Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

APOSTOLOIDEN TEGOD

Глава 13

Varnava i Saul oigetas vemha hüväd vestid

1Antiohian uskondkundas oliba erased Jumalan sanankandajad i opendajad: Varnava, Simeon, hänen toine nimi oli Niger, kirinejalaine Luci, Manail, kudamb kazvoi ühtes man nelländesen pämehen Irodanke, i Saul.2Kerdan, konz hö služiba Ižandale i pühütiba, Pühä Heng sanui: «Erigoitkat minei Varnava i Saul sihe töhö, miččehe minä olen kucnu heid.»3Sid' hö pühütiba i loičiba, paniba käded neniden kahten päle i oigenziba heid matkha.

Varnava i Saul Kipral

4Varnava i Saul, kudambid oli oigendanu Pühä Heng, tuliba Selevkiaha i purehvenehel ehtatihe sigäpäi Kiprale.5Hö tuliba Salamin-lidnaha i sigä saneliba Jumalan sanad evrejalaižiš suimpertiš. Joan oli mugažo heidenke abunikan.

6Hö mäniba kaikes sares läbi i tuliba Pafosaha. Sigä heile putui vastha evrejalaine noid i tühj sanankandai Var-Iisus.7Hän oleskeli saren valdižandal Sergial Pavlal, kudamb oli melekaz mez'. Nece Sergi Pavel kucui Varnavan i Saulan ičezennoks, sikš ku tahtoi kulištada Jumalan sanan.8Vaiše nece noid (toine hänen nimi Jelim znamoičeb-ki «noid») vastusti heid. Hän ei tahtoind, miše valdižand uskoiži Iisusaha.9Siloi Saul, toine nimi Pavel, täuz' Pühäd Henged, kacuhti Jelimaha10i sanui: «O, sinä, kaiken kelastusen i manitusen peza, lemboin poig, kaiken tozioiktan vastustai! Erigande koverzoitmaspäi Ižandan oiktad ted!11Ižand om libutanu käden sindai vasthapäi. Sinä sogenzud i ed nägeškande päiväšt, kuni aig tuleb.» I kerdalaz noidan päle laskihe sumeg i pimed, i hän taclihe sinna-tänna i eci keda-ni, ken voiži talutada händast.12Konz valdižand nägišti necen, ka hän čududelihe Ižandan opendusen vägehe i zavodi uskta.

Pavel i Varnava Pisidian Antiohias

13Pafosaspäi Pavel sebranikoidenke ajoi meriči Pamfilian man Pergiaha. Sigä Joan eriganzi heišpäi i pördihe Jerusalimha.14Toižed läksiba Pergiaspäi edemba i tuliba Pisidian Antiohiaha. Sobatan hö tuliba suimpert'he i ištuihe.15Käskišton i Jumalan sanankandajiden kirjutusiden lugemižen jäl'ghe suimpertin ezimehed oigenziba küzumaha: «Velled, ku ken-ni teišpäi tahtoib sanuda nevondsanoid rahvahale, ka olgat hüväd.»

16Siloi Pavel libui, ozuti kädel, miše tahtoib sanuda, i pagižeškanzi:

«Kundelkat mindai, izrail'aižed i toižed, ked varaidat Jumalad!17Necen rahvahan Jumal valiči meiden tatoid, i konz hö oliba Egiptas, verhas mas, hän tegi heid sureks rahvahaks i vedi heid vägeval kädel sigäpäi.18Läz nellädkümned vot hän söti heid rahvahatomas mas.19Hän surmiči seičeme rahvast Hananan mas i andoi heiden man izrail'aižile i heiden lapsile jäl'gestuseks.20Sen jäl'ghe, konz mäni läz nellädsadad vitkümned vot, hän panli heile sudjid Samuilan, Jumalan sanankandajan, aighasai.21Jäl'ges hö pakičiba ičeleze kunigast, i Jumal andoi heile Saulan, Kisan poigan Veniaminan heimokundaspäi. Saul oli kunigahan nel'l'kümne vot.22Sid' Jumal heiti valdaspäi Saulan i pani heile kunigahaks Davidan. Davidan polhe hän sanui: ‘Minä olen löudnu Davidan, Isain poigan, kudamb om minei mel'he. Hän kaiken tegeb minun tahton mödhe.’

23Davidan heimokundaspäi Jumal ičeze toivotusen mödhe andoi Izrail'ale Päzutajan, Iisusan.24Edel hänen tulendad Joan saneli Izrail'an rahvahale, miše kaikile tarbiž kärautas grähkišpäi i valatadas.25Loptes ičeze radod Joan sanui: ‘Minä en ole se, keneks tö mindai luget. No minun jäl'ghe tuleb toine, kudamban kengid-ki minä en ole arvokaz rušta.’

26Velled, Avraaman lapsed, i toižed, ked varaidat Jumalad! Teile oli oigetud vest' necen päzutandan polhe.27Jerusaliman eläjad i heiden pämehed ei tundištanugoi Iisusad. Hö sudiba händast surmale i necil sudal täutiba Jumalan sanankandajiden sanad, kudambid lugetas joga sobatan.28Hö ei löudnugoi hänes nimittušt vigad, miš voiži sudida surmale, no kaiken-se pakičiba Pilatad rikta händast.29Konz hö oliba tehnuded kaiken, midä hänen polhe oli kirjutadud, hö heitiba händast ristaspäi i paniba kaumha.30No Jumal eläbzoiti händast kollijoišpäi.31Hän äi päivid ozutelihe nenile, ked hänenke oliba tulnuded Galilejaspäi Jerusalimha. Hö nügüd' oma hänen todištajad Izrail'an rahvahan edes.

32Mö sanum teile necen hüvän vestin: sen, midä Jumal toivoti meiden ezitatoile, sen hän om tehnu meile, heiden lapsile, konz eläbzoiti Iisusan.33Ved' toižes psalmas om kirjutadud:
— Sinä oled minun Poig,
tämbei minä sindai sündutin.
34I ku Jumal om eläbzoitnu Iisusan, ka Iisusan hibj ei tedaškande, mi om hapatez. Neciš Jumal om muga sanunu:
— Sen pühän i vahvan toivotusen,
miččen Davidale andoin,
minä todenzoitan teile.
35Sikš hän toižes sijas-ki sanub muga:
— Sinä ed anda ičeiž Pühän Orjan
hibjale hapata.
36David ičeze elon aigan tegi sidä, midä Jumal oli märičenu, i sid' hän koli. Händast pandihe maha tatoiden rindale, i hänen hibj hapni.37No hän, kudamban Jumal eläbzoiti, ei hapnend.38Tekat tö, velled, hänen täht teile sanutas: ‘Teiden grähkäd om pästtud’,39i hänen täht jogahine, ken uskob, tegese tozioiktaks i linneb oiged kaikes siš, miš Moisejan käskišton kal't tö et voinugoi tehtas tozioiktoikš.40Vaiše kackat, miše teile ei tegižihe sidä, min polhe Jumalan sanankandajad sanuiba muga:41
— Kackat tö, hondostajad!
Čududelgatoiš — i sid' kolgat!
Minä tegen teiden päividen aigan mugoižen tegon,
miše tö et voiži uskta-ki,
ku ken-ni teile sanuiži.»
42Konz Pavel i Varnava läksiba evrejalaižiden suimpertišpäi, ei-evrejalaižed pakičiba heid pagišta necen polhe toižen-ki sobatan.43Konz nece suim lopihe, äjad evrejalaižed i äjad toižed jumalahižed mehed, kudambad oliba käraudanus heiden uskondaha, läksiba ühtes Pavlanke i Varnavanke. Pavel i Varnava pagižiba heidenke i tomotiba püžuda Jumalan armoiš.

44Toižen sobatan vähäta kaik lidn kerazihe kundelmaha Jumalan sanad.45Nägištades äi rahvast, evrejalaižed lujas kobaidaškanziba i vastustaškanziba pahoil sanoil sidä, midä Pavel pagiži.46Siloi Pavel i Varnava sanuiba heile rohktas: «Ezmäks teile pidi sanelda Jumalan sana. No ku tö et tahtoigoi sidä kulda i iče teget ičtatoi kožumatomikš igähižehe eloho, ka mö käraudamoiš Jumalad tundmatomiden rahvahiden polhe.47Muga meile om käsknu Ižand:
— Minä panin sindai lämoikš
Jumalad tundmatomile rahvahile,
kaikiden päzutajaks ani man agjahasai.»
48Kulištades necen Jumalad tundmatomad rahvahad lujas ihastuiba i ülenzoitiba Ižandan sanad, i kaik, kenele oli märitud päzuda igähižehe eloho, uskoškanziba.49Ižandan sana leviganzi kaikjale necil tahol.50No evrejalaižed tomotiba jumalanvaraidajid naižid korktoiš suguišpäi i lujas arvokahid lidnan pämehid vastustada Pavlad i Varnavad, i heid ajaškatihe i kükseškatihe sil taholpäi.51Pavel i Varnava pudištiba pölün ičeze jaugoišpäi heiden päle i läksiba Ikoniaha.52No Antiohias openikad oliba kaiken hüviš meliš i täuded Pühäd Henged.


предыдущая глава Глава 13 следующая глава