Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLI PUAVILAN KIRJANI KOLOSSALAISILLA

Глава 2

1Tiän on hyvä tietyä, mitein äijän vaivua mie niän tiän vuokši ta Laodikijašša ta Ierapolissa eläjien vuokši ta kaikkien muijen vuokši, ket ei ole konšana nähty milma.2Toivon, jotta toini toisen tykkyämini luatis hiät rohkeiksi, šitois hiät yhteh ta hyö ruvettais malttamah kaiken šyväšti ta täyvellisešti. Šiitä hyö piäššäh tuntomah Tuatto Jumalan ta Hristossan peittoas's'a, Hänen,3kumpasešša on peitettynä kaikki viisahuon ta tiijon uartehet.4Šanon tämän, jotta kenkänä ei pettäis teitä lipeillä šanoilla.5Vaikka mie runkoššani en ole šielä, henkeššä olen tiän kera. Olen iloni, kun niän, jotta tiän kešeššä on kaikki kunnošša ta jotta teilä on luja uško Hristossah.

Jumala luati tiät eläviksi yheššä Hristossan kera

6Kun kerran oletta ottan omakšena Hristossan Iisussan, Hospotin, niin eläkkyä Häneššä.7Juurtukkua Häneh, rakentakkua oma elämä Hänen varah ta kašvakkua lujiksi ušošša šen mukah kuin teilä on opaššettu. Muistakkua aina kiittyä kaikešta.8Vellet, kaččokkua, jotta kenkänä ei vetäis teitä viäräh šuuntah tyhjällä ta viekkahalla viisahuolla, mi pohjautuu ihmisien perintötapoih ta muailman alkuvoimih eikä Hristossah.9Häneššä koko jumaluš on tullun ihmisrunkoh,10ta Häneššä työ niise oletta kašvan täyteh mittah. Hiän on kaikkien valtojen ta voimien piä.11Häneh tiät yhisti laitaleikkauš, mi ei ole ihmiskäsin luajittu. Še on Hristossan laitaleikkauš, missä riähkähini luonto jakšetah pois.12Kaššannašša tiät hauvattih yheššä Hristossan kera. Kaššannašša tiät niise noššatettih eloh yheššä Hänen kera, šentäh kun työ uškoja Jumalah, kumpani omalla voimallah noššatti Hristossan kuollehista.13Työ olija kuollehie omien riähkien takie ta laitaleikkuamattoman runkon takie, vain Jumala luati tiät eläviksi yheššä Hristossan kera. Hiän prosti meilä kaikki riähät.14Hiän pyyhki pois kirjutukšen, kumpani kaikkien šen käškyjen kera oli meitä vaštah. Hiän luati šen tyhjäkši nuakliččomalla šen ristih.15Hiän otti henkivoimilta vallan ta šuatto ne häpieh kaikkien ieššä, kun luati Hristossašta niijen voittajan.

16Šentäh kenkänä ei šua viärittyä teitä šiitä, mitä šyöttä tahi juotta, mitein vietättä pruasniekkoja, uuttakuuta ta pyhie.17Ne ollah vain šen kuvahaini, mi on tulošša. A Hristossa on tovellini.18Elkäh teitä muanittakkah kenkänä, ken muka tahtou olla nöyränä ta ken kumartau anhelija ta uppuou šiih, mitä ei ole nähnyn. Šemmosen ihmisen šuahah ylpiekši hänen omat tyhjät ajatukšet.19Hiän ei pie kiini Hristossašta. Hristossa on piä, kumpani huolehtiu koko runkošta ta pitäy šitä nivelien ta jäntehien avulla tukušša, niin jotta še kašvau Jumalan tahtomalla tavalla.

20Työ kuolija yheššä Hristossan kera ta niin piäsijä muailman alkuvoimien käsistä. Mintähpä šilloin annatta muailman hallita iččienä, aivan kuin vielä eläsijä šiinä? Mintähpä annatta šanuo ičellänä:21«elä tartu», «elä maissa», «elä koše»?22Kaikki nämä kiellot ollah šyömiseh nähen, mi šuuhu pantuo häviey. Ne ollah vain ihmisien käškyjä ta opaššukšie.23Tämmöset käšyt näytetäh viisahilta, šentäh kun niissä on omaluajittuo jumalisutta, ta ne vuajitah nöyryttä ta runkon kurittamista. Ka tovešša ne ollah arvottomie, runkon himoja vaštah niistä ei ole mitänä apuo.


предыдущая глава Глава 2 следующая глава