Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EZMÄINE KIRJEINE TIMOFEJALE

Глава 1

1Minä, Pavel, Iisusan Hristosan apostol, olen kirjutanu necen kirjeižen. Apostolaks mindai om pannu Jumal, meiden Päzutai i Ižand Iisus Hristos, meiden Nadei.2Minä oigendan tervhutesid sinei, Timofei. Sinä oled minei kuti poig uskondan täht. Antkaha Jumal, meiden Tat, da Hristos Iisus, meiden Ižand, sinei hüvüt, armahtust da mirud.

Ole laptas verhiš opendusišpäi

3Pakičen sindai, kut pakičin Makedoniaha lähttes: jä Efesaha da käske erasid, miše hö ei opendaiži verhid opendusid4da ei mänetaiži aigad tühjiže starinoihe da lopmatomaha sugulangan riškotamižehe. Ned toba vaiše ridoid da ei vegoi edehepäi Jumalan azjoiš. Sen voib tehta vaiše uskond.5Minä pakičen sen täht, miše libutoitta armastust, kudamb om vaiše puhthas südäimes, grähkätomas henges da todesižes uskondas.6Erased oma segoinuded, kändnus neniš openduzsanoišpäi i zavodinuded pagišta tühjad.7Hö tahtoiba olda käskišton opendajin, hot' ei el'gekoi, midä iče pagižeba da min polhe muga lujas ridleba.

8Mö tedam necen: Käskišt om hüvä, ku sidä pidetas käskišton.9Ved' käskišt ei ole tehtud tozioiktoiden mehiden täht. Se om tehtud neniden täht, ked murendaba sidä da libuba sidä vasthapäi. Käskišt om tehtud jumalatomiden da grähkhižiden täht i neniden täht, ked ei otkoi Jumalad südäimehe, ked tegeba paganaks sen, mi om pühä. Se om tehtud tatan da maman rikojiden i toižiden rikojiden täht,10vedelusiden, gomomužikoiden, orjmöjiden, [kelhas väritajiden, živatoidenke magadajiden,] kelastajiden, vahvan sanan murendajiden i kaikiden mugoižiden täht, ked libuba tervhid opendusid vasthapäi.11Muga sanub hüvä vest', kudamb tuleb sures da ülenzoittud Jumalaspäi. I necen hüvän vestin sanelend om anttud minei azjaks.

Pavel kitäb Jumalad armoiš

12Minä kitän Hristosad Iisusad, meiden Ižandad, kudamb om andnu minei väged. Kitän händast siš, miše hän kacui mindai radnikaks, kudambale voib uskta, i oti mindai töhö.13A ved' minä edel olin nagrai, küksii i abidoičii, a hän armahti mindai, ved' minä, uskmatoi, en tedand, midä tegin.14Meiden Ižandan [Iisusan Hristosan] armod oma olnuded röunatomad, mugoižed-žo oma uskond i armastuz, kudambad tuleba Hristosas Iisusaspäi.15Nece sana om tozi, se kaikiš polišpäi maksab, miše otta sidä südäimehe: Hristos Iisus om tulnu mirhu päzutamha grähkhižid, kudambiden keskes ezmäine olen minä.16No mindai, ezmäižen grähkhižiden keskes, Jumal om armahtanu, miše Iisus Hristos minun kal't ozutaiži, mitte sur' hänen tirpand om, i minä oližin ozutesen nenile, ked uskoškandeba hänehe i saškandeba igähižen elon.17Igähižele kunigahale, kolematomale, nägumatomale i üksjaižele melevale Jumalale korged arv i ülenzoituz kaiken i igäks! Amin'.

18Necen käskön minä jätan sinei, Timofei-poigaižem, mušttes neniš Jumalaspäi tulnuziš vestiš, kudambid sinun polhe om sanutud. Sidä mušttes torada rohktas,19kaiče uskond vahvan i heng puhthan grähkišpäi. Erased ei pidänugoi henged puhthan, i heiden uskondveneh kukerzihe.20Neniden keskes oma Imenei i Aleksandr, kudambid minä andoin sotonan käzihe, miše hö opendaižihe elämaha nagramata Jumalad.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава