Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN EZMÄINE KIRJEINE

Глава 4

Jumalan Heng da antihristan heng

1Minun armhad, algat uskkoi kaikile hengile, kackat hüvin, oma-k ned Jumalaspäi. Ved' mirhu om tulnu äi tühjid sanankandajid.2Jumalan Hengen [i segoidushe vedäjan hengen] tö tundištat muga: kaik henged, kudambad sanuba Iisusan Hristosan meheks, lihaspäi da verespäi tulnudeks, oma Jumalaspäi.3Kaikutte heng, kudamb ei sanu Iisusad Hristosad lihaspäi da verespäi tulnudeks, ei ole Jumalaspäi. Mugoine heng om antihristan heng, kudamb, kut tö kulit, om tulmas da jo om-ki mirus.

4Tö, lapsuded, olet Jumalaspäi, i tö olet vägestanuded nenid kelhid sanankandajid, sikš ku se, ken om teiš, om suremb sidä, ken om mirus.5Ned sanankandajikš heitnus mehed oma miruspäi. Miruspäi oma kaik heiden paginad, i mir kundleb heid.6Mö olem Jumalaspäi. Ken tundeb Jumalan, se kundleb meid, no ken ei ole Jumalaspäi, se ei kundle meid. Sišpäi mö tedam, kudamb om toden heng, kudamb — manitusen heng.

Jumal om armastuz

7Minun armhad, armastagam toine tošt, ved' armastuz om Jumalaspäi. Kaikutte, ken armastab, om Jumalaspäi sündnu i tundeb Jumalan.8Ken ei armasta, se ei tunde Jumalad, sikš ku Jumal om armastuz.9Ved' siš Jumalan armastuz ozutihe-ki meile, ku hän oigenzi ičeze üksjaižen Poigan mirhu, miše mö hänen kal't saižim elon.10Armastuz ei ole siš, miše mö olem armastanuded Jumalad, a siš, miše Jumal om armastanu meid da oigendanu ičeze Poigan žertvmaksmižeks meiden grähkiš.

11Minun armhad! Ku Jumal om muga armastanu meid, pidab meile-ki armastada toine tošt.12Jumalad niken nikonz ei ole nähnu. No ku mö armastam toine tošt, ka Jumal püžub meiš i hänen armastuz om ozutanus meiš täudeks.

13Mö püžum hänes, i hän püžub meiš — necen mö tedam sišpäi, ku hän om andnu meile ičeze Hengen.14Mö olem nähnuded sen da todištam, miše Tat om oigendanu ičeze Poigan mirhu Päzutajaks.15Ken sanub Iisusad Jumalan Poigaks, hänes Jumal püžub, i hän iče püžub Jumalas.16Mö tundem Jumalan armastusen meihe i uskom sihe.

Jumal om armastuz. Ken püžub armastuses, püžub Jumalas, da Jumal püžub hänes.17Jumalan armastuz om ozutanus meiš täudeks, i muga mö sudanpäivän voim rohktas astta ezile, sikš miše mitte om Hristos, mugoižed mö-ki olem neciš mirus.18Armastuses ei ole varaidust, täuz' armastuz kükseb varaidusen. Varaiduz iče-ki om jo mok, i ken varaidab, hänes armastuz völ ei ole tehnus täudeks.

19Mö armastam, sikš miše ezmäi Jumal om armastanu meid.20Ku ken-ni sanub: «Minä armastan Jumalad», a iče kandab vihad uskondvelliden päle, ka hän om kelastai. Ved' ken ei armasta velled, kudamban hän om nähnu, ka hän ei voi armastada Jumalad, kudambad ei ole nähnu.21Necen käskön mö olem sanuded hänespäi: ken armastab Jumalad, armastagha hän uskondvelled-ki.


предыдущая глава Глава 4 следующая глава