1Horan ohjandajale. Ižandan käskabunikan Davidan psalm, miččen David pajati Ižandale, konz Ižand päzuti händast Saulan da kaikiden vihanikoiden käzišpäi. Hän sanui muga: 2Minä armastan sindai, Sur’ Sünduižem! Sinä oled minun vägi. 3Sinä oled minun vahvuz’, varmed aidoituz, minun Päzutai. minun Jumal om minun kal’l’, hänes ecin abud. Hän om minun rindraud, minun abu da kaičii. 4Kucun ülenzoittud Ižandad, muga päzun vihanikoiden käzišpäi.
5Surman mokad käriba mindai, väruden joged pöl’gästoitiba mindai. 6Surman valdkundan čapid sidoiba mindai, kolendan verkod tabaziba mindai. 7Sures gor’as kucuin minä Ižandad, pakičin abud minun Jumalal. Hän kulišti minun kidan ičeze pühäkodiš, minun än’ tuli hänen korvihe.
8Ma särahti da likahti, čibuiba i sirdihe mägiden alandused, konz Jumalan viha süttui. 9Tuhahti savu hänen vihaspäi, i kaiken söi lämoi läksi hänen suspäi, lämoihiled lendiba hänespäi. 10Hän koverzi taivhad da laskihe alahaks, pimed pil’v oli hänen jaugoiden al. 11Hän ištuihe Heruvimale da pölähti, hän lendaškanzi tullein suugil. 12Hän oti katuseks pimedan, kärihe mustihe vezihe, pimedoihe pil’vihe. 13Hänen edes sirdihe pil’ven hoštai loštotez, pani ragišt da lendi lämoihilid.
14Jumal jüraidaškanzi taivhas, Ulähäine andoi ičeze änen, lükäiži ragišt da lämoihilid. 15Hän pästi ičeze nolid i leviti niid, iški lämoid i vougi lämoin kelid. 16I ozutihe veden purtked, avaižihe man alandused sinun vägeval käsköl, Sur’ Sünduižem, sinun vihalämoin puhumižespäi.
17Hän oigenzi käden korktusišpäi i oti mindai, hän tembaiži mindai suriš vezišpäi. 18Hän päzuti mindai vägevas vihanikaspäi, neniš vihanikoišpäi, ked oliba vägevambad mindai. 19Hö tartuiba minun käzihe ahthal aigal, no Ižand tuli minei abuhu. 20Hän päzuti mindai todes joudajale sijale, sikš ku oli mel’dünu minuhu.
21Ižand maksoi minei minun oiktuden mödhe, andoi paukan minun käziden puhthiš radoiš. 22Minä olen püžunu Ižandan jäl’gil, en hül’gäidand ičein Jumalan käsköid. 23Kaik hänen käsköd oliba minun meles, hänen sanoišpäi minä en likahtund. 24Minä olin puhtaz hänen edes, kaičimoi tehmaspäi grähkid. 25Ižand maksoi minei paukan minun tozioiktudes, minun käziden puhthudes hänen sil’miš.
29Sur’ Sünduižem, sinä viritad minun lampan. Minun Jumal andab minei vauktad minun pimedas. 30Sinunke minä vägestan torakogon, minun Jumalan abul libun lidnan seinäle. 31Jumalan te om vigatoi, Ižandan sana om puhtaz, hän om rindraud kaikiden hänehe uskojiden täht.
32Ken om Jumal, ku ei Ižand, i ken om kaičii ku ei meiden Jumal? 33Jumal vösttab mindai vägel, ozutab minei oiktan ten. 34Hän tegeb minun jaugad pedran vuiččikš, andab vahvut püžuda kal’l’oil. 35Hän opendab minun käded toradamha, käzivarded – kingitamha vasktaugan jäntked.
36Sinä oled minun edes kuti rindraud, sinun oiged käzi tugedab mindai, sinun armod tegeba mindai vahvaks. 37Sinä teged minun haškud lujikš, minun jaugad ei säraikoi. 38Minä ajan minun vihanikoid i taboitelen heid, en pörte sihesai, kuni en riko heid kaikid. 39Minä išken heid, hö ei voiškakoi libuda enamba, hö lankteba minun jaugoiden alle.
40Sinä ved’ vöstid mindai vägel toran täht, panid minun jaugoiden alle minun vasthalibujid. 41Sinä küksid minun vihanikoid, i minä lopin nenid vastustajid. 42Hö kidastaba, no ei ole päzutajad, hö kucuba Ižandad, no hän ei anda vastust. 43Minä levitan heid kuti tuhkan tulleil, polgen heid kuti tanhan redud.
44Sinä päzutid mindai rahvahan vastustandaspäi, tegid mindai verhiden heimoiden pämeheks. Tundmatoi minei rahvaz om nügüd’ minun valdas. 45Hö kundleba mindai edel, ku minä ehtin käskta, verazmaižed tegesoiš libedkeližikš minun edes. 46Hö varaidaba da säraidaba ičeze kiviseiniden taga.
с русским текстом