Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI JEVREILÖILLÄ

Глава 13

Jumalan tahon mukani elämä

1Olkua keškenäh kuin vellet, tykäkkyä toini toista.2Olkua aina valmehet vaštuamah vierahie, šentäh kun eryähät yöšijua antuas's'a on otettu oman katon alla anhelija, iče šitä tietämättä.3Muistakkua vankija, niin kuin oisija iče rauvoissa hiän kera. Muistakkua kivutettuja, tuntouhan tiänki runko kivun.

4Pitäkkyä parikuntaelämä kaikin puolin kunnivošša. Pisykkäh parikunnan yhtehini makuušija riähäštä puhtahana, šentäh kun Jumala suutiu huorineläjät ta vierahan naisen kera makuajat.

5Elkyä juoškua rahan peräh, kun tyytykkyä šiih, mitä teilä on. Jumala Iče šano:

– Mie en šilma jätä,
en konšana šilma hylkyä.
6Šentäh myö voimma rohkiešti šanuo:

– Hospoti on miun auttaja,
šentäh mie en varaja.
Mitäpä ihmini vois miula ruatua?

Jumalalla mielusat uhrit

7Muistakkua omie johtajie, niitä, ket šaneltih teilä Jumalan šanua. Pitäkkyä mieleššä, mitein hyö elettih, ta ottakkua heijän uško ičellänä malliksi.8Iisussa Hristossa on šama eklein, tänäpiänä ta ilmasen ijän.

9Elkyä antakkua kaikenmoisien vierahien opaššukšien vetyä iččienä viäräh. Miän šytämie pitäy lujittua armolla eikä ruuvvilla, kumpasista kenkänä ei ole hyötyn.

10Meilä on šemmoni alttari, kumpasella pantuja uhrija Vanhan Šopimukšen pappiloilla ei ole valtua šyyvvä.11Työhän tiijättä, jotta konša ylipappi riähkien šovittamisekši viey kaikistapyhimpäh elukkojen vertä, niin niijen elukkojen runkot poltetah linnan ulkopuolella.12Šentäh Iisussa niise kärši ta kuoli linnanveräjän ulkopuolella, jotta omalla Verellä pyhittyä rahvaš.13Niin jotta lähtekkä myö ihmisien joukošta Hänen luo ta kantakka šitä häpietä, mitä Hiän kanto.14Tiälä meilä ei ole ikuhista linnua, vain myö vuotamma ta ikävöičemmä šitä linnua, mi tulou.

15Olka myö šentäh Iisussan kautti aina tuomašša Jumalalla uhriksi kiitoššanoja, šemmosie šanoja miän huulilta, mit kiitetäh Hänen nimie.16Šamoin muistakkua ruatua hyvyä ta antua omašta, šentäh kun šemmoset uhrit ollah Jumalalla mieleh.

17Totelkua omie johtajie, taipukkua heijän tahtoh. Hyö vaipumatta huolehitah teistä, šentäh kun heijän pitäy vaššata teistä Jumalan ieššä. Anna hyö šuahah ruatua omua työtä hyvillä mielin, ei ohkuallen; še niätšen ois teilä vahinkokši.

18Moliutukkua miän puolešta. Olemma varmoja šiitä, jotta miän omahenki on puhaš, šentäh kun tahomma elyä kaikin puolin oikein.19Varšinki šen puolešta tahtosin tiän moliutuvan, jotta rutompah piäsisin jälelläh tiän luo.

Malittu ta tervehyššanat

20Rauhan Jumala nošti kuollehista miän Hospotin Iisussan Hristossan, lampahien šuuren Paimenen, kumpani omalla Verelläh lujitti ilmasenikusen Šopimukšen.

21Molin, jotta Jumala varuštais tiät kaikella hyvällä, niin jotta voisija täyttyä Hänen tahon. Šen, mi on Hänellä mieleh, Hiän Iče luatikkah teissä, Iisussan Hristossan kautti. Hänellä kuuluu kunnivo aina ta ilmasen ijän! Amin.

22Vellet, molin teitä, ottakkua käršivällisešti vaštah nämä opaššukšet. Miehän kirjutin aivan lyhyöšti.23Šen tahon vielä šanuo teilä, jotta miän velli Timofei piäsi tyrmäštä. Kun hiän tullou ajoissa, otan hänet matkah tiän luo.

24Tervehtikkyä kaikkie tiän johtajie, tervehtikkyä kaikkie pyhie. Italijašta kotosin olijat vellet työnnetäh teilä tervehyisie.

25Jumalan armuo teilä kaikilla! Amin.


предыдущая глава Глава 13 следующая глава