Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 19

Ihastuzpajo taivhas

1Jäl'ghe necidä minä kulištin taivhaspäi suren änen, kuti pajati sur' rahvazkogo:
— Alliluija!
Päzutand, korged arv da vägi
om meiden Jumalal!
2Oiktad da todesižed oma hänen sudad.
Hän sudi suren vedeluznaižen,
kudamb paganzoiti man ičeze vedeluzelol.
Hän maksoi sille vedelusele
ičeze käskabunikoiden veres.
3Möst kului än':
— Alliluija!
Polttud lidnaspäi libub savu kaiken i igäks.
4Kaks'kümne nel'l' vanhembad i nel'l' olijad lanksiba maha Jumalan edehe i kumarzihe hänele, ken ištub valdištmel. Hö sanuiba:
— Amin'! Alliluija!
5I valdištmespäi kului än':
— Kitkat meiden Jumalad,
kaik tö hänen käskabunikad,
tö, ked händast varaidat, pened da sured!
6Sid' kulištin änen, kudamb oli kuti suren rahvazkogon judu, kuti suriden veziden lanktend, kuti suren jurun räčkutand. Se sanui:
— Alliluija!
Meiden Ižand Jumal,
Kaikenvaldaine, om tulnu kunigahaks!
7Ilostugam da ihastugam,
ozutagam hänele ülenzoitust,
om tulnu Vodnhan sajan aig!
Hänen nevest om vaumiž,
8hänele anttihe hoštai
da puhtaz pautinsädo.
Se pautinsädo om jumalanuskojiden tozioiktad tegod.

9Angel sanui minei: «Kirjuta: Ozavad oma ned, keda om kuctud Vodnhan sailongile.» Hän sanui minei: «Nene sanad oma Jumalan todesižed sanad.»10Minä lanksin hänen jaugoihe, miše kumartas hänele mahasai, no hän sanui: «Ala tege sidä! Minä olen Jumalan käskabunik, kut sinä-ki dai sinun velled, ked oma Iisusan todištajad. Jumalan vestin südäinazj om todištuz Iisusas.»

Vauged hebo da raccastai

11Minä nägištin avoinuden taivhan: nägištin vauktan hebon da sen sel'gäs mehen. Hänen nimi om Uskoline da Todesine. Hän sudib da toradab toden mödhe.12Hänen sil'mäd oliba kuti lämoin keled, hänen päs oli äi koronoid. Hänel oli nimi, kudamb oli kirjutadud hänehe, no kudambad niken ei tunde, vaiše hän iče.13Hänel päl oli verel kasttud soba, i hänen nimi om Jumalan Sana.14Hänen jäl'ghe tuliba vauktoil heboil taivhan saldatad, kudambiden sobad oliba vauktas puhthas pautnaspäi.15Hänen suspäi läksi sur' terav veič. Sil veičel hän löb mirun rahvahid. Hän paimendab heid raudasižel palikol. Hän polgetab vinmarjad puzerduzastijas, miše ozutada Kaikenvaldaižen Jumalan suren käredusen i vihan.16Hänen sobaha da riiškehe om kirjutadud nimi: kunigahiden Kunigaz, ižandoiden Ižand.

17Sid' nägištin angelan, kudamb seižui ülähän, päiväižes. Hän komedas kirgui kaikile linduile, kudambad lendiba kesk taivast: «Tulgat, kerakatoiš Jumalan prazniklongile sömha kunigahiden lihad,18saldatoiden pämehiden da valdmehiden lihad, heboiden da raccastajiden lihad, kaikiden lihad, kut valdakahiden muga orjiden-ki, kut peniden muga suriden-ki.»

19Sid' minä nägištin, kut živat, mirun kunigahad da heiden saldatad kerazihe ühthe toradamha raccastajan da hänen saldatoiden vasthapäi.20No živat tabatihe i hänenke tabatihe se tühj sanankandai, kudamb živatan nimes tehli tundmuztegoid da sil vedi segoitushe nenid, ked otiba sen znaman da kumarzihe sen kuvale. Ned molembad lükäitihe eläbin lämoisižehe järvhe, kudamb oli täuz' palajad rikid.21Lopud saiba surman sures veičespäi, kudamb lähtli raccastajan suspäi, i kaik lindud söiba külläks heiden lihad.


предыдущая глава Глава 19 следующая глава