Слово Твое - светильник ноге моей и свет стезе моей

Библия на финно-угорских языках



Библия

Выбрать язык

Книги Нового Завета

предыдущая главаследующая главас русским текстом

JEVANGELII LUKAN MUGAH

Глава 1

1Jo äijät ruvettih luadimah kirjutuksii niilöih dieloloih näh, kudamat oldih meijän keskes.2Hüö kirjutettih sen mugah, kui saneltih meile net, ket alguu müöte nähtih kai omin silmin da roittih Sanan käsküläzikse.3Muga nügöi minägi, ku tarkah tiijustelin kai ihan alluspäi, kačoin hüväkse kirjuttua nämä dielot allus loppuh suate sinule, kallis Feofil,4ku sinä tiedäzit, kui uskottavu on se opastus, kudai sinule on annettu.

IISUSAN ROINDU DA LAPSESTUSAIGU 1:5-2:52

Anheli tuou viestin Iivan Ristijän roindah näh

5Juudien suarin Irodan aigua eli Zaharii-nimine pappi. Häi kuului sih pappiloin joukkoh, kudai kandoi Avian nimie. Häi da hänen akku Jelizaveta oldih Aaronan roduu.6Hüö mollei oldih oigiet Jumalan silmis i tarkah kuunneltih kaikkii Taivahallizen Ižändän käskülöi.7No lastu heil ei olluh, ku Jelizaveta ei voinnuh kohtustuo, i hüö mollei oldih jo ülen vahnat.

8Ühtennü päivännü Zaharii oli oman pappijoukon vuorol papin ruadoloi ruadamas Jumalan ies.9Konzu papit, kui ainos, pandih puikkoh, midä kel ruadua, tuli Zahariele mennä kuajimah Taivahallizen Ižändän kodih.10Kuajindan aigua rahvasjoukko oli pihal da moliihes.11Sie Zahariele ozuttihes Taivahallizen Ižändän anheli kuajindualtarin oigiel puolel.12Anhelin nähtüü Zaharii pöllästüi da varevui.13No anheli sanoi hänele: «Älä varua, Zaharii. Sinun malitut on kuultu, sinun akku Jelizaveta suau sinule poijan i sinä panet hänele nimen Iivan.14Ilo da hüvä mieli roih sinule, i äijät ihastutah hänen roindua.15Häi roih suuri Taivahallizen Ižändän silmis. Ruskiedu da ni valgiedu viinua häi ei juo. Vie muamal vačas olles häi roih täütettü Pühäl Hengel.16Äijii Izrail'an eläjis häi kiännüttäü uvvessah Ižändän, heijän Jumalan, puoleh.17Il'l'an henges da väis häi rubieu astumah Ižändän iel. Häi kiändäü tuattoloin südämet lapsihpäi i kiännüttäü kuulemattomat oigieloin dorogale, ku luadie rahvas valmehekse Taivahallizen Ižändän tulendah.»

18Zaharii küzüi anhelil: «Misbo minä voin tiediä, rodieugo muga? Minähäi jo olen vahnu, dai akku on ijis.»19Anheli vastai: «Minä olen Gavriil, üksi niilöis, kudamat seizotah Jumalan ies. Minuu tüöttih sinun luo paginale tuomah sinule tädä iloviestii.20Sinä roittos kielettömäkse, i et voi paista sih päiväh suate, kuni lapsi ei rodei, ku et uskonuh minun sanoih, kudamat aigoinah roijah tovekse.»

21Rahvas vuotettih Zahariedu, i kaikin diivuittihes, ku häi joudui jumalankodih nenga hätkekse.22Sit ku häi tuli pihale, ei voinnuh ni sanua sanuo heile. I hüö ellendettih: hänel oli jumalankois mittuinetahto nägü. Häi vai ozutteli heile käzil da jäi kielettömäkse.

23Konzu hänen ruadopäivät loppiettihes, Zaharii meni kodih.24Kodvazen mendüü hänen akkah Jelizaveta kohtustui. Viizi kuudu Jelizaveta eli rahvahan nägemättäh. Häi duumaičči:25«Tämän minule luadii Ižändü. Häi kiändüi minun puoleh da piästi minuu huigielois rahvahan ies.»

Anheli tuou viestin Iisussah näh

26Konzu Jelizavetan kohtule oli kuvves kuu, Jumal tüöndi Gavriil-anhelin Galileih, Nazarietan linnah27n'eičoin luo, kudaman nimi oli Marija. Marijua oli uskaldettu andua mučoikse Davidan roduh kuulujale Josifale.28Anheli tuli pertih hänen luo da sanoi: «Terveh, Marija, ozakas olet! Taivahalline Ižändü on sinunke!»29Nämien sanoin kuultuu Marija hämmästüi da rubei duumaimah, mih mennöü nengoine tervehüön luajindu.30No anheli jatkoi: «Älä varua, Marija. Jumal luadii sinule hüvüön.31Kačo, sinä kohtustut da suat poijan, i annat Hänele nimen Iisus.32Hänes roih suuri mies da Händü nimitetäh Ülimäzen Poijakse. Ižändü Jumal andau Hänele Hänen tuattoloin tuatan Davidan prestolan.33Häi pidäü valdua Juakoin rovus ilmazen ijän, i Hänen vallale ei rodei loppuu.»34Marija küzüi anhelil: «Kuibo se voibi roija? Minähäi olen miehen koskematoi.»35Anheli vastai: «Pühä Hengi tulou sinun piäle, Ülimäzen vägi kattau sinuu. Sentäh sidä pühiä lastu, kudai rodieu, sanotah Jumalan Poijakse.36Kačo, sinun rodn'ugi, Jelizaveta, on kohtuine poigulapseh, hos on jo vahnu. Händü, kudamua piettih lapsensuamattomannu – hänen kohtule on jo kuvves kuu!37Sikse ku ei ole nimidä mostu, midä Jumal ei vois.»38Sit Marija sanoi: «Minä olen Ižändän käsküläine. Roikkah minule muga, kui sinä sanoit.» I anheli lähti iäre hänen luopäi.

Marija da Jelizaveta nähtäh toine tostu

39Päivän toizen mendüü Marija lähti matkah i meni huolitti Juudien mägimual olijah linnah.40Sie häi meni Zaharien taloih da luadii tervehüön Jelizavetale.41Konzu Jelizaveta kuuli Marijan tervehüön, lapsi hüpähtih hänen vačas, i Jelizaveta täüttüi Pühäl Hengel.42Häi äijäl kirgai Marijale: «Blahoslovittu olet sinä naizien keskes da ozakas on lapsi, kudai on sinun vačas!43Kuibo minule rodih nengoine hüvüs, ku minun luo tulou minun Ižändän muamo?44Konzu sinun tervehüöt tuldih minun korvih, lapsi ihastuksis hüpähtih minun vačas.45Ozakas olet sinä, kudai uskoit! Min uskaldi sinule Taivahalline Ižändü, se stuanihes!»

Marijan kiitändümalittu

46Sit Marija sanoi:
– Minun süväin ülendäü Taivahallistu Ižändiä,
47minun vačču on täüzi hüviä mieldü Jumalan, minun Piästäjän, täh,
48ku Häi kiändi silmät minuh, pädemättömäh käsküläzeh.
Täs lähtijen kai rahvahan polvet sanotah minuu ozakkahakse,
49ku Vägevü luadii minule suurii dieloloi.
Hänen nimi on pühä,
50polves polveh Häi armastau niilöi, ket Händü varatah.
51Hänen käzi on luadinuh suurii ruadoloi,
Häi ajoi hajalleh net, kel on ülbiet duumat südämes.
52Häi lükkäi vallanpidäjät prestolalpäi,
da ülendi polgietut.
53Hädähizile Häi andoi äijän hüviä,
a bohatat tüöndi iäre tühjin käzin.
54Häi pidi huolen iččeh käsküläzes, Izrail'as,
Häi musti omua rahvastu da ozutti oman armon
55Avraamale da hänen jälgeläzile ijän kaiken,
kui oli tuattoloile uskaldannuh.
56Muga Marija oli Jelizavetan luo läs kolmie kuudu i jälles sidä tuli kodih.

Iivan Ristijän roindu

57Jelizavetale tuldih lapsensuanduaijat, i häi sai poijan.58Konzu susiedat da omat kuultih, mittuman suuren armon Ižändü hänele luadii, hüö piettih hüviä mieldü ühtes Jelizavetanke.59Kaheksandennu päivännü hüö kerävüttih luadimah lapsele ümbärileikkuandua, i tahtottih panna hänele tuattah nimi Zaharii,60no hänen muamah sanoi: «Ei, hänen nimekse roih Iivan.»61Hüö sanottih: «Eihäi sinun rovus ole nikedä sen nimellistü.»62Käzil ozutellen hüö küzüttih tuatal, mittuman nimen häi tahtoi andua lapsele.63Zaharii pakičči kirjutuslaudazen i kirjutti sih: «Hänen nimi on Iivan.» Kaikin diivittih sidä.64Sil aijal Zaharien kieli kerii, i häi rubei kiittämäh Jumalua.

65Varavo otti kaikkii omah valdah sil čupul, i nämis dielolois paistih kogo Juudien mägimuas.66Kaikin, ket kuultih nämä paginat, pandih net mieleh da sanottih: «Mi täs lapses roinnou?» I Ižändän käzi oli hänen piäl.

Zaharien kiitändümalittu

67Zaharii, lapsen tuatto, täüttüi Pühäl Hengel i rubei ennustamah:68
– Kiitettü olgah Ižändü, Izrail'an Jumal!
Häi kačoi oman rahvahan puoleh
da varusti sille piäzendän.
69Vägevän Piästäjän Häi nosti meile
Hänen käsküläzen, Davidan, rovuspäi,
70muga kui omien ammui elänüzien pühien iänenkandajien suul oli uskaldannuh,
71anna müö piäzemmö meijän vihaniekoin vallaspäi,
kaikkien meidü vihuajien käzispäi.
72Nenga Häi luadii hüvüttü meijän tuattoloile
da pidi mieles iččeh luajittuu pühiä sobuu,
73sidä sanua, kudaman Häi meijän tuatale Avraamale andoi.
74Nenga müö varavottah voimmo sluužie Hänele vihaniekoin käzis piästüü,
75Hänele jiäksitünnü da eläjen tovel Hänen ies
meijän eloksen kaikinnu päivinnü.
76I sinuu, lapsi, ruvetah kuččumah Ülimäzen iänenkandajakse.
Sinä roittos Ižändän iel astumah, ku polgie Hänele dorogat.
77Sinä annat Hänen rahvahale tiediä:
hüö piästäh riähkien prostindan kauti.
78Ku meijän Jumal omas armos žiälöiččöü meidü,
taivahan korgevuksis tulou meijän luo päivännouzu.
79Se andau valgien niilöile, ket eletäh pimies da kuolendan hämäris,
Se vedäü meijän jallat rauhan dorogale.»

80Lapsi kazvoi da vadrastui hengel. Häi oli elämättömäs muas, kuni ei tulluh aigu astuo Izrail'an edeh.


предыдущая глава Глава 1 следующая глава