrejalaižed zavodiba küksta Iisusad i tahtoiba surmita händast, sikš ku hän tegi mugošt sobatan. | 16Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. |
| 17No Iisus sanui heile: «Minun Tatain radab tähäsai, radan minä-ki.» | 17Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". |
| 18Necen tagut evrejalaižiden pämehed völ enamban tahtoškanziba rikta Iisusad. Ved' hän ei murendand vaiše sobatkäsköd, hän sanui völ Jumalan ičeze tataks i tegi necil ičtaze Jumalan vuiččeks. | 18Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi. |
| 19Iisus sanui evrejalaižiden pämehile muga:«Todest tozi sanun teile: Poig ei voi tehta nimidä ičesazepäi, hän tegeb vaiše sidä, midä nägeb, miše tegeb hänen Tataze. Midä Tat tegeb, sidä tegeb mugažo Poig. | 19Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. |
| 20Tat armastab Poigad i ozutab hänele kaiken, midä iče tegeb. Hän ozutab Poigale völ-ki surembid tegoid, mugomid, miše tö lanktet čudho. | 20Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. |
| 21Ninga ku Tat eläbzoitab kollijoid i andab heile elon, muga Poig-ki andab elod, kenele tahtoib. | 21Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo. |
| 22I Tat iče ei sudi nikeda, a om andnu kaiken sudanvaldan Poigale, | 22Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, |
| 23miše kaik arvostaižiba Poigad, kut arvostaba Tatad. Ken ei arvosta Poigad, ka ei arvosta Tatad-ki, kudamb om oigendanu Poigan. | 23että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. |
| 24Todest tozi sanun teile: se, ken kuleb minun sanad i uskob minun Oigendajaha, hänel om igähine elo. Hän ei linne suditud, vaiše om sirdnus surmaspäi eloho. | 24Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. |
| 25Todest tozi sanun teile: tuleb aig — i se om jo tulnu — konz kollijad kulištaba Jumalan Poigan änen. Ned, ked sidä kulištaba, eläškandeba. | 25Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. |
| 26Kut Tat om elon purde, muga hän om tehnu Poigaspäi-ki elon purtken. | 26Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. |
| 27Tat om mugažo andnu hänele sudanvaldan, sikš ku hän om Mehen Poig. | 27Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. |
| 28Algat čududelgoiš! Tuleb aig, konz kaik, ked venuba kaumoiš, kulištaba hänen änen | 28Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä |
| 29i libuba kaumoišpäi. Ned, ked oma tehnuded hüväd, eläbzuba i saba igähižen elon. Ned, ked oma tehnuded pahad, eläbzuba, i heid sudiškatas.» | 29ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. |
| 30«Minä en voi tehta nimidä ičesainpäi. Minä sudin sen mödhe, midä kulen, i minun sud om oiged, sikš ku minä en eci ičein tahtod, no vaiše Tatan tahtod, hänen, kudamb oigenzi mindai. | 30En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt. |
| 31I ku minä iče todištan ičein polhe, ka minun todištuz ei ole mugoine arvokaz. | 31Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä. |
| 32No minun polhe todištab toine, i minä tedan, miše se todištuz, kudamban hän andab minun polhe, om tozi. | 32On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä. |
| 33Tö oigenzit mehid Joannannoks, i hän sanui toden minun polhe. | 33Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on. |
| 34Minei ei tarbiž mehen todištust, no sanun necen sikš, miše tö saižit päzutandan. | 34Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte. |
| 35Joan oli palab hoštai lamp, i tö tahtoit vähäižen ihasteldas sen lämoiš. | 35Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa. |
| 36Minai om todištuz, kudamb sanub minun polhe enamban, mi Joannan sanad: ned tegod, kudambid Tat om andnu minei radoks. Ned tegod, kudambad minä tegen, todištaba, miše Tat om oigendanu mindai. | 36Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. |
| 37Mugažo iče Tat, minun Oigendai, om todištanu minun polhe. Tö nikonz et olgoi kulnuded hänen än't, nikonz et olgoi nähnuded hänen modod, | 37Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, |
| 38hänen sanad ei püžugoi teiš, sikš ku tö et uskkoi hänele, kudamban hän om oigendanu. | 38eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. |
| 39Ka, tö tarkašti luget Pühid Kirjutusid, sikš miše meletat löuta neniden kal't igähižen elon — a ned ved' minun polhe todištaba. | 39Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; |
| 40No tö et tahtoigoi tulda minunnoks, miše sada elon. | 40ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. |
| 41Minä en eci kitust mehišpäi. | 41En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; |
| 42Minä tedan teid: tö et armastagoi Jumalad. | 42mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. |
| 43Minä tulin Tatain nimes, no tö et vastnugoi mindai. No ku ken-se toine tuleb ičeze nimes, ka siloi tö vasttat händast. | 43Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. |
| 44Ka kutak tö voižit uskta! Tö varastat kitust toine toižespäi, a et eckoi sidä kitust, kudamb tuleb üksjaižes Jumalaspäi. | 44Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? |
| 45Algat meletagoi, miše minä väritaškanden teid Tatan edes. Teiden väritai om Moisei, hän, kudambaha tö nadeitoiš. | 45Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. |
| 46No ku tö uskoižit Moisejale, ka uskoižit mugažo minei-ki — minun polhe hän om kirjutanu. | 46Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. |
| 47No ku tö et uskkoi hänen kirjutusihe, ka kutak voižit uskta minun sanoihe!» | 47Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" |
Chapter 5
