Глава 1

1 Mie Puavila, kumpani olen tyrmäššä Hristossan Iisussan takie, ta velli Timofei tervehimmä miän kallista ruatovellie Filimonie.

2 Tervehimmä niise miän armašta sisärtä Apfijua ta tervehimmä Arhippua, kumpani puolistau uškuo yheššä miän kera. Šamoin tervehimmä uškojakuntua, mi keräytyy šiun talošša, Filimoni.

3 Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

4 Mie kiitän Jumaluani aina, konša mainičen šilma malituissa.

5 Mie olen kuullun šiun ušošta Hospotih Iisussah ta šiitä, mitein šie tykkyät Häntä ta kaikkie pyhie.

6 Mie moliuvun, jotta miän yhtehini uško auttais šilma malttamah kaiken šen hyvän, mi teilä on Hristossašša Iisussašša.

7 Vellisen, še, mitein šie tykkyät toisie uškojie, ihaššuttau ta rohkistau meitä šuurešti, šie kun olet noštan pyhien mielie.

8 Mie voisin Hristossan antamalla vallalla käškie šilma ruatamah šen, mi pitäy ruatua.

9 Ka kun mie tykkyän šilma, šentäh vain molin, jotta täyttäsit miun tahon. Mie Puavila, jo vanha mieš, nyt vieläi Hristossan Iisussan takie tyrmäššä,

10 molin šilma poikani Onissiman puolešta. Tyrmäššä olleššani miušta tuli hänen henkellini tuatto.

11 Ennein häneštä ei ollun šiula hyötyö, a nyt hiän on hyövyllini* niin šiula kuin miulaki. Työnnän hänet jälelläh šiun luokši,

12 a šie ota hänet vaštah niin kuin ottasit vaštah miut iččeni.

13 Mielelläni pitäsin häntä tiälä, niin jotta hiän ois auttamašša milma šiun ieštä, kun olen Hyvän Viessin tähen tyrmäššä.

14 Kuitenki en taho pakottua šilma ruatamah hyvyä, vain toivon, jotta ruat šen omašta tahoštaš. Šentäh en tahton ruatua mitänä ilmain šiun lupua.

15 Jošpa Onissima šentäh joutuki šiušta eris kotvasekši, jotta šaisit hänet ijäkši jälelläh,

16 ta ei enämpi orjana, vain orjua kallehempana, armahana vellenä. Hyvin armaš hiän on miula, a kuin äijyä armahampi šiula – niin ihmisenä kuin Hospotin omanaki.

17 Niin jotta kun pitänet milma uško- ta ruatovellenäš, ota hänet vaštah niin kuin ottasit miut.

18 Kun hiän lienöy šiula mitä pahua ruatan tahi ollou šiula mitä velkua, pane še miun laškuh.

19 Mie, Puavila, kirjutan tämän omalla kiälläni: mie makšan šen. Kuitenki elä unoha, jotta šie niise olet miula velašša – olet velašša oman iččeš.

20 Niin, velleni, täytä tämä miun pyyntö Hospotin tähen. Ihaššuta miun šytäntä Hospotin tähen!

21 Kirjutin šiula täštä, kun ušon, jotta šie tottelet milma. Ta tiijän, jotta ruat enämmänki mitä kyšyn.

22 Vielä yksi as's'a – löyvä miula kortteeri. Toivon, jotta Jumala vaštuau tiän malittuloih, ta työ šuatta miut luokšena.

23 Jepafras, kumpani on miun kera Hristossan Iisussan takie tyrmäššä, työntäy šiula tervehyisie,

24 šamoin miun ruatovellet Markki, Aristarh, Dimas ta Lukka.

25 Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän henken kera. Amin.