Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

EVANGELII JOANNAN MÖDHE

Глава 3

Iisus i Nikodim

1Farisejiden sebras oli mez', kudamb kuctihe Nikodimaks, üks' evrejalaižiden pämehišpäi.2Hän tuli öl Iisusannoks i sanui: «Ravvi, mö tedam, miše sinä oled opendai, kudamban om oigendanu Jumal. Niken ei voi tehta mugomid tundmuztegoid kut sinä teged, ku Jumal ei ole hänenke.»3Iisus sanui: «Todest tozi sanun sinei: ku mez' ei sündu ülähänpäi, ka hän ei voi nägištada Jumalan valdkundad.»4Nikodim küzui: «Kut vanh mez' voib sünduda udes? Ved' hän ei voi mända tagaze maman vacha i sünduda toižen kerdan?»5Iisus sanui: «Todest tozi sanun sinei: ku mez' ei sündu vedespäi i Hengespäi, ka hän ei voi putta Jumalan valdkundaha.6Mehespäi sündub mez', a Hengespäi sündub heng.7Ala čududelde, miše sanuin sinei: ‘Teile tarbiž sünduda ülähänpäi.’8Heng om kuti tullei, kudamb puhub kus tahtoib. Sinä kuled sen än't, no ed teda, kuspäi se puhub i kuna se puhub. Muga tegese kaikile, ked oma sündnuded Hengespäi.»

9«Kut nece kaik voib olda?» Nikodim küzui hänel.

10Iisus sanui: «Ed-ik sinä, Izrail'an opendai, el'genda necidä?

11Todest tozi sanun sinei: Mö pagižem, midä tedam, i todištam, midä olem nähnuded, a tö et otkoi meiden sanoid südäimehe.12Ku olen sanunu teile necen mirun azjoiš, a tö et uskkoi, ka kut voit uskta, ku pagižeškanden teile taivhaližiš azjoiš?13Niken ei ole libunu taivhaze, vaiše hän, ken om taivhaspäi tänna tulnu: Mehen Poig, kudamb om taivhas.

14Muga kut Moisei rahvahatomas mas libuti kün ülähäks, muga tarbiž Mehen Poig-ki libutada ülähäks,15miše ni üks', ken uskob hänehe, ei kadoiži, a saiži igähižen elon.16Jumal om armastanu mirud muga äjal, ka andoi ičeze üksjaižen Poigan, miše ni üks', ken hänehe uskob, ei kadoiži, a saiži igähižen elon.

17Ei sen täht Jumal oigendand ičeze Poigad mirhu, miše sudida sidä, a sen täht, miše mir hänen kal't päzuiži pahaspäi.18Ken uskob hänehe, ei linne suditud, no ken ei usko, om jo suditud, sikš ku ei ole usknu Jumalan üksjaižen Poigan nimehe.19Sud om siš, miše lämoi om tulnu mirhu, no ičeze pahoiden tegoiden tagut mehed oma enamban navedinuded pimedad mi lämoid.20Se, kudamb tegeb pahad, ei navedi lämoid; hän ei tule lämoinnoks sikš, miše hänen pahad tegod ei pal'l'astuiži.21No se, kudamb eläb toden mödhe, tuleb lämoinnoks, miše hänen tegod tuližiba sil'mnägubale: ned om tehtud Jumalan edes.»

Joan Valatai i Messia

22Necen jäl'ghe Iisus läksi ičeze openikoidenke Judejaha. Hän eli sigä heidenke kuverdan-se aigad i valati mehid.23Joan mugažo valati; hän oli Enonas, läz Salimad, kus oli äi vet. Mehed tuliba sinna, i heid valatadihe.24Joan ei olend völ tactud türmha.

25Kerdan Joannan openikad ridleškanziba evrejalaižidenke puhtastuzkäsköiden polhe.26Hö mäniba Joannannoks i sanuiba: «Ravvi, nügüd' valataškanzi mugažo se mez', kudamb oli sinunke Jordanjogen toižel polel i kudamban polhe sinä hüvin todištid. Kaik mäneba hänennoks.»27Joan sanui: «Mez' ei voi otta nimidä, ku hänele ei linne anttud necidä taivhaspäi.28Tö iče voit todištada, miše minä sanuin: ‘En minä ole Messia, a mindai oigetihe edel händast.’29Ženih om se, kudambal om nevest. No ženihon läheline mez' seižub hänen rindal i kundleb, midä hän pagižeb, i kundeltes händast lujas ihastub. Minai-ki om nügüd' mugoine ihastuz, i se om täutnus.30Hänele tarbiž tehtas surembaks, i minei penembaks.

31Hän, ken tuleb ülähänpäi, om kaikid korktemb. Hän, ken om miruspäi, om maine i pagižeb necen mirun azjoiden polhe. Hän, ken tuleb taivhaspäi, om kaikid korktemb i32todištab sidä, midä om nähnu i kulnu, no niken ei ota hänen todištust südäimehe.33Ken otab hänen todištusen südäimehe, ka vahvištoitab, miše Jumal pagižeb tot.34Ved' hän, keda Jumal om oigendanu, pagižeb Jumalan sanoid. Jumal ei anda Henged märal.35Tat armastab Poigad, i om andnu kaiken hänen käzihe.36Ken uskob Poigha, hänel om igähine elo, no se, ken ei usko Poigha, ka ei nägišta elod, vaiše Jumalan viha jäb hänen päle.»


предыдущая глава Глава 3 следующая глава