1 Mie, Puavila, Jumalan käškyläini ta Iisussan Hristossan apostoli, tervehin šilma, Tiitta. Miula on annettu ruavokši lujittua Jumalan valiččomien ihmisien uškuo ta auttua heitä tuntomah tositieto, mi viey Jumalan tahon mukaseh elämäh.
2 Šiitä heilä on ilmasenikusen elämän toivo. Šen elämän Jumala lupasi ennein aikojen alkuo, ta Hiän ei valehtele.
3 Konša oikie aika tuli, Hiän ilmotti oman šanan šiinä Hyväššä Viessissä, kumpani on ušottu miun levitettäväkši. Mie šanelen Hyvyä Viestie Jumalan, miän Pelaštajan, käšyštä.
4 Šie, Tiitta, olet miun henkellini poika, meilähän on šama uško. Tuatto Jumalan ta Hospotin Hristossan Iisussan, miän Pelaštajan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera.
5 Jätin šiut Kriittih šitä vaššen, jotta šie panisit kuntoh šielä kaiken, mi vielä oli panomatta. Ašeta joka linnašša uškojakuntah vanhimmat niijen neuvojen mukah, mitä annoin šiula.
6 Uškojakunnan vanhimman pitäy olla šemmoni, keššä ei ole mitänä moitittavua ta ken on yhen naisen mieš. Hänen lapšien pitäy olla uškovaisie, ei vällällisen eikä kurittoman mainivošša olijie.
7 Uškojakunnan piämieheššä ei šua olla mitänä moitittavua, šentäh kun tämän ruavon hiän šai Jumalalta. Hiän ei šua olla koppava eikä äkkivihani, ei viinah mänijä, ei toračču eikä oman hyövyn šuahuštaja.
8 Hänen pitäy hyvin vaššata vierahie. Hänen pitäy olla hyväntahtoni, vakava, oikiemielini, jumalahini ta šemmoni, ken hyvin iččieh halliččou.
9 Hänen pitäy pisyö miän opaššukšen mukasešša toven šanašša. Šiitä hiän šuattau neuvuo toisie tervehellä opaššukšella ta voipi näyttyä vaššuštajilla, jotta hyö ollah viäräššä.
10 Eritenki jevreijen kešeštä kiäntynehien joukošša on äijän kurittomie, tyhjän pakasijie ta valehtelijie.
11 Heijän šuut pitäy typpie. Hyö niätšen ševotetah kokonaisie perehie opaštamalla heilä šemmoista, mitä ei pitäis, jotta vain šuatais ičelläh hyötyö.
12 Yksi kriittiläini, heijän oma einuštaja, on šanonki:
– Elä ušo kriittiläistä,
skuuppua, laiskua, vihapäistä.
13 Toven hiän šano. Šentäh kiruo heitä ankarašti, jotta hyö tultais ušoššah tervehiksi
14 eikä enämpi kuunneltais jevreijen starinoja ta šemmosien ihmisien käškyjä, kumpaset on kiännytty pois tosišanomašta.
15 Puhtahilla kaikki on puhašta, a niillä, ket ei olla puhtahie eikä ušota, mikänä ei ole puhašta. Hiän mieli ta šamoin omahenki on pakanoitun.
16 Hyö šanotah, jotta tunnetah Jumala, kuitenki hiän ruatoloista näkyy, jotta ei tunneta. Hyö ollah ilkeitä ta tottelomattomie, eikä heistä ole minkänä hyvän ruatajiksi.
1 Šiun pakinat olkah tervehen opaššukšen mukaset.
2 Olkah vanhat miehet šelväpäisie, vakavie ta ičenpijättelijie. Olkah heilä terveh uško, tykäkkäh hyö toisie ta olkah käršivällisie.
3 Vanhojen naisien pitäy niise elyä niin kuin pyhien kuuluu. Heijän ei šua paissa muista pahua eikä tottuo viinah, vain heijän pitäy opaštua toisie hyväh.
4 Heijän pitäy neuvuo nuorie naisie tykkyämäh omua mieštä ta lapšie.
5 Nuorien naisien pitäy olla vakavina ta puhašmielisinä, heijän pitäy pityä hyvyä huolta kojistah ta taipuo oman miehen tahtoh. Šilloin ei niken voi paissa pahua Jumalan šanašta.
6 Nuorempie miehie käše pitämäh mieli kurissa.
7 Hyvän ruatamisešša ole kaikilla mallina. Olkah šiun opaššuš rehellistä, arvokašta ta puhašta.
8 Šiun pakinat olkah tervehie ta vailla mitänä moitittavua. Šiitä šiun vaššuštajat jouvutah häpieh, šentäh kun ei voija šanuo meistä mitänä pahua.
9 Orjie neuvo kaikešša taipumah omien isäntien tahtoh ta ruatamah heijän mieltä myöten. Heijän ei šua panna isännällä vaštah
10 eikä varaššella. A heijän pitäy aina näyttyä, jotta ollah kunnollisie ta heih voit luottua. Ta niin hyö kaikešša tuuvvah kunnivuo Jumalan, miän Pelaštajan, opaššukšella.
11 Jumalan armo niät jiäviyty, jotta kaikki ihmiset pelaššuttais.
12 Še armo opaštau meitä jättämäh jumalattomuš ta muailman himot, še opaštau elämäh täššä muailmašša vakavašti, oikiemielisešti ta Jumalua varaten.
13 Näin miän pitäy elyä, kuni vuotamma šitä päivyä, konša miän kallis toivo tulou tovekši: šuuri Jumala ta miän Pelaštaja Iisussa Hristossa tulou omašša jumalallisešša valošša.
14 Hiän anto oman henkeh miän puolešta. Tällä keinoin Hiän piäšti miät kaiken pahan vallašta ta puhisti omakši kanšakšeh, kumpani kaikin voimin ruatau hyvyä.
15 Näin šiun pitäy paissa uškojilla, rohkistua ta neuvuo heitä kaikella šillä vallalla, mi šiula on. Eikäi kenen pie pienekšie šilma.
1 Muissuta kaikilla, jotta heijän pitäy taipuo piämiehien ta muijen vallanpitäjien tahtoh. Heijän pitäy olla tottelijina ta valmehina ruatamah kaikkie hyvyä.
2 Heijän ei šua paissa pahua keštänä eikä riijellä, vain heijän pitäy olla hyväšanasie ta leppeitä kaikilla ihmisillä.
3 Myö niise olima tolkuttomie ta tottelomattomie, olima ekšykšissä, kaikenmoisien pahojen himojen ta makien elämän orjie. Myö elimä kaiken pahan ta kajehukšen vallašša. Meitä vihattih ta myö vihasima toini toista.
4 A konša tuli näkyvih Jumalan, miän Pelaštajan, hyvyš ta armaššuš ihmisie kohen,
5 Hiän pelašti miät. No še ei ollun miän hyvien ruatojen tähen, kun Hänen armošta. Hiän pelašti miät pešömällä puhtahiksi, ta niin myö šyntymä uuvveštah ta Pyhä Henki uuvvisti miät.
6 Tämän Henken Jumala valutti šiästämättä miän piällä miän Pelaštajan Iisussan Hristossan kautti,
7 jotta myö Hänen armošta kelpuasima Hänellä ta šaisima perinnökši ilmasenikusen elämän, niin kuin toivomma.
8 Näih šanoih voipi uškuo. Mie tahon, jotta šie aina muissuttaisit näistä as's'oista, anna ne, ket ušotah Jumalah, staraitais ruatua hyvyä. Tämä on kaikilla hyväkši ta hyövykši.
9 Pisy loittuona tyhjänpäiväsistä kiissoista ta heimokuntaluvetteloista eläkä riitele ta kiivaštele Sakonašta. Še kaikki on hyövytöintä ta tyhjänpäiväistä.
10 Kun ken hajottanou uškojakuntua, šemmoista ihmistä enšin varota kerran tahi kahičči. Kun hiän ei uškone, pisy häneštä loitompana.
11 Šiehän tiijät, jotta tuommoni ihmini on kuin kieroh kašvanut puu, hiän eläy riähäššä. Hiän on jo iče suutin iččeh viäräkši.
12 Konša työnnän šiun luo Arteman tahi Tihikan, kiirehi miun luo Nikopolih. Šielä mie niät meinuan viettyä talven.
13 Šuorita sakonanopaštaja Zena ta Apollos hyvin matkah, niin jotta hyö ei oltais minkänä vailla.
14 Anna meikäläiset niise opaššuttais ruatamah hyvyä, konša on tarvis, jotta heijän uško ei jäis tyhjäkši.
15 Kaikin, ket ollah tiälä miun luona, työnnetäh šiula tervehyisie. Šano tervehyisie kaikilla miän kallehilla uškovellilöillä. Jumalan armo olkah tiän kaikkien kera! Amin.