Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

IISUSSAN HRISTOSSAN JIÄVINTÄ IIVANALLA

Глава 20

Tuhatvuotini valtakunta

1Mie nävin, jotta taivahašta šolahti anheli, kumpasella oli kiäššä pohjattoman kaivon avuan ta jykie riimu.2Anheli otti kiini drakonin, tuon muinasien aikojen kiärmehen, min nimet ollah juaveli ta šaatana. Hiän šito šen riimuh tuhannekši vuuvvekši,3šalpasi šen pohjattomah kaivoh ta pani kaivon oveh pečatin. Enämpi drakoni ei šua muanittua kanšoja viäräh, kuni ei kulu tuhat vuotta. Šiitä še on piäššettävä irti vähäsekši aikua.

4Mie nävin valtaistumie, ta niillä, ket ašetuttih istumilla, annettih valta suutie. Mie nävin niijen henket, keltä oli leikattu piä Iisussan tovissukšen ta Jumalan šanan tähen. Hyö ei ruvettu kumartamah svierillä eikä šen pačaškuvalla eikä otettu šen merkkie oččah eikä käteh. Hyö nouštih eloh ta hallittih yheššä Hristossan kera tuhat vuotta.5Muut ei nouštu eloh šini, kuni ei männyn tuhat vuotta.

Tämä on enšimmäini kuollehista noušomini.6Ošakkahie ta pyhie ollah ne, ket piäššäh enšimmäiseh kuollehista noušomiseh! Heih toisella kuolomalla*a ei ole valtua, vain heistä tulou Jumalan ta Hristossan pappija ta hyö hallitah Hristossan kera tuhat vuotta.

Šaatana luuvvah tuliseh järveh

7Konša mänöy tuhat vuotta, piäššetäh šaatana tyrmäštä, ta še lähtöy kiertämäh koko muata ta muanittamah kanšoja viäräh. Še eksyttäy Gogin ta Magogin ta keryäy muan rahvahat šotah, ta šotajoukkoja on niin kuin meren rannalla hiekkua.8Ne keräyvytäh muan joka puolelta ta ašetutah pyhien elošijan ympärillä ta armahan linnan ympärillä.9Ka taivahašta isköy tuli ta nielasou ne kaikki.10Šaatana, kanšojen ekšyttäjä, työnnetäh šamah rikinkačkuseh tuliseh järveh, missä svieri ta viärä viessintuoja jo ollah. Šielä ne jouvutah muokkautumah yötä päivyä, aina ta ilmasen ijän.

Viimeni suutu

11Mie nävin šuuren valkien valtaistumen ta Šen, ken šillä istuu. Hänen nävön ieštä pakeni mua ta taivaš, eikä niitä enämpi ollun.12Ta nävin mie kuollehet, šuuret ta pienet, šeisomašša Jumalan ieššä. Kirjat avattih, šiinä oli elämänkirjaki. Kuollehie suutittih šen mukah, mitä kirjoih oli kirjutettu, jokahini omie ruatoja myöte.13Meri anto omat kuollehet, Šurma ta Tuonela annettih omat kuollehet, ta kaikki hiät suutittih omien ruatojen mukah.14Šiitä Šurma ta Tuonela luotih tuliseh järveh. Tulini järvi on toini kuoloma.15Jokahini, kenen nimie ei löytyn elämänkirjašta, luotih tuliseh järveh.


*a 20:6 Toini kuoloma kačo tämän kirjan 20:11-15 ta 21:8.

предыдущая глава Глава 20 следующая глава