Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JOANNAN EZMÄINE KIRJEINE

Глава 3

1Kackat, kut äjan armastab meid Tat: meid sanutas Jumalan lapsikš, i ned mö olem-ki. No mir ei tunde meid, sikš ku händast-ki ei ole tundnu.2Minun armhad, nügüd' mö olem Jumalan lapsed, no völ ei ozutanus, miččed mö linnem. Mö tedam vaiše sen: konz nece ozutase, mö tegemoiš hänen vuiččikš. Ved' mö nägištam händast mugoižen, mitte hän om.3Kaikutte, ken paneb ningoižed nadejad hänehe, puhtastab ičtaze, miše tehtas mugoižeks puhthaks, mitte hän-ki om puhtaz da pühä.

4Kaikutte, ken tegeb grähkid, libub Jumalan käskištod vasthapäi, sikš ku grähk — nece om libund Jumalan käskištod vasthapäi.5No tö tedat, miše Hristos tuli mirhu otmaha meišpäi grähkäd. Hänes ei ole grähkäd.6Se, ken püžub hänes, ei tege grähkid. A se, ken tegeb grähkid, ei ole nähnu händast i ei tunde händast.

7Lapsuded, algha vegoi niken teid manitushe. Ken eläb tozioiktusen mödhe, om oiged, muga kut Hristos om tozioiged.8Ken tegeb grähkid, om lemboišpäi, sikš ku lemboi om tehnu grähkid ezmässai. Jumalan Poig tuli mirhu sen täht, miše mureta lemboin tegod.9Ni üks', ken om sündnu Jumalaspäi, ei tege grähkid, sikš ku Jumalan semen püžub hänes. Hän ei voi tehta grähkid, sikš ku om sündnu Jumalaspäi.10Sid' nägub, ked oma Jumalan lapsed, a ked lemboin lapsed: ken ei elä tozioiktusen mödhe, se ei ole Jumalaspäi, ka ei ole se-ki, ken ei armasta ičeze velled.

Armastagat toine tošt

11Nece om se vest', kudamban tö olet kulnuded ezmässai: meile pidab armastada toine tošt.12Meile ei pida olda mugoižin, kut Kain, Pahan laps', kudamb rikoi ičeze vellen. A mikš rikoi? Sikš, miše hänen ičeze tegod oliba pahad, a hänen vellen tegod oiktad.

13Algat čududelgoiš, velled, ku mir kandab teiden päle vihan.14Mö armastam uskondvellid, i sišpäi tedam, miše olem sirdnus surmaspäi eloho. Ken ei armasta uskondvelled, ka om surman valdas.15Kaikutte, ken kandab vihad vellen päle, om rikoi, i tö tedat, miše ni ühtel rikojal ei ole igähišt elod, se ei voi püžuda hänes.16Sišpäi mö tedištim, mi armastuz om, ku Hristos pani ičeze hengen meiden tagut. Meile-ki pidab panda heng velliden tagut.17Ku ken-ni, kenel om külläine elo, nägeb vellen mairhen, no sauptab hänespäi südäimen, ka kutak sid' Jumalan armastuz voib püžuda hänes?

18Lapsuded, algam armastagoi vaiše sanoil da paginoil, ozutagam tegoil, miše tozi-ki armastam.19Sišpäi mö el'gendaškandem, miše mö olem toden lapsed, i voim tüništoitta meiden südäimed Jumalan edes,20ku ned väritaškandeba meid hot' miš-ni. Jumal om suremb meiden südänt, hän tedab kaiken.

21Minun armhad, ku südäin ei värita meid, ka mö voim rohktas läheneda Jumalaha.22I mö sam hänespäi midä vaiše pakičem, sikš ku püžum hänen käsköiš da tegem sidä, mi om hänele mel'he.

23Hänen käsk om nece: meile pidab uskta hänen Poigan Iisusan Hristosan nimehe da armastada toine tošt, kut hän om käsknu meile.24Ken püžub hänen käsköiš, püžub Jumalas, i Jumal püžub hänes. I sen, miše hän püžub meiš, mö tedam Hengespäi, kudamban hän om meile andnu.


предыдущая глава Глава 3 следующая глава