Choose Language
New Testament Books
view with a second Bible
| Uz’ Zavet vepsän kelel | Pyhä Raamattu (1933/1938) |
EVANGELII MARKAN MÖDHE | Markuksen evankeliumi |
Chapter 10 | Luku 10 |
| 1Iisus läksi sigäpäi i mändes Jordanjogen päivnouzmpolen randadme tuli Judejan tahoze. Hänennoks kogozihe möst äi rahvast, i kut ende hän möst openzi heid. | 1Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä. |
| 2Hänennoks tuli mugažo farisejid, kudambad kodvden händast küzuiba, voib-ik mužik tacta ičeze akan. | 2Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa. |
| 3Hän sanui heile: «Midä Moisei om käsknu teile?» | 3Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?" |
| 4Hö sanuiba: «Moisei om käsknu meile kirjutada erigoituzbumagan i jätta akan.» | 4He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon". |
| 5Iisus sanui heile: «Tö olet kovasüdäimeližed, sikš hän kirjuti teiden täht necen käskön. | 5Niin Jeesus sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän säädöksen. |
| 6Ved' jo mirun tegemižespäi Jumal tegi mehen mužikaks i naižeks. | 6Mutta luomakunnan alusta Jumala `on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. |
| 7Sen täht mužik jätab tatan i maman | 7Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. |
| 8i tartub ičeze akaha, i muga nene kaks' tegesoiš ühteks hibjaks. Hö jo ei olgoi enamb kaks', hö oma üks'. | 8Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.` Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. |
| 9Ka midä Jumal om ühtenzoitnu, sidä algha mez' erigoitkakoi.» | 9Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." |
| 10Konz hö oliba pertiš, openikad möst küzuiba händast necen azjan polhe. | 10Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä tätä asiaa. |
| 11Iisus sanui heile: «Ken tacib ičeze akan i naib toižel, ka hän magadab verhan akanke. | 11Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. |
| 12A ku ak tacib ičeze mužikan i lähteb mehele toižen taga, ka hän magadab verhan mužikanke. | 12Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin." |
| 13Iisusannoks todihe lapsid, miše hän kosketaiži heid. Openikad ei pästnugoi tojid. | 13Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. |
| 14No necen nägištades Iisus rändüi i sanui heile: «Pästkat lapsid minunnoks, algat kel'tkoi heid. Heiden vuiččed päzuba Jumalan valdkundaha. | 14Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. |
| 15Todeks sanun teile: ken ei ota südäimehe Jumalan valdkundad muga kut laps', ka hän ei päzu sinna.» | 15Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." |
| 16Hän sebazi lapsid, pani käded heiden päle i blahoslovi heid. | 16Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. |
| 17Konz Iisus läksi matkha, üks' mez' tuli joksten, kombuštui hänen edehe i küzui: «Hüvä opendai, midä minei tarbiž tehta, miše saižin jäl'gestuseks igähižen elon?» | 17Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" |
| 18Iisus sanui hänele: «Mikš sanud mindai hüväks? Niken ei ole hüvä, vaiše üks' Jumal. | 18Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. |
| 19Käsköd sinä tedad: ala magada verhan akanke, ala riko, ala vargasta, ala kelhas värita, ala ota mi om toižen, ole hüvä ičeiž tatale i mamale.» | 19Käskyt sinä tiedät: `Älä tapa`, `Älä tee huorin`, `Älä varasta`, `Älä sano väärää todistusta`, `Älä toiselta anasta`, `Kunnioita isääsi ja äitiäsi`." |
| 20«Opendai, kaikiden neniden käsköiden mödhe olen elänu nores aigaspäi», sanui mez'. | 20Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti". |
| 21Iisus kacuhti hänehe lämäs i sanui: «Völ üks' azj sinai om tehmata. Mäne i mö kaik, midä sinai om, i jaga dengad gollile, siloi sinai linneb bohatust taivhas. Tule, ota rist i elä minun mödhe.» | 21Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua". |
| 22Mez' vajehtihe modol neniš sanoišpäi. Hän läksi opalas tägäpäi, sikš ku hänel oli äi kodielod. | 22Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. |
| 23Iisus kacuhti ümbri i sanui ičeze openikoile: «Kutak jüged om nenile, kenel om äi kodielod, putta Jumalan valdkundaha!» | 23Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!" |
| 24Openikad čududelihe hänen sanoihe, no Iisus sanui heile: «Minun lapsed, kut jüged om nenile, ked nadeišoiš kodieloho, putta Jumalan valdkundaha! | 24Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! |
| 25Kebnemb om verbl'udale mända neglankorvaižes läbi, mi elokahale putta Jumalan valdkundaha.» | 25Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." |
| 26Openikad čududelihe völ-ki enamban i küzeliba toine tošt: «Ken siloi voib sada päzutandan?» | 26Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka sitten voi pelastua?" |
| 27Iisus kacuhti heihe i sanui: «Mehed ei necidä voigoi, no ei Jumal, Jumal kaiken voib.» | 27Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista". |
| 28Siloi Petr sanui hänele: «A kutak mö? Mö jätim kaiken i astum sinunke.» | 28Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". |
| 29Iisus sanui: «Todeks sanun teile: kaikutte ken minun täht i minun hüvän vestin täht om jätnu pertin vai velled i sizared vai maman i tatan vai akan i lapsid vai pöudoid, | 29Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, |
| 30hän nügüd', necen aigan, sab sada kerdad enamban pertid i vellid, i sizarid, i tatoid, i mamoid, i lapsid, i pöudoid — völ rahvahaspäi mokičendad-ki — i aigan, kudamb tuleb, hän sab igähižen elon. | 30ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. |
| 31No äi ezmäižid linneb jäl'gmäižin, a äi jäl'gmäižid ezmäižin.» | 31Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." |
| 32Konz hö oliba matkas Jerusalimha, Iisus astui ezil. Erased čududelihe, a jäl'gil astujad oliba pöl'gästusiš. Iisus kucui ičezennoks nene kaks'toštkümne openikad i pagižeškanzi heile, midä hänele tegese: | 32Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva: |
| 33«Mö mänem nügüd' Jerusalimha, i Mehen Poig anttas ülembaižiden papiden i käskištonopendajiden käzihe. Hö sudiba händast surmha i andaba händast Jumalad tundmatoman rahvahan käzihe, | 33"Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; |
| 34i ned nagraškandeba händast i sül'geškandeba hänen päle, löškandeba händast i rikoba. No koumandel päiväl hän eläbzub.» | 34ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös". |
| 35Zevedejan poigad, Jakov i Joan, tuliba Iisusannoks i sanuiba: «Opendai, mö tahtoižim, miše sinä tegižid meile, midä pakičem.» | 35Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme". |
| 36«Midä tö tahtoižit, miše minä teile tegižin?» — küzui Iisus. | 36Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" |
| 37Hö sanuiba: «Konz sinä tuled taivhaližes hoštoteses, ka anda meile išttas sinun rindale — ühtele oiktale i toižele hurale kädele.» | 37Niin he sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi". |
| 38Iisus sanui heile: «Tö et tekoi, midä pakičet. Voit-ik tö joda siš mal'l'aspäi, miččespäi minä jon? Voit-ik tö tirpta sen valatusen, miččel mindai valatadas?» | 38Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?" |
| 39«Voim», hö sanuiba. Siloi Iisus sanui heile: «Siš mal'l'aspäi, miččespäi minä jon, tö-ki völ joškandet, i sil valatusel, miččel mindai valatadas, teid-ki valataškatas. | 39He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin; |
| 40No minä en voi sanuda, ken ištub oiktal, ken hural kädel minuspäi. Nene sijad oma nenile, kenele om vaumištadud.» | 40mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu". |
| 41Konz toižed kümne openikad kulištiba necen, hö kurktuiba Jakovan i Joannan päle. | 41Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. |
| 42No Iisus kucui heid kaikid ičezennoks i sanui: «Tö tedat, miše ned, ked oma pämehen ištmel, oma rahvahiden ižandad, i maiden ülembaižed mehed pidäba rahvahid ičeze valdan al. | 42Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. |
| 43Algha olgoi teiden keskes muga. Ken teiden keskes tahtoib olda vanhemban, ka olgha hän teile käskabunik, | 43Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; |
| 44a ken tahtoib teiden keskes olda ezmäižen, ka olgha kaikiden orj. | 44ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. |
| 45Mehen Poig-ki ei tulend sen täht, miše hänele služižiba, a tuli služimaha i andmaha ičeze hengen maksuks, miše kaik päzuižiba valdale.» | 45Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." |
| 46Hö tuliba Jerihonha. Konz Iisus läksi Jerihonaspäi openikoidenke i suren rahvazkogonke, teveres ištui soged pakičii, Timejan poig Vartimei. | 46Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä. |
| 47Konz hän kulišti, miše siriči mäneb Iisus Nazaretalaine, hän kidastaškanzi: «Iisus, Davidan Poig, armahta mindai!» | 47Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua". |
| 48Äjad käskiba hänele vaikastuda, no hän vaiše kidasti völ-ki lujemba: «Davidan Poig, armahta mindai!» | 48Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua". |
| 49Siloi Iisus seižutihe i käski kucta händast. Hö mäniba kucmaha sogedad i sanuiba hänele: «Ala varaida. Libu, hän kucub sindai.» | 49Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua". |
| 50Mez' heiti pälembaižen soban, libui jaugoile i tuli Iisusannoks. | 50Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö. |
| 51«Midä tahtoid, miše minä tegižin sinei?» — Iisus küzui. Soged sanui: «Opendai, tahtoižin sada nägun.» | 51Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen". |
| 52Siloi Iisus sanui hänele: «Mäne, sinun uskond tegi sindai tervheks.» Mez' sid'-žo sai ičeze nägun tagaze i läksi astmaha Iisusan jäl'ghe tedme. | 52Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä. |
Chapter 10
