Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN NÄGUDEZ

Глава 9

1Videnz' angel tordahti torvehe. Sid' minä nägištin taivhaspäi maha lanktenuden tähthan. Sille anttihe pohjatoman haudan avadim,2i tähtaz avaiži sen haudan. Sigäpäi libui savu kuti sures päčišpäi, se pimenzoiti päiväižen dai il'man.3Savuspäi leveniba man päle čirggäižed, i niile anttihe mugoine vald, mitte om man päl skorpionoil.4Niile oli käsktud travimata jätta man heinid, tošt vihandust, puid, a vaiše travida mehid, kudambiden ocas ei olend Jumalan pečatid.5Niile anttihe mokita heid viden kun aigan, no ei rikta. A mok oli mugoine, kut mok skorpionan purendaspäi.6Nenil päivil mehed eciškandeba surmad, no ei löutkoi. Hö tahtoiba kolda, no surm pageneškandeb heišpäi.

7Čirggäižed nene oliba kuti toraha val'l'astadud hebod. Päs niil oliba kuti kuldasižed vencad. Niiden modod oliba kuti mehiden modod,8niiden tukad oliba pit'käd kut naižil. Niiden hambhad oliba levoiden hambhiden karččed,9i niil oliba rindpancirid, kovad kuti raud. Niiden suugišpäi tuli mugoine-žo judu, kut ajaiži toraha äi kezrajamid, kudambid täudel joksmal vedäižiba hebod.10Niiden händad oliba kut skorpionoil, i händiš oliba n'okad; ned mokičiba rahvast viden kun aigan.11Niiden carin oli pohjatoman haudan angel, evrejan kelel sen nimi oli Avaddon, a grekan kelel — Apollion, «Surmitai».

12Ezmäine gor'a oli männu. No jäl'ghe tuleb völ kaks' gor'ad.13Kudenz' angel tordahti torvehe. Sid' minä kulištin änen kuldasižen altarin nelläs saumaspäi. Altar' oli Jumalan edes.14Än' sanui kudendele torvenke olijale angelale: «Pästa ned nel'l' angelad, kudambad om sidotud suren Effratjogen randal.»15I pästtihe ned nel'l' angelad, kudambad oliba vaumhed necen časun, necen päivän, necen kun da necen voden täht: heile oli anttud käsk surmita koumandez kaikes rahvahaspäi.16Heil oli lujas sur' kogo raccastajid saldatoid, kaks'kümne tuhad kerdad kümnetuhad saldatad. Minei sanutihe, kut äi heid oli.

17Mugoižin minä nägin heboid da niiden sel'gäs ištujid raccastajid: raccastajil oliba lämoinrusktad, sinižed da rikpakuižed rindraudad; a heboiden päd oliba levoiden karččed, niiden suspäi tuli lämoi, savu da rik.18Neche koumhe pahudehe — lämoihe, savuhu da rikihe, kudamb tuli niiden suspäi — koli koumandez rahvahaspäi.19Heboiden vägi oli sus da händiš. Händad oliba kuti madod, niil oliba päd, kudambil ned tegiba pahusid.

20No jänu rahvaz, kudamb ei kolend nenihe pahusihe, sid'-ki ei käraudanus ičeze käziden pahoiš tegoišpäi. Hö edemba-ki kumardelihe pahoile hengile da kuldaspäi, hobedaspäi, bronzaspäi, kivespäi da puspäi tehtud jumaloile, kudambad ei voigoi nähta, kulda da kävelta.21Hö ei käraudanus rikondaspäi da noidundaspäi, vedeluzelospäi da vargastandaspäi.


предыдущая глава Глава 9 следующая глава