1 Tämä kirjani on miulta, Puavilalta, kumpasen Jumala kučču Iisussan Hristossan apostoliksi, ta vielä lisäkši velli Sosfenilta.
2 Myö tervehimmä Korinfissa olijua Jumalan uškojakuntua, teitä Jumalan kuččumie pyhie, kumpaset Hristossa Iisussa on pyhittän. Tervehimmä šamoten kaikkie, ket eri paikoissa kučutah avukšeh miän Hospotin Iisussan Hristossan nimie. Hiän on heijän ta meijän Hospoti.
3 Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.
4 Mie aina kiitän miän Jumalua teistä. Kiitän Häntä šiitä armošta, mi teilä on annettu Hristossašša Iisussašša.
5 Häneššä pisyön työ pohattuja kaikešša: työ šaita kaikenmoista pakinaneruo ta kaikenmoista tietuo.
6 Šanoma Hristossašta on lujašti juurtun teih.
7 Ta nyt teilä ei ole puutetta mistänä henkelliseštä lahjašta, konša vuotatta miän Hospotin Iisussan Hristossan tuluo.
8 Hospotin Iisussan Hristossan avulla työ pisyttä lujina loppuh šuate, niin jotta teissä ei löyvy mitänä moitittavua Hänen tulopäivänä.
9 Jumala kučču tiät olomah yheššä oman Pojan Iisussan Hristossan, miän Hospotin kera, ta Hiän pisyy omašša šanaššah.
10 Vellet, miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä molin teitä kaikkie, jotta eläsijä keškenäh šovušša. Anna tiän joukko ei repieis riitojen takie, vain teitä yhistäis šama henki ta šamat mielet.
11 Mie niätšen šain Hloijan talonväjeltä kuulla, jotta tiän kešeššä, vellet, on riitoja.
12 Tarkotan šitä, jotta yhet teistä šanotah: «Mie olen Puavilan puolella», a toiset šanotah: «Mie Apollossan puolella», kolmannet: «Mie Kifan* puolella», ta eryähät vielä šanotah: «A mie olen Hristossan puolella».
13 Onko Hristossa juattu paloiksi? Puavilakoš nuaklittih ristih tiän ieštä? Puavilanko nimeh tiät on kaššettu?
14 Passipot Jumalalla, kun en ole kaštan teistä ketänä muita kun Krispin ta Gaijan.
15 Šentäh kenkänä ei voi šanuo, jotta mie olen kaštan ihmisie omah nimeh.
16 Nyt juohtu mieleh, jotta kaššoinhan mie vielä Stefanan ta hänen perehen. No en nyt muissa, jotta muita oisin kaštan.
17 Eihän Hristossa työntän milma kaštamah, kun šanelomah Hyvyä Viestie, ei kuitenki viisahin šanoin, jotta Hristossan risti ei mänettäis merkityštä.
18 Pakina rissistä on höperryštä niijen mieleštä, ket jouvutah uatuh, vain meilä, ket pelaššumma, še on Jumalan voima.
19 Pyhissä Kirjutukšissa niin ni šanotah:
– Mie hävitän viisahien viisahuon
ta vien jären järkiniekoilta.
20 Missä ollah viisahat? Missä ollah opaštunuot? Missä tämän muailman kiistäjät? Eikö Jumala luatin muailman viisahutta mielettömyökši?
21 Jumalan viisahutta oli, jotta muailma omalla viisahuolla ei opaštun tuntomah Häntä. Jumala kaččo hyväkši mielettömän šanoman kautti pelaštua ne, ket ušotah.
22 Jevreit vuajitah merkkiruatoja, kreikkalaiset ečitäh viisahutta,
23 a myö šanelemma ristihnuaklitušta Hristossašta. Täh šanomah jevreit kompaššutah, ta muut kanšat pietäh šitä mielettömänä.
24 No niillä, ketä Jumala on kuččun, yhtä hyvin jevreilöillä kuin muillaki kanšoilla, ristihnuaklittu Hristossa on Jumalan voima ta Jumalan viisahuš.
25 Jumalan mielettömyš on ihmisie viisahampi ta Jumalan voimattomuš on ihmisie voimakkahampi.
26 Kaččokkua omua joukkuo, vellet! Mimmoset ihmiset työ olija, konša Jumala kučču tiät? Moniko teistä oli ihmisien mieleštä viisaš, monellako oli valtua, moniko oli korkierotuni?
27 Mi muailman šilmissä on mieletöintä, šen Jumala valičči, jotta šuattais viisahat huikieh. Mitä muailma pitäy heikkona, šen Jumala valičči, jotta šuattua voimakkahat huikieh.
28 Mitä muailma ei pie arvošša, mitä še halvekšiu, mi ei ole mikänä, šen Jumala valičči, jotta hävittyä še, millä on mitänih arvuo.
29 Šen takie kenkänä ei voi šuurenteliutuo Jumalan ieššä.
30 Še on Jumalan ruato, jotta työ oletta Hristossašša Iisussašša. Hänet Jumala anto meilä viisahuokši. Hänen vuokši myö kelpuamma Jumalalla, Hänen kautti miät on pyhitetty ta piäššetty riähän vallašta.
31 Näin täyttyy kirjutuš: «Ken ylpeilöy, ylpeilkäh Hospotista».
1 Konša tulin tiän luo, vellet, en tullun šanelomah teilä Jumalašta šuurilla šanoilla enkä viisahilla pakinoilla.
2 Mie kun niätšen piätin, jotta tiän luona ollešša en taho tietyä mistänä muušta kun vain Iisussašta Hristossašta, vain ristihnuaklitušta Hristossašta.
3 Olin šielä arka, varasin niin, jotta ihan vapisin.
4 Konša mie pakasin tiän kera ta šanelin Hyvyä Viestie, en starainun näyttyä viisahalta, vain miun šanoissa oli Jumalan Henken voima.
5 Šentäh tiän ušon pohjakši ei tullun ihmisien viisahuš, a Jumalan voima.
6 Viisahie šanoja myö šanelemma niillä, ket on kypšytty ottamah niitä vaštah. Še ei kuitenki ole tämän muailmanajan viisahutta eikä niijen viisahutta, ket ollah vallašša tänä muailmanaikana. Hiän ošana on häviemini.
7 Myö šanelemma Jumalan peitošša piettyö viisahutta, šitä viisahutta, min Jumala jo ennein aikojen alkuo varušti meilä jumalallisekši valokši.
8 Šiitä viisahuošta ei ole piäššyn perillä yksikänä tämän muailmanajan vallaššaolijista. Kun hyö ois šiitä tiijetty, niin ei ois jumalallisen valon Isäntyä ristihnuaklittu.
9 On niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:
– Mitä šilmä ei ole nähnyn, korva ei ole kuullun,
mitä ihmisellä mieleh ei voinun juolahtua,
šen Jumala on varuštan niillä, ket Häntä tykätäh.
10 Ka meilä Jumala ilmotti nämä as's'at omalla Henkelläh. Henkihän tiijuštau kaiken, Jumalan šyvyötki.
11 Ken muu kuin ihmisen oma henki tietäy, mitä ihmiseššä on? Šamoin vain Jumalan Henki tietäy, mitä Jumalašša on.
12 No myö emmä šuanun tämän muailman henkie, vain šaima Jumalalta Henken šitä vaššen, jotta malttasima, mitä Hiän on antan meilä lahjakši.
13 Näistä as's'oista myö niise pakajamma, ka emmä ihmisviisahuon opaštamilla šanoilla vain Pyhän Henken opaštamilla. Myö šelitämmä henkelliset as's'at Henken avulla.
14 Ihmisen mieli ei voi ottua vaštah šitä, mitä Jumalan Henki pakajau, šentäh kun häneštä še on höperryštä. Hiän ei malta šitä, šentäh kun šiitä voit piäššä perillä vain Henken avulla.
15 Henkellini ihmini voit piäššä perillä kaikešta, vain häneštä ičeštäh kenkänä ei piäše perillä.
16
– Ken tietäy Hospotin mielen,
niin jotta vois neuvuo Häntä?
Ka meilä še on Hristossan mieli.
1 Mie en voinun paissa tiän kera, niin kuin paissah henkellisien ihmisien kera. Miun piti paissa kuin muallisien ihmisien kera, niin kuin šemmosien kera, ket ollah Hristossan tietämiseššä vašta nännilapšie.
2 Mie šyötin teitä maijolla, en antan kovua ruokua, vet šitä työ että ois keštän. Ta vieläi nyt että keššä,
3 šentäh kun iellähki elättä oman riähkähisen luonnon vallašša. Kun kerran tiän kešeššä on kajehušta, riitua ta eri mielie, niin tiän riähkähini luonto halliččou teitä. Työ elättä, niin kuin muailman ihmiset eletäh.
4 Kun yksi šanou: «Mie olen Puavilan puolella», a toini šanou: «Mie Apollossan puolella», niin ettäkö työ šilloin ole niin kuin muutki ihmiset?
5 Mi on Apollos, mi on Puavila? Hyö ollah vain Jumalan käškyläisie, kumpaset juohatettih tiät uškoh. Molommat hyö ruattih šitä työtä, min Hospoti heilä anto.
6 Mie issutin, Apollos kašteli, a Jumala kašvatti.
7 Niin jotta issuttaja ta kaštelija ei olla mitänä. Kaikki rippuu Jumalašta, kumpani antau kašvun.
8 Issuttaja ta kaštelija ollah šamašša työššä, kuitenki kumpiki šuau palkan oman työn mukah.
9 Myö olemma Jumalan ruatotovarissat, a työ oletta Jumalan pelto ta Jumalan šalvoš.
10 Jumalan armošta mie olen nerokaš rakentaja. Mie lasin peruššan, kumpasen piällä toini rakentau. Ka iče kenki kaččokkah, mitein rakentau.
11 Perušta on jo pantu, še on Iisussa Hristossa. Muuta peruštua kenkänä ei voi panna.
12 Tällä peruššalla jokahini voit rakentua, mistä tahtou: kullašta, hopiešta, arvokkahista kivilöistä, puušta, heinäštä tahi olešta.
13 Omalla aikua tulou näkyvih, ken mitä on šuanun aikah. Šen näyttäy suutupäivä, mi tulou tulen kera. Šilloin tulella kuotellah, mimmoni iče kenenki ruato oikein on.
14 Še, kenen rakennuš keštäy, šuau palkan.
15 Še, kenen rakennuš palau, mänettäy palkan. Iče še hiän pelaštuu, kuitenki niin kuin tulen läpi.
16 Ettäkö tiijä, jotta työ oletta Jumalan pyhäkoti ta Jumalan Henki eläy teissä?
17 Kun ken hävittänöy Jumalan pyhäkojin, šen Jumala hävittäy. Jumalan koti on pyhä, ta tämä pyhäkoti oletta työ.
18 Elkäh vain kenkänä valehelkah iččieh. Kun ken teistä on olovinah viisaš täššä muailmašša, hänen pitäy enšin tulla mielettömäkši, jotta häneštä tulis viisaš.
19 Niät kun tämän muailman viisahuš on Jumalan šilmissä mielettömyttä. Pyhissä Kirjutukšissa niin ni šanotah:
– Hiän šuau viisahat kiini
heijän oman ounahuon verkkoh.
20 Ta šamoin:
– Hospoti tietäy viisahien mielet,
Hiän näköy ne tyhjänpäiväsiksi.
21 Niin jotta elkyä kehuškelkua, jotta oletta yhen puolella toista vaštah. Kaikkihan ollah tiän:
22 Puavila, Apollos ta Kifa, muailma, elämä ta kuoloma, kaikki mi on nyt ta mi vielä tulou. Še kaikki on tiän,
23 a työ oletta Hristossan, ta Hristossa on Jumalan.
1 Niin jotta meitä pitäy pityä Hristossan käškyläisinä, kumpasien kačottavakši on ušottu Jumalan peittoas's'at.
2 Täššä ruavošša miän pitäy olla šemmosie, jotta meih vois uškuo.
3 Ka mie vähät välitän šiitä, rupiettako työ tahi minih ihmisien suutu milma suutimah. En ni iče rupie suutimah iččieni.
4 Vaikka en tunne ičeššäni mitänä riähkyä, kuitenki še vielä ei riitä, jotta miut kačottais šyyttömäkši. Hospoti on miun suutija.
5 Šentäh elkyä suutikkua ketänä ennein aikua, kuni Hospoti ei tule. Hiän vetäy päivänvaloh kaiken, mi on peitetty pimieh, ta tuou näkyvih ihmisšytämen ajatukšet. Šiitä iče kenki šuau kiitokšen Jumalalta.
6 Vellet, tiän takie käytin täššä iččieni ta Apollossua mallina. Meistä työ voitta opaštuo malttamah, mitä tarkotetah šanat: «Ei pie ajatella yli šen, mitä on kirjutettu». Šentäh elkyä ylpienä olkua yhen puolella toista vaštah.
7 Ken šano, jotta šie olet toisie parempi? Onko šiula mitänä, mitä et ois šuanun Jumalalta? Kun kerran olet šuanun kaiken lahjakši, mintähpä šuurenteliuvut, niin kuin šie iče oisit šen hommannun?
8 Teilä on jo kaikkie, mitä tarvičetta. Työ jo pohattuja, teistä tuli čuarija – a meistä ei. A kun oisijaki čuarija, niin jotta myö niise voisima čuariloina hallita tiän kera!
9 Jumala näköjäh pani miät, apostolit, kaikista viimesiksi. Olemma kuin kuolomah suutitut kaikkien nähtävänä, koko muailman kačeltavana, ihmisien ta anhelien.
10 Myö olemma Hristossan takie mielettömie, a työ viisahie Hristossašša. Myö olemma vähäväkisie, a työ voimakkahie. Teitä kunnivoitetah, a meitä pahekšitah.
11 Niin kuin enneinki myö aina vain niämmä nälkyä ta januo, kävelemmä puolialačči, meitä lyyvväh, meilä ei ole kotie.
12 Myö omin käsin tienuamma ičellänä leivän kovalla työllä. Meitä haukutah, myö plahoslovimma. Meitä ajellah, a myö keššämmä.
13 Meistä paissah pahua, a myö vaštuamma hyvällä šanalla. Täh päiväh šuate olemma kuin koko muailman tunkivo, kuin koko muailman ruhkaläjä.
14 En kirjuta tätä šitä varoin, jotta teilä tulis huikie. Tahon vain neuvuo teitä kuin armahie lapšieni.
15 Vaikka tuhannet opaštajat opaššettais teilä Hristossan uškuo, ka tuatto teilä on vain yksi – mie. Mie še teilä šanelin Hyvyä Viestie, ta šen kautti šain tiät Hristossah Iisussah uškojiksi.
16 Šentäh pyritän teitä: ottakkua miut malliksi, niin kuin mie olen ottan malliksi Hristossan.
17 Šitä vaššen mie työnsin tiän luo Timofein. Hiän on miun henkellini lapši, miun armaš poika, kumpaseh voipi uškuo. Hiän muissuttau teilä, mitein mie Hristossan omana elän ta mitä mie opaššan joka puolella kaikissa uškojakunnissa.
18 Eryähät teistä on ruvettu šuurenteliutumah, kun smietitäh, jotta mie en tule tiän luo.
19 Ka mie tulen ruttoh, kun Hospoti antanou miun tulla. Šilloin en välitä noijen šuurenteliutujien pakinoista, mie vain tahon nähä heijän voiman.
20 Niätšen Jumalan Valtakunta ei ole pakinoissa, vain voimašša.
21 Kumpua työ tahotta? Tulenko mie tiän luo vičča kiäššä, vain tykäten ta leppein mielin?
1 Miula on šanottu, jotta tiän joukošša on huoruintua, šemmoistaki, mimmosešta ei ni toisenvierosien kešeššä ole kuultu. Eryäški pitäy emintimyä omana naisenah.
2 Ta työ vielä šuurenteliuvutta! Itkie tiän ois pitän ta erottua omašta joukošta mieš, kumpani on viäräpiä tuommoseh.
3 Vaikka mie iče en ole tiän luona, henkeni on kuitenki tiän kera. Ta mie jo piätin, niin kuin iče oisin paikalla, mitä šillä viäräpiällä on ruattava.
4 Konša työ keräyvyttä yhteh miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä ta Hänen voima ta miun henki ollah tiän kera,
5 niin antakkua tuo mieš šaatanalla. Šilloin hänen runkolla tulou tuho, ka hänen henki voipi pelaštuo miän Hospotin Iisussan Hristossan tulentapäivänä.
6 Ei tiän kannata šuurenteliutuo. Ettäkö tiijä, jotta näpillini hapatušta hapattau koko taikinan?
7 Šentäh kavistakkua ičeštänä vanha riähänhapatuš, niin jotta teistä tulis uuši taikina, rieškataikina. Ta eihän teissä enämpi ni ole riähänhapatušta, šentäh kun miän Äijänpäivän Lammaš, Hristossa, on tapettu uhrina miän riähkien takie.
8 Niin jotta ruvekka pruasnuimah Äijyäpäivyä, ei vanhan pahuon ta riähän hapattamina, vain happanomattomina, puhtahina ta täyveštä šytämeštä.
9 Aikasemmašša kirjasešša kirjutin teilä, jotta teilä ei šais olla mitänä yhtehistä huorimukšien kera.
10 Kuitenki en tarkottan tämän muailman huorimukšie enkä hyvysien ahnuštajie, en toisen oman anaštajie enkä valehjumalilla kumartajie. Šilloinhan tiän pitäis lähtie pois koko muailmašta.
11 A mie kirjutin šiitä, jotta još ketä pietäh uškovellenä, a iče hiän on huorimuš tahi hyvysien ahnuštaja tahi valehjumalilla kumartaja, pahašuini, juoppo tahi anaštaja, niin šemmosešta pisykkyä loitompana. Elkyä ni šyömäh ruvekkua hänen kera.
12 Mitäpä miun ois suutie ulkopuolisie? Ettähän työki suuti muita kuin omah joukkoh kuulujie.
13 Ulkopuolisie suutiu Jumala. «A työ ajakkua omašta joukošta še, ken on paha».
1 Kun kellä teistä ollou uškojakunnašša riita-as's'a toisen kera, niin mitein hiän ilkiey männä uškomattomien sut'jien eteh? Mintäh hiän ei jätä šitä uškojakunnan suutittavakši?
2 Ettäkö tiijä, jotta uškojat ruvetah vielä suutimah muailmua? Kun työ šuanetta suutie muailmua, niin ettäkö muka kelpua pienempien as's'ojen sut'jiksi?
3 Ettäkö tiijä, jotta myö rupiemma suutimah anhelijaki? Emmäkö šilloin vois suutie jokapäiväsie as's'oja?
4 A kun teilä on riitua jokapäiväsistä as's'oista, työ otatta sut'jiksi šemmosie, kumpasie uškojakunnašša ei pietä arvošša.
5 Eikö ole häpie! Eikö teilä omašša joukošša ole yhtäkänä viisašta mieštä, ken vois šelvitellä vellien välisen riijan?
6 Ka että vain hellitä! Velli omua vellie vetäy suutuh, ta vielä uškomattomien eteh.
7 Jo šeki, kun käyttä suutuo keškenäh, on teilä šuuri häpie. Eikö ois parempi keštyä viäryttä? Eikö ois parempi antua anaštua ičeltä?
8 A työ iče ruatta viäryttä ta anaššatta muilta, vieläi omilta uškovellilöiltä.
9 Ettäkö tiijä, jotta jumalattomat ei piäššä Jumalan Valtakuntah? Elkyä ekšykkyä! Jumalan Valtakuntah ei piäššä huorimukšet, ei valehjumalien kumartajat, ei vierahan naisen kera makuajat, ei miehie panijat miehet,
10 ei varaštajat, ei hyvysien ahnuštajat, ei juopot, ei pahašuiset eikä anaštajat.
11 Tämmösie muutomat teistä oltih ennein. Ka nyt tiät on pešty puhtahiksi, tiät on pyhitetty ta šuatu Jumalalla kelpuaviksi miän Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä ta miän Jumalan Henken voimalla.
12 «Miula on valta ruatua kaikkie» – ka kaikešta ei ole hyötyö. «Miula on valta ruatua kaikkie» – ka en šua antua minkänä hallita iččieni.
13 Ruoka on vaččua vaššen ta vačča ruokua vaššen, ka Jumala luatiu molommista lopun. Runko ei ole huoruimista, kun on Hospotie vaššen, ta Hospoti on runkon Isäntä.
14 Jumala noššatti kuollehista Hospotin ta miät niise noššattau omalla voimallah.
15 Ettäkö tiijä, jotta tiän runkot ollah Hristossan runkon ošie? A kun ottasin Hristossan runkon ošan ta liittäsin šen huoran runkoh? En ijäššäh!
16 Tiijättähän, jotta ken makuau huoran kera, on yhtä runkuo hänen kera. Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottu: «Nämä kakši tullah yhekši lihakši».
17 Ka ken liittyy Hospotih, on Hänen kera yhtä henkie.
18 Pisykkyä erošša huoruinnašta! Kaikki muut ihmisen riähät ollah hänen runkon ulkopuolella, ka huoruiččija, mieš tahi naini, luatiu riähkyä omua runkuo vaštah.
19 Ettäkö tiijä, jotta tiän runko on Pyhän Henken koti? Tämän Henken Jumala anto elämäh teissä. Työ että ole iččenä isännät,
20 šentäh kun Jumala ošti tiät šuurella hinnalla omakšeh. Kun kerran tiän runko ta tiän henki ollah Jumalan, niin eläkkyä niin, jotta ne tuuvvah kunnivuo Jumalalla.
1 Šiih, mistä työ kirjuttija, šanon näin: Miehen on hyvä olla koškomatta naiseh.
2 Kuitenki, jotta että lankieis huoruintah, niin olkah joka miehellä oma naini ta joka naisella oma mieš.
3 Mieš täyttäkkäh oman naisen mieštarpehen, šamoin naini oman miehen naistarpehen.
4 Naisen runko ei ole hänen omašša vallašša, kun miehen, ta miehen runko ei ole hänen omašša vallašša, kun naisen.
5 Elkyä kieltäytykkyä parikuntayhynnäštä, kun vain vähäsekši aikua šilloin, konša keškenäh šovitta, jotta voisija pyhittyä ta moliutuo. A šiitä tuaš yhtykkyä, jotta šaatana ei piäsis muanittelomah teitä, šentäh kun kuitenki että malta hillitä iččienä.
6 Täh mie en teitä pakota, šanon vain, mitein työ voisija ruatua.
7 Tahtosin, jotta kaikki ihmiset elettäis niin kuin mie iče elän. Jokahisella on kuitenki oma Jumalalta šuatu lahja, yhellä yksi, toisella toini.
8 Naimattomilla, miehellä mänömättömillä ta leškilöillä mie kuitenki šanon, jotta heijän ois parempi iellähki elyä yksin niin kuin mie.
9 Vain kun hyö ei voitane pityä iččieh kurissa, niin naikah ta mänkäh miehellä, šentäh kun parempi on naija ta männä miehellä kuin palua himon tulešša.
10 Parikunnilla annan käšyn, eikä še käšky ole miun vain Hospotin: naini ei šua erota mieheštäh.
11 Kun hiän kuitenki eronnou, niin elkäh enämpi mänkäh miehellä, tahi šopikkah hiän oman miehen kera, ta mänkäh hyö tuaš yhteh. Šamoin mieš ei šua erota naiseštah.
12 Toisilla šanon mie eikä Hospoti: Kun kellä vellilöistä ollou naini, kumpani ei ušo, no hiän tahtou elyä mieheh kera, niin mieš elkäh jättäkkäh häntä.
13 Ta kun uškovaisella naisella ollou mieš, kumpani ei ušo, no hiän tahtou elyä naiseh kera, niin naini elkäh jättäkkäh mieštäh.
14 Mieš, kumpani ei ušo, on uškovaisen naiseh pyhittämä. Šamoten naini, kumpani ei ušo, on uškovaisen mieheh pyhittämä. Muiteinhan tiän lapšet oltais pakanoja, a nyt hyö ollah pyhie.
15 Ka kun še, ken ei ušo, tahtonou erota, niin erokkah. Šilloin uškovaisen vellen tahi sisären ei ole pakko elyä šen toisen kera. Hospoti on kuččun miät elämäh rauhašša.
16 Mistä tiijät, naini, voitko pelaštua oman mieheš? Tahi mieš, mistä tiijät, voitko pelaštua oman naiseš?
17 Jokahini eläkkäh ielläh šiinä ošašša, min Hospoti on hänellä antan, ta pisykkäh šemmosena, mimmosena Hospoti hänet kučču. Tämän šaman neuvon mie annan kaikilla uškojakunnilla.
18 Kenet Jumala on kuččun laitaleikattuna, še jiäkäh laitaleikatukši. Kenet Hiän on kuččun laitaleikkuamattomana, še elkäh ottakkah ičelläh laitaleikkaušta.
19 On aivan šama, onko ihmini laitaleikattu vain ei. Tärkietä on totella Jumalan käškyjä.
20 Jokahini pisykkäh šiinä ošašša, missä oli, konša Jumala kučču hänet omakšeh.
21 Kun lienet ollun orja, elä šitä murehi. Ta vaikka voisitki šuaha oman vallan, niin parempi pisy orjana.
22 Kenet Hospoti kučču orjana, šillä Hiän anto oman vallan. Šamoin šeki, kenet kučuttih omavaltahisena, on Hristossan orja.
23 Jumala on makšan teistä šuuren hinnan. Elkyä ruvekkua ihmisien orjiksi!
24 Vellet, jokahini pisykkäh Jumalan ieššä šiinä ošašša, missä hiän oli, konša hänet kučuttih.
25 Neiččysistä miula ei ole Hospotin antamua käškyö. Šanon kuitenki oman mielen, šentäh kun Hospotin armošta miuh voipi uškuo.
26 Miun mieleštä nykysen ahissukšen aikana ihmisen ois hyvä pisyö entisenäh.
27 Još šiula on naini, elä pyri eruomah häneštä. Još šiula ei ole naista, elä eči šitä ičelläš.
28 A kun ni akottunetki, še ei ole riähkä. Ta kun neičyt männöy miehellä, ei šekänä ole riähkä. Akottunehet ta miehellä olijat kuitenki jouvutah muokkih, ta niistä mie tahtosin teitä šiäštyä.
29 Šitä mie täššä, vellet, tahon teilä šanuo, jotta aika on vähissä. Šentäh niijenki, kellä on naini, pitäy nyt elyä niin kuin heilä ei ni oiski naista;
30 niijen, ket itetäh, pitäy olla niin kuin hyö ei ni itettäis; ne, ket iluol'l'ah, olkah niin kuin ei iluol'tais; šamoin oštajien pitäy olla niin kuin hyö ei ois oššettu mitänä.
31 Ne, ket käytetäh hyväkšeh šitä, mitä on täššä muailmašša, olkah niin kuin hyö šiitä mitänä ei hyövyttäis. Kačo kun tämä nykyni muailma tämmösenäh on katomaisillah.
32 Mie tahtosin, jotta teilä ei ois huolie. Naimatoin huolehtiu vain šiitä, mitein ois Hospotilla mieliksi.
33 A akottunut huolehtiu muallisista as's'oista, šiitä, mitein ois naisellah mieliksi. Šamanmoini ero on miehellä olijan ta neiččyön välillä.
34 Miehellä mänömätöin huolehtiu vain šiitä, mitein ois Hospotilla mieliksi. Hänen huolena on pisyö puhtahana mieleltäh ta runkoltah. A miehellä olija naini huolehtiu muallisista as's'oista, šiitä, mitein ois miehelläh mieliksi.
35 Tämän mie šanon jotta auttua teitä, riimuh en taho teitä panna. Tahtosin auttua teitä, jotta voisija elyä puutillah ta jotta voisija aina ruatua Hospotilla minkänä häiriččömättä.
36 Kennih teistä voipi arvella, jotta ruatau pahoin täyši-ikäsellä tyttärelläh, kun ei anna häntä miehellä, vaikka tytär mänis. Ei še ole riähkä, vaikka tytär männöyki miehellä. Tuatto voit ruatua, niin kuin tytär tahtou.
37 Ka kun tuatto ollou omašša šytämeššäh lujašti piättän jättyä tyttären neiččyökši eikä kenkänä pakottane häntä täh, niin hiän hyvin ruatau.
38 Še, ken antau neiččyön miehellä, ruatau hyvin, a še, ken ei anna, ruatau vielä paremmin.
39 Sakona šitou naisen omah mieheh šini, kuni mieš eläy. A kun mieš kuollou, lešellä on valta männä toisella miehellä, kellä tahtou, kun vain še mieš uškou Hospotih.
40 No miun mieleštä hänen ois kuitenki parempi pisyö leškenä. Ta tuumin, jotta miuššaki on Jumalan Henki.
1 Otan nyt pakinakši lihan, mi on uhrattu valehjumalilla. Myö kaikin tiijämmä uhrilihašta toven. Ka tieto luatiu ihmisen ylpiekši, a tykkyämini panou ruatamah toisien hyväkši.
2 Kun ken smiettinöy, jotta jo tietäy mitänih, hänellä vielä ei ole oikieta tietuo.
3 Tärkiämpi on tykätä Jumalua. Jumala tuntou šen, ken Häntä tykkyäy.
4 Valehjumalilla uhratun lihan šyömiseštä myö tiijämmä, jotta muailmašša ei ole mitänä valehjumalie. Ei ole mitänä toista Jumalua, on vain Yksi ainut.
5 Onhan taivahašša ta muan piällä niin šanottuja jumalie, on monieki jumalie ta isäntie, ka
6
meilä on vain yksi Jumala, Tuatto.
Häneštä on kaikki lähtösin,
ta Häntä varoin myö olemma olomašša.
Meilä on vain yksi Hospoti, Iisussa Hristossa.
Hänen kautti on kaikki luajittu, myö niise.
7 Vain kaikki ei tiijetä tätä. Eryähät on niin totuttu valehjumalih, jotta hyö vielä nytki lihua šyyvveššä ajatellah, jotta še on valehjumalilla uhrattuo. Ta niin heijän omahenki rupieu heitä viärittämäh.
8 Tietyšti ruoka ei lähennä meitä Jumalah. Kun šyömmä, emmä voita mitänä, kun emmä šyö, emmä mänetä mitänä.
9 Varokkua kuitenki, jotta tämä tiän valta šyyvvä kaikkie ei šuattais heikompie kompaštumah.
10 Kun šiun heikko-uškoni velleš nähnöy šiut, kumpasella on tieto, jotta olet šyömäššä valehjumalan kojissa, niin eikö tämä muanita häntäki šyömäh uhrilihua, vaikka hänen omahenki šen kieltäy.
11 Näin šiun tieto vetäy tuhoh šiun heikko-uškosen vellen, kumpasen tähen Hristossa kuoli.
12 Kun työ tällä keinoin luajitta riähkyä vellijä vaštah ta šatatatta hiän horjuvua omuahenkie, niin työ luajitta riähkyä Hristossua vaštah.
13 Niin jotta kun ruoka muanittanou miun vellen ruatamah omuahenkie vaštah, niin mie enämpi ijäššäh en šyö lihua, jotta en muanittais vellieni.
1 Eikö miula ole omua valtua? Enkö mie ole apostoli? Enkö ole nähnyn Iisussua Hristossua, miän Hospotie? Eikö še ole miun työn tuloš, jotta työ rupesija uškomah Hospotih?
2 Kun muut ei piettäne milma apostolina, tiän apostoli mie ainaški olen. Työ iče oletta tovissuš šiitä, jotta mie olen Hospotin apostoli.
3 Niijen ieššä, ket milma suutitah, mie puolistauvun näin:
4 Eikö meilä ois valtua šyyvvä ta juuvva?
5 Eikö meilä ois valtua ottua matkah omua naista, uškočikkuo, niin kuin ruatah muut apostolit, Hospotin vellet ta Kifa?
6 Olemmako mie ta Varnava ainuot, kenen pitäy omilla käsillä tienata elätyš?
7 Onko šemmoista saltattua, ken sluušiu omilla rahoilla? Issuttaisko ken viinasatun ta ei šöis šen marjoja? Ta eikö še, ken paimentau lampahie ta kosie, juo niijen maituo?
8 En täššä pakaja yksistäh šitä, mitä ihmiset ajatellah näistä as's'oista, vet Sakona niise šanou šamua.
9 Onhan Moissein Sakonašša šanottu: «Elä šivo kiini puimašša olijan härän šuuta». Häristäköš Jumala täššä huolehtiu?
10 Eiköš Hiän šano tätä meitä varoin? Tietyšti! Meitä varoinhan on kirjutettu: «Kyntäjän pitäy kyntyä ta puijan puija šiinä toivošša, jotta šuau pellon tulošta oman ošan».
11 No kun myö kylvimä teih henkellisen kylvön, niin oisko še liijan äijän, još leikkuasima teiltä muallista eluo?
12 Kun muilla ollou valta šuaha teiltä mitänih, eikö meilä ole vielä šuurempi valta? Kuitenki myö emmä ole käyttän tätä valtua. Keššämmä mitä vain, jotta emmä šuinki ois haittana Hristossan Hyvän Viessin leviemisellä.
13 Ettäkö tiijä, jotta jumalankojissa ruatajat papit šuahah šieltä oma ruoka? Ta ne, ket ruatah uhrialttarin luona, šuahah alttarilla pannuista uhriloista oman ošan?
14 Šamoin Hospoti käški, jotta ken Hyvyä Viestie šanelou, šen on šuatava piänelätyš šiitä ruavošta.
15 Ka mie en ole käyttän hyväkšeni tätä valtua. Enkä kirjuta tätä šitä vaššen, jotta vuatisin tämmöistä ičelläni. Mie ennein kuolisin! Täštä olen ylpie, eikä kenkänä voi kiskuo miulta šitä, mistä olen ylpie.
16 Šiinä, jotta šanelen Hyvyä Viestie, miula ei ole mitänä ylpeilömistä. Miun on pakko niin ruatua. Paha miut perikkäh, kun en Hyvyä Viestie šanelle!
17 Kun mie šanelisin šitä omašta tahošta, niin voisin vuatie palkkua. A kun kerran en šanele šitä omašta tahošta, niin mie vain ruan šitä työtä, mi miula annettih.
18 Mipä šilloin on miun palkka? Še, jotta šanelen Hyvyä Viestie Hristossašta ilmain palkkua, enkä käytä hyväkšeni šitä valtua, min miula antau tämä työ.
19 Miula on oma valta, en ole kenenkänä orja. Olen kuitenki ruvennun kaikkien orjakši, jotta voittasin Hristossalla niin äijän ihmisie kuin šuinki voin.
20 Jotta šaisin Hristossan omiksi jevreilöitä, elin hiän kera ollešša kuin jevrei. Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonan mukah eläjie, mieki olin kuin Sakonan mukah eläjä.
21 Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonatta eläjie, heijän joukošša elin niin kuin miula niise ei ois Sakonua. Vaikka en mie tietyšti ilmain Jumalan sakonua ole – onhan miula Hristossan sakona.
22 Jotta šaisin heikkoja Hristossan puolella, olin hiän kera kuin iče niise oisin heikko. Kaikilla mie olen ollun kaikkena, jotta voisin pelaštua hoti muutomie.
23 Tämän mie ruan Hyvän Viessin tähen, jotta ičeki šaisin šiitä tulijan plahoslovenjan.
24 Työ vet tiijättä, jotta kaikki kilpailušša juoksijat juoššah, a vain yksi šuau palkinnon. Šentäh juoškua niin, jotta šaisija šen!
25 Kaikki kilpailijat pietäh iččieh lujašša kurissa, juoksijat šitä vaššen, jotta voittua venčča. A še venčča ruttoh kuivau. Myö piemmä iččienä lujašša kurissa, kun tahomma voittua ikuhisen venčan.
26 Šentäh mie en juokše tyhjäh, enkä nyrkkeilleššä piekšä ilmua.
27 Mie pien oman runkon kurissa ta pakotan šen tottelomah, jotta toisilla Hyvyä Viestie šanellešša milma iččieni ei hylättäis.
1 Vellet, tahon muissuttua teilä, jotta kaikki miän tuatot matattih pilven juohattamina ta aššuttih meren poikki.
2 Šiinä pilveššä ta mereššä hiät kaikki kaššettih Moissein kera kulkijiksi.
3 Kaikin hyö šyötih šamua henkellistä ruokua
4 ta juotih šamua henkellistä juotavua. Hyö niätšen juotih šiitä henkelliseštä kallivošta, mi kulki hiän kera. Še kallivo oli Hristossa.
5 Kuitenki monie heistä Jumala ei hyväkšyn, ta hyö kuoltih tyhjäššä muašša.
6 Kaikki tämä on meilä varotukšena. Miän ei pie himoilla pahua, niin kuin hyö ruattih.
7 Elkyä ruvekkua kumartelomah valehjumalilla niin kuin eryähät heistä. Pyhissä Kirjutukšissa šanotah heistä näin: «Rahvaš istuutu šyömäh ta juomah, ta šiitä hyö nouštih pläššimäh».
8 Elkä ruvekka huoruimah niin kuin muutomat heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kakšikymmentäkolme tuhatta.
9 Miän ei pie kuotella, kuin pitälti Hospoti keštäy, ennein kuin kurittau meitä, niin kuin muutomat heistä ruattih; hyö kuoltih kiärmehen puromih.
10 Elkyä valittakkua niin kuin muutomat heistä; hiät tappo šurmananheli.
11 Kaikki, mitä tuattoloilla kävi, on meilä varotukšena. Še on kerrottu opiksi meilä, kenen ošana on elyä aikojen lopušša.
12 Ken smiettiy, jotta šeisou, kaččokkah, jotta ei lankieis.
13 Konša teitä muanitetah pahah, niin muistakkua, jotta šamalla keinoin muanitetah kaikkie ihmisie. Jumalah voipi luottua. Hiän ei anna muanitella teitä yli tiän voimien. Yheššä muanitukšen kera Hiän näyttäy poispiäšyn šiitä, niin jotta voitta šen keštyä.
14 Šentäh, armahat vellet, pisykkyä erošša valehjumalilla kumartamisešta.
15 Pakajan teilä niin kuin šemmosilla, kellä on mieltä piäššä. Tuumaikua iče, mitä mie šanon.
16 Kun myö plahoslovimma pričastien viinamal'l'an ta juomma šiitä, niin emmäkö myö tämän mal'l'an kautti piäše ošallisiksi Hristossan Vereštä? Ta kun myö katkualemma ta šyömmä pričastieleivän, niin emmäkö myö tämän leivän kautti piäše ošallisiksi Hristossan Runkošta?
17 Leipä on yksi, ta niin myöki olemma yksi runko, vaikka meitä on äijän, šentäh kun kaikin šyömmä tuošta yheštä leiväštä.
18 Tuumaikua Israelin rahvašta! Eikö papit, ket šyyvväh alttarilla pantuo uhrilihua, liitytä yhteh toini toisen ta iče Jumalan kera?
19 Mitä mie tahon tällä šanuo? Šitäkö, jotta valehjumalilla uhratulla lihalla ois mitä merkityštä tahi jotta valehjumalat oltais tovellisie?
20 En tietyšti! A konša toisenvieroset uhratah, niin hyö uhratah piessoilla eikä Jumalalla. Enkä mie taho, jotta teilä ois yhtevyš piessoih.
21 Työ että voi juuvva Hospotin mal'l'ašta, kun juonetta piessojen mal'l'ašta. Ettäkä voi šyyvvä Hospotin stolašša, kun šyönettä piessojen stolašša.
22 Ruohimmako myö šiännyttyä Hospotie? Olemmako myö muka Häntä voimakkahampie?
23 «Miula on valta ruatua kaikkie» – ka ei kaikešta ole hyötyö. «Miula on valta ruatua kaikkie» – ka ei kaikešta ole apuo.
24 Ei nikenen pie tavotella omua hyötyö, jokahini tavotelkah toisien parašta.
25 Šyökyä kaikkie, mitä lihakaupoissa myyvväh. Omanhenken rauhan tähen elkyä kyšelkyä, mitä lihua še on.
26 «Mua ta kaikki, mitä šiinä on, on Hospotin».
27 Kun šemmoni ihmini, ken ei ušo, kuččuu tiät luokšeh ta työ tahotta lähtie, niin mitänä kyšelömättä šyökyä kaikkie, mitä teilä taritah.
28 A kun ken šanonou teilä: «Tämä on valehjumalilla uhrattuo lihua», niin jättäkkyä še šyömättä tuon šanojan vuokši, omanhenken rauhan vuokši. Niätšen mua ta kaikki, mitä šiinä on, on Hospotin.
29 En tarkota tiän omuahenkie, kun tuon toisen. Mintäh antasin toisen ihmisen omanhenken miärätä, mitä mie šuan ruatua?
30 Kun mie kiitän Jumalua ruuvvašta, mintäh milma moititah šiitä, mistä iče kiitän?
31 Niin jotta šyöttäkö työ vain juotta, vain ruattako mitänih muuta, ruatakkua kaikki Jumalan kunnivokši.
32 Elkyä ruatakkua mitänä šemmoista, mi on riähkä jevreijen šilmissä tahi kreikkalaisien šilmissä tahi Jumalan uškojakunnan šilmissä.
33 Mie niise reistuan olla aina kaikilla hyvä. En tavottele ičelläni hyötyö, kun muijen ihmisien parašta, jotta hyö pelaššuttais.
1 Ottakkua miušta mallie, niin kuin mie otan Hristossašta.
2 Kiitän teitä šiitä, vellet, jotta aina muissatta milma ta elättä miun antamien opaššukšien mukah.
3 Tiän pitäy kuitenki tietyä, jotta jokahisen miehen piä on Hristossa, naisen piä on mieš ta Hristossan piä on Jumala.
4 Kun miehellä ollou lakki piäššä, konša hiän moliutuu tahi ilmottau Jumalan viestie, hiän häpyäy omua piätäh.
5 A kun naini ollou pal'l'ahin päin, konša moliutuu tahi ilmottau Jumalan viestie, hiän niise häpyäy omua piätäh. Še on šama kun häneltä ois ajeltu piä pal'l'ahakši.
6 Kun naini ei peittäne piätä, niin antakkah hiän leikata tukatki. Ka kun kerran naisen on häpie leikata tahi ajua tukat, niin hänen pitäy peittyä piä.
7 Miehen ei pie peittyä piätäh, šentäh kun hiän on Jumalan kuva ta kunnivo. A naini on miehen kunnivo.
8 Mieštä ei luajittu naisešta, kun naini mieheštä.
9 Eikä mieštä luajittu naista vaššen, kun naini mieštä vaššen.
10 Šentäh anhelien takie naisella pitäy olla piäššä peite merkiksi šiitä, jotta hiän on toisen vallan alla.
11 Kummiski Hospotin ieššä ei ole naista ilmain mieštä eikä mieštä ilmain naista.
12 Niin kuin naini luajittih mieheštä, šamoin mieš aina šyntyy naisešta. Ka kaikki on lähtösin Jumalašta.
13 Tuumaikua iče, paššuauko naisen moliutuo Jumalalla pal'l'ahin päin.
14 Eikö iče luontoki opašša teitä, jotta miehen on häpie pityä pitkie tukkie,
15 ka naisella še on kunnivo. Pität tukat on annettu naisella peittiekši.
16 A kun ken tahtonou kiistyä vaštah, niin tietäkkäh, jotta tämmöni tapa on meilä ta Jumalan uškojakunnilla.
17 Näitä neuvoja antuas's'a miun pitäy ni moittie teitä. Konša työ keräyvyttä yhteh, teilä on šiitä enämpi vahinkuo kuin hyötyö.
18 Enšistäh mie olen kuullun, ta ošittain ušonki šiih, jotta teilä on riitoja uškojakunnašša.
19 Tietyšti tiän joukošša pitäyki olla eri mielijä, jotta näkyis, keneh teistä voit uškuo.
20 Konša työ keräyvyttä yhteh ta šyöttä, niin šitä ei voi pityä Hospotin pyhänä verona*,
21 šentäh kun jokahini kiirehtäy šyyvvä omie evähie. Ta niin yksi on näläššä, a toini juovukšissa.
22 Ettäkö voi šyyvvä ta juuvva koissa? Vain vähekšittäkö työ Jumalan uškojakuntua? Tahottako hävätä niitä, kellä ei ole ruokua? Mitä miun pitäis teilä šanuo? Kiittyäkö teitä täštä? Varmašti en kiitä.
23 Hospotilta šain tietyä tämän, min olen teiläki opaštan: Hospoti Iisussa šinä yönä, kuna Hänet petettih, otti leivän,
24 passipoitti Jumalua, katko leivän ta šano: «Ottakkua ta šyökyä. Tämä on Miun Runko tiän puolešta katattu. Ruatakkua tämä Miun muissokši.»
25 Šamoin Hiän otti veron jälkeh mal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš. Niin rikeneh kuin šiitä juotta, ruatakkua še Miun muissokši.»
26 Niin rikeneh kuin työ šyöttä tätä leipyä ta juotta täštä mal'l'ašta, työ tovissatta Hospotin kuolomašta šiih šuate, kuni Hiän ei tule.
27 Šentäh, ken kunnivoja antamatta šyöy tätä leipyä tahi juou Hospotin mal'l'ašta, še häpäšöy Hospotin Runkon ta Veren.
28 Jokahini tutkikkah omua šytäntäh, šiitä vašta šyökäh tätä leipyä ta juokah täštä mal'l'ašta.
29 Ken šyöy ta juou ajattelomatta, jotta šiinä on Hospotin Runko, še tienuau tämmösellä šyömisellä ta juomisella ičelläh suutun.
30 Tämän takie tiän joukošša on äijän voimattomie ta läsijie ta monet on jo kuoltu.
31 Kun myö iče tutkisima iččienä, niin emmä joutuis suutittaviksi.
32 No kun Hospoti suutiu ta kurittau meitä, niin šilloin meitä ei suutita yheššä tämän muailman kera.
33 No niin, velleni, konša keräyvyttä šyömäh yhtehistä veruo, vuottakkua toini toista.
34 Še, kellä on nälkä, šyökäh koissah, jotta tiän keräytymini ei koituis teilä kuritukšekši. Muita neuvoja annan šinne tultuoni.
1 Vellet, himottais, jotta työ tietäsijä toven Pyhän Henken lahjoista.
2 Työ muissatta, jotta konša vielä olija toisenvierosie, teitä niin kuin väkisin ois vetän mykkien valehjumalien luo.
3 Šentäh tietäkkyä, jotta ei kenkänä, ken pakajau Jumalan Henken vallašša, voi šanuo: «Iisussa on kirottu». Šamoin kenkänä ei voi šanuo: «Iisussa on Hospoti», muitein kun vain Pyhän Henken vallašša.
4 Pyhän Henken lahjoja on monenmoisie, vain Henki, kumpani ne antau, on šama.
5 Teilä on monenmoista ruatuo uškojakunnan hyväkši, vain Hospoti, kumpasella työ ruatta, on šama.
6 Tiän henkelliset lahjat ollah monenmoiset, vain Jumala, ken meissä kaikissa kaiken vaikuttau, on šama.
7 Hiän antau Henken jiäviytyö jokahisešša eri tapah, kuitenki yhtehisekši hyövykši.
8 Henki antau yhellä viisahuonšanat, toisella tiijonšanat.
9 Eryähällä še šama Henki antau erityisen ušon, toisella parentamisen lahjat.
10 Yksi šuau voiman luatie ihmehruatoja, toini tuou viestijä Jumalalta. Eryähällä on lahja erottua, mi on Jumalan Henkeštä lähtösin ta mi ei. Kellä on lahja paissa tuntomattomilla kielillä, a kellä lahja šelittyä näillä kielillä šanottuo.
11 No kaiken tämän šuau aikah yksi ta šama Henki, kumpani jakau omie lahjojah jokahisella, niin kuin tahtou.
12 Hristossa on niin kuin ihmisen runko, kumpasešša on monie ošie. Vaikka ošie on äijän, ne kaikki yheššä ollah yksi runko.
13 Miät kaikki, ollemma myö jevreit tahi kreikkalaiset, orjat tahi omavaltaset, on kaššettu yheššä Henkeššä, niin jotta meistä tuli yksi runko. Ta kaikin myö olemma šuanun juuvva šamua Henkie.
14 Eihän runkuo ole luajittu yheštä ošašta vain monešta.
15 Vaikka jalka šanois: «Kun kerran en ole käsi, en kuulu runkoh», niin eikö še kuiteski kuulu runkoh?
16 Ta kun korva šanois: «Kun kerran en ole šilmä, en kuulu runkoh», niin eikö še kuiteski kuulu runkoh?
17 Kun koko runko ois vain yksistäh šilmä, niin milläpä še kuulis? Tahi još še ois yksistäh korva, niin milläpä nuuhella?
18 Jumala kumminki ašetti runkoh kaikki eri ošat, niin kuin Hiän tahto.
19 Kun kaikki ois yhtä ta šamua ošua, niin oisko šilloin olomašša mitänä runkuo?
20 Runkon ošie on kuitenki monta, a runko on vain yksi.
21 Ei šilmä voi šanuo kiällä: «Mie en tarviče šilma». Yhellä keinoin piä ei voi šanuo jaloilla: «Mie en tarviče teitä».
22 Myö emmä voi elyä ilmain niitä runkonošie, mit näytetäh muita vähäväkisemmiltä.
23 Ta niitä runkonošie, kumpasie emmä pie kovuan arvošša, myö peitämmä hyvin.
24 A niitä miän ošie, kumpasie on huikie näyttyä, myö peitämmä vielä paremmin. Niitä runkonošie, kumpasie emmä häpiele, ei tarviče peittyä. Kun Jumala yhisti ošat runkokši, Hiän anto vähempiarvosilla ošilla šuuremman kunnivon.
25 Šilloin runkošša ei šynny riitoja, a šen ošat yheššä huolehitah toini toisešta.
26 Kun yksi runkonoša käršiy, šen kera käršitäh kaikki muutki. Ta kun yksi oša šuau kunnivuo, šen kera iluol'l'ah kaikki muutki.
27 Työ oletta Hristossan runko, ta jokahini teistä on tämän runkon oša.
28 Jumala pani uškojakuntah enšistäh yksie apostoliloiksi, toisie pani viessintuojiksi, kolmanšie pani opaštajiksi. Eryähillä Hiän anto lahjan luatie ihmehruatoja, eryähillä anto parentamisen lahjat, a eryähillä lahjan auttua muita. Eryähillä Hiän anto lahjan olla johtajana ta toisilla lahjan paissa tuntomattomilla kielillä.
29 Eihän kaikki olla apostolija. Ei kaikki olla viessintuojie eikä opaštajie. Kaikki ei šuateta luatie ihmehruatoja.
30 Ei kaikilla ole parentamisen lahjoja. Ta ei kaikki paissa tuntomattomilla kielillä, eikä jokahini voi šelittyä näitä pakinoja.
31 Staraikua šuaha ičellänä kaikista šuurimpie lahjoja! A nyt mie näytän teilä kaikista parahimman tien.
1 Vaikka mie pakajaisin ihmisien ta anhelien kielillä, vain kun en tykkyäis toisie, niin oisin vain heläkkä vaški tahi jymäkkä tsimbali.
2 Vaikka mie šaisin viestijä Jumalalta, vaikka tietäsin kaiken peitošša pietyn, vaikka miula ois kaikki tieto ta kaikki uško, niin jotta voisin vuaroja šiirtyä, vain en tykkyäis toisie, niin mie en ois mikänä.
3 Ta vaikka jakasin kaikki omat hyvyset köyhillä ta antasin polttua iččeni tulešša, ka en tykkyäis toisie, niin šiitä ei ois miula mitänä hyötyö.
4 Ken tykkyäy, še on käršivällini ta armollini. Ken tykkyäy, še ei kajehi, ei kehu iččieh, ei pöyhenteliyvy
5 eikä käyttäyvy šopimattomašti. Ken tykkyäy, še ei eči hyötyö ičelläh, še ei šiänny, ei muistele hänellä ruattuo pahua.
6 Še ei ole hyvilläh viäryöštä, vain on hyvilläh šiitä, kun oikevuš voittau.
7 Ken tykkyäy, še pisyy kaikešša lujana, aina uškou, ei luovu toivošta ta käršiy kaiken.
8 Tykkyämini ei konšana kavo. Jumalan viessintuojien ruato loppuu, kielillä pakajamini šammuu, tietuo enämpi ei tarvita.
9 Niätšen miän tieto kun on vajua ta Jumalan antamie viestijäki emmä malta šanella täyvellisešti.
10 Ka kun täyvellini tulou, niin kaikki vajua katou.
11 Konša mie olin lapši, mie pakasin kuin lapši, miula oli lapšen mieli ta lapšen ajatukšet. Konša kašvoin miehekši, niin jätin lapšen tavat.
12 Nyt myö kaččelemma kuin tummašta lasista läpi, kaikki on himmietä, ka vielä myö niämmä šilmäštä šilmäh. Nyt miun tieto on vielä vajua, ka vielä mie tiijän kaiken täyvellisešti, šamoin kuin Jumala tietäy miušta kaiken.
13 Niin pisytäh nämä kolme: uško, toivo ta tykkyämini. A šuurin niistä on tykkyämini.
1 Olkah toisien tykkyämini piällimmäisenä tiän elämäššä. No tavotelkua niise henkellisie lahjoja, ennein kaikkie šitä, jotta voisija tuuvva viestijä Jumalalta.
2 Tuntomattomilla kielillä pakasija ei pakaja ihmisillä, kun Jumalalla; kenkänä ei ymmärrä häntä. Henken vallašša hiän pakajau peitettyjä as's'oja ouvoilla šanoilla.
3 No še, ken tuou Jumalan viestijä, pakajau ihmisillä. Hänen pakina lujentau, rohkistau ta rauhottau heitä.
4 Tuntomattomilla kielillä pakasija rakentau iččieh, Jumalan viessintuojan šanat rakennetah uškojakuntua.
5 Himottais, jotta työ kaikin pakajaisija tuntomattomilla kielillä, no vielä parempi ois, kun työ toisija viestijä Jumalalta. Jumalan viessintuoja on šuurempi kuin kielillä pakasija, još vain ei še kielillä pakasija šelitä omie pakinoja ta rakenna näin uškojakuntua.
6 Mitä hyötyö miušta ois, vellet, kun tulisin tiän luo ta pakajaisin vain tuntomattomilla kielillä? Ei mitänä, kun en šanelis, mitä Jumala on miula näyttän, kun miula ei ois tiijonšanoja tahi viestie Jumalalta tahi opaššušta.
7 Tuntomattomilla kielillä pakasija on kuin elotoin šoitin, šemmoni kuin pilli tahi arfa. Mitein vois tietyä, mitä pillillä tahi arfalla šoitetah, kun šävelet ei erottais toini toisešta?
8 Ta kun šotatorvešta ei lähtene šelvä iäni, kenpä šilloin tietäy varuštautuo šotah?
9 Šamoin työki, konša että pakaja šelvyä kieltä, kenpä teitä vois malttua? Taivahan tuuli viey tiän šanat.
10 Muailmašša on äijän kielie, kuitenki yksikänä niistä ei ole šemmoni, mitä ei vois malttua.
11 A kun mie en malttane pakinan merkityštä, niin mie olen pakasijalla kuin vierašmualaini, ta pakasija niise on miula kuin vierašmualaini.
12 Kun kerran tiän himottau šuaha henkellisie lahjoja, niin staraikua šuaha niitä äijän, jotta rakentua uškojakuntua.
13 Šentäh šen, ken pakajau tuntomattomilla kielillä, pitäy molie ičelläh šelittämisen lahjua.
14 Vet kun mie moliutunen kielillä, niin miun henki moliutuu, ka miun järki ei malta šiitä mitänä.
15 Niin jotta mitä pitäis ruatua? Miun pitäy moliutuo Henken antamilla šanoilla, a niise šemmosilla šanoilla, kumpasie mie maltan. Mie laulan Henken antamalla kielellä, a niise šemmosella kielellä, kumpaista mie maltan.
16 Kun kiittänet Jumalua vain Henken antamalla kielellä, niin mitein paikalla olija ulkopuolini vois šanuo «amin» šiun kiitäntäh, kun hiän ei malta šiun šanoja?
17 Šie kyllä kiität hyvin, vain tuo toini ei šiitä hyövy.
18 Mie pakajan kielillä enämmän kuin kenkänä teistä, ta kiitän šiitä Jumalua.
19 Kumminki uškojakunnašša ennein šanon viisi maltettavua šanua kuin tuhanšie šanoja tuntomattomalla kielellä, jotta voisin opaštua toisieki.
20 Vellet, elkyä olkua ajatukšilta lapšie. Pahan ruannašša olkua taitamattomie kuin lapšet, ka olkah teilä aikuhisien ajattelu.
21 Sakonan kirjašša on šanottu:
– Vierahilla kielillä
ta vierašmualaisien šuičči
rupien pakajamah tällä rahvahalla,
ta šiitäki še ei kuuntele Milma,
šanou Hospoti.
22 Täštä niättä, jotta pakinat ouvoilla kielillä ei ole tarkotettu merkiksi uškojilla vain niillä, ket ei ušota. No a Jumalan viessintuojien šanomat ei ole tarkotettu merkiksi uškomattomilla, vain uškojilla.
23 Kun uškojakunnašša kaikin paistais ouvoilla kielillä ta šinne tulis ulkopuolisie tahi niitä, ket ei ušota, niin eikö hyö šanottais, jotta työ oletta järeltä lähten?
24 A kun kaikin tuotais viestijä Jumalalta, ta sluušpah tulis epäuškoni tahi ulkopuolini, niin joka šana viärittäis ta suutis häntä.
25 Šilloin kaikki hänen šytämen peittomielet tultais näkyvih. Hiän heittyis očin muah, molis Jumalua ta šanois: «Tosieh Jumala on tiän kera».
26 Ka mitä ruatua, vellet? Konša keräyvyttä yhteh, niin jokahisella teistä on mitänih tuotavua: kellä kiitošlaulu, kellä opaššuš, ken šanelou, mitä Jumala on hänellä näyttän, ken pakajau ouvoilla kielillä, ken šelittäy šen pakinan. Kaiken tämän pitäy koituo yhtehisekši hyväkši.
27 Kun sluušpašša paistaneh kielillä, niin paiskah kakši tahi enintäh kolme. Heijän pitäy paissa yksi toisen peräh, ta kennih šelittäkkäh pakinat.
28 No kun šielä ei olle šelittäjyä, niin olkah kielillä pakasija uškojakunnan sluušpašša iänettäh ta paiskah vain ičelläh ta Jumalalla.
29 Šamoin Jumalan viessintuojista paiskah vain kakši tahi kolme, a toiset tutkikkah ollahko nuo viessit Jumalalta vain ei.
30 A kun kellä šiinä istujista Jumala näyttänöy mitänih, niin iellini pakasija lopettakkah oman pakinan.
31 Työ kaikin voitta yksi toisen peräh šanella Jumalan antamie viestijä, jotta niijen kautti jokahini vois opaštuo ta šuaha rohkevutta.
32 Jumalan viessintuojat šuatetah hallita omua henkellistä lahjua,
33 Jumala niätšen on rauhan Jumala eikä taho, jotta uškojakunnašša kaikki ois šekasin. Niin kuin kaikissa pyhien uškojakunnissa,
34 šamoten teiläki naisien pitäy olla iänettäh, konša työ keräyvyttä yhteh. Heijän ei šua paissa. Heijän pitäy vain kuunnella, niin kuin Sakonaki käšköy.
35 Kun hyö tahottaneh mitä tietyä, niin kyšykkäh šiitä koissa omalta mieheltäh, šentäh kun huikie on naisen paissa uškojakunnašša.
36 Tiänkö luota Jumalan šana läksi muailmah? Tahi tuliko še yksistäh tiän luo?
37 Ken uškou, jotta hiän on Jumalan viessintuoja tahi on šuanun muita Pyhän Henken lahjoja, še tietäkkäh, jotta mitä mie täššä teilä kirjutan, ne ollah Hospotin käškyjä.
38 Kun ken ei tietäne tätä, olkah tietämättä.
39 Niin jotta, vellet, kuotelkua šuaha Jumalan viessintuojan nero, ta elkyä kieltäkkyä kielillä pakajamista.
40 Kaikki vain pitäy ruatua kunnolla ta omalla ajallah.
1 Vellet, mie muissutan teilä šen Hyvän Viessin, kumpasen teilä šanelin. Työ ottija šen vaštah ta lujašti pisyttä šiinä.
2 Šen Viessin avulla työ pelaššutta, kun elänettä šen mukah, mitä mie teilä šanelin. Muiteinhan työ oisija tyhjäh kiäntyn uškoh.
3 Ennein muuta mie kerroin teilä tämän, min iče olen šuanun tietyä:
– Hristossa kuoli miän riähkien tähen,
niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.
4 Hänet hauvattih ta
Hänet noššatettih kuollehista kolmantena päivänä,
niin kuin on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa.
5 Ta Hiän näyttäyty Kifalla
ta šiitä kahellatoista apostolilla.
6 Šen jälkeh Hiän näyttäyty yhellä kertua yli viijelläšualla vellellä. Heistä šuurin oša on vielä elošša, no eryähät jo uinottih ijäkšeh.
7 Tämän jälkeh Hiän näyttäyty Juakolla ta šiitä kaikilla apostoliloilla.
8 Kaikkein viimesekši Hiän näyttäyty miula, kumpani olen kuin kešenaikasena šuatu.
9 Mie niätšen olen apostoliloista kaikkein pienin enkä ole apostolin nimen arvoni, šentäh kun olen ajellun Jumalan uškojakuntua.
10 Ka Jumalan armošta mie olen še mi olen, eikä Hänen armo milma kohen männyn tyhjäh. Mie ruavoin enämmän kuin kaikki toiset apostolit. No kuitenki en še mie iče ruatan, vain Jumalan armo, kumpani on miun kera.
11 Šentäh šamahan še on, miekö še olin vain hyö, näin myö kaikin šanelemma Hyvyä Viestie, ta näin työ tulija uškoh.
12 Kun kerran Hristossašta šanotah, jotta Hänet on noššatettu kuollehista, niin miteinpä šilloin eryähät teistä voijah šanuo, jotta kuollehista noušomista ei ole?
13 Još kuollehista noušomista ei ole, niin Hristossua niise ei ole noššatettu kuollehista.
14 A kun Hristossua ei liene noššatettu, niin miän Hyvän Viessin šanelomini on tyhjyä pakinua, ta tiän uško niise on tyhjä.
15 Ta lisäkši myö oisima valehellun Jumalašta, kun olemma šanon, jotta Hiän noššatti Hristossan kuollehista – ka šitä Hiän ei ole ruatan, još kerran kuollehista ei noššateta.
16 Kun kuollehie ei noššatettane, šilloin Hristossua niise ei ole noššatettu.
17 No kun Hristossua ei liene noššatettu, niin tiän uško on tyhjä ta työ oletta vielä riähkien vallašša.
18 Šilloin neki, ket kuoltih Hristossah uškuon, hävittih ijäkši.
19 Kun miän toivo Hristossah ollou vain tämän elämän ajakši, niin olemma kaikkie muita ihmisie kurjimmat.
20 Ka Hristossa on noššatettu kuollehista, enšimmäisenä kaikista kuollehista.
21 Kun kerran kuoloma tuli muailmah ihmisen kautti, šamoin kuollehien noušomini tuli Ihmisen kautti.
22 Niin kuin kaikki ihmiset, ket ollah Aatamista lähtösin, kuollah, šamoin kaikki Hristossan omat eleytetäh.
23 Jokahini eleytyy vuorollah: enšimmäisenä Hristossa ta šen jälkeh Hristossan omat, konša Hiän tulou.
24 A šiitä tulou loppu, konša Hristossa antau kaiken vallan Tuatto Jumalalla, kun enšin on hävittän kaikenmoiset halliččijat, vallat ta voimat.
25 Hristossan niätšen pitäy hallita šini, kuni Hiän ei kua kaikkie vihollisie jalkojeh alla.
26 Vihollisista viimesenä lyyvväh kuoloma.
27 Onhan kirjutettu, jotta Jumala on pannun kaiken Hristossan jalkojen alla. Kun šanotah, jotta kaikki on pantu Hänen vallan alla, niin tietyšti tämä ei koše Jumalua, kumpani Iče šuatto kaiken Hristossan valtah.
28 Konša kaikki on šuatettu Pojan valtah, niin šilloin Poika Iče heittyy Jumalan valtah, Hänen, kumpani šuatto kaiken Pojan valtah. Ta niin Jumala halliččou täyvellisešti kaikkie.
29 Mitä vaššen šilloin eryähät kaššatetah iččeh kuollehien ieštä? Kun kuollehie ei noššatettane, niin mintäh hyö kaššatetah iččeh kuollehien ieštä?
30 Ta mitä vaššen myö joka rupiema kävelemmä kuoloman teryä?
31 Mie joka päivä kačon kuolomua šilmih; še on yhtä totta, vellet, kuin še, jotta mie olen ylpie teistä Hristossan Iisussan, miän Hospotin, ieššä.
32 Oisko miun kannattan šotie Efessašša villipetoja vaštah, još as's'ua kaččuo vain tavallisen ihmisen tapah? Kun kuollehie ei noššatettane, niin pätöy tämä šanonta: «Šyökä ta juoka, kumminki huomena kuolemma».
33 Elkyä pettäkkyä iččienä! «Hyvät tavat mänetät, kun yhtynet pahoih ihmisih».
34 Tulkua järkih, heittäkkyä riähän luajinta! Eryähät teistä ei tiijetä Jumalašta mitänä – ta šen šanon, jotta tämä on tiän häpie.
35 Onnakko kennih kyšyy: «Mitein kuollehie noššatetah? Mimmosešša runkošša hyö tullah?»
36 Mimmoni mieletöin kyšymyš! Eihän še, mitä kylvät, tule eläväkši, kun še ei enšin kuolle.
37 Ta kun kylvät, et kylvä täyttä kašvie, vain kylvät pal'l'ahan šiemenen, vehnänjyvän tahi min muun šiemenen.
38 No Jumala antau šillä šemmosen varren kuin on kaččon hyväkši, jokahisella šiemenellä oman.
39 Ei kaikilla elävillä olijilla ole šamanmoini liha. Ihmisellä on erimoini liha, nelläjalkasilla erimoini liha, lintuloilla erimoini ta kaloilla erimoini.
40 On olomašša taivahaisie runkoja ta muallisie runkoja, vain taivahaisien loisto on aivan toini kuin muanpiällisien.
41 Päiväsellä on oma loisto, kuulla oma ta tähtilöillä oma. Ta yksi tähti on kirkkahampi kuin toini.
42 Šamoin käyt niise šilloin, konša kuollehet nouššah. Mi pannah muah katojana, še noušou katomattomana.
43 Mi pannah muah paharaiskana, še noušou jumalallisen valon kera. Mi pannah muah heikkona, še noušou väkövänä.
44 Hauvatah muallini runko, noušou henkellini runko. Kun kerran on olomašša muallini runko, on niise henkellini runko.
45 Pyhissä Kirjutukšissa onki šanottu: «Enšimmäisellä muan eläjällä, Aatamilla, oli muallini runko». A viimeni Aatami on Henki, kumpani antau elämän.
46 Niin jotta henkellini ei ole enšin, enšin on muallini ta vašta šiitä tulou henkellini.
47 Enšimmäini ihmini on muallini, muan pölyštä luajittu, toini Ihmini on taivahašta tullut Hospoti.
48 Mimmoni tuo muallini ihmini oli, šemmosie ollah kaikki mualliset ihmiset, ta mimmoni tuo taivahaini Ihmini on, šemmosie ollah kaikki taivahaiset ihmiset.
49 Ta niin kuin myö nyt olemma muallisen ihmisen moisie, šamoin meistä kerran tulou taivahaisen Ihmisen moisie.
50 Šen šanon, vellet, jotta liha ta veri, tämä katova ihmisrunko ei voi piäššä Jumalan Valtakuntah. Katovašta ei voi tulla katomatointa.
51 No nyt mie šanon teilä peitošša pietyn as's'an: emmä myö kaikin kuole, vain kaikin myö muutumma,
52 äkkie, šilmänräpähykšeššä, konša kuuluu viimeni torvenšoitto. Torvi šoittau, ta kuollehet nouššah katomattomina, a myö muut muutumma.
53 Niätšen tämän katovan runkon pitäy muuttuo katomattomakši ta kuolovaisen kuolomattomakši.
54 Konša näin käyt, šilloin täyttyy tämä Pyhien Kirjutukšien šana:
– Kuoloma on nielty. Voitto on šuatu.
55 Kuoloma, missä on šiun myrkkypiikki?
Tuonela, missä on šiun voitto?
56 Kuoloman myrkkypiikki on riähkä, ta riähkä šuau voiman Sakonašta.
57 Ka passipot Jumalalla, kumpani antau meilä voiton miän Hospotin Iisussan Hristossan kautti!
58 Tämän takie, armahat velleni, tiän ei pie horjuo, vain pisykkyä lujina. Ruatakkua aina täyttä väkie Hospotin työtä. Tietäkkyä, jotta Hospoti ei anna tiän ruavon männä tyhjäh.
1 Kun keryättä rahua Jerusalimin pyhillä, ruatakkua niin, mitein mie neuvoin Galatijan uškojakuntie:
2 netälin enšimmäisenä päivänä jokahini teistä pankah šiäštöh rahua šen mukah, min tienuau. Rahua ei pie ruveta keryämäh vašta šilloin, konša mie tulen.
3 Šiitä konša tulen, työnnän tiän valiččomat miehet kirjasien kera viemäh tiän lahjua Jerusalimih.
4 Kun miun iččeni niise pitänöy lähtie šinne, niin myö lähemmä yheššä.
5 Mie tulen tiän luo, konša käyn enšin Makedonijan uškojakunnissa. Mie niätšen meinuan matata Makedonijan kautti.
6 Voit olla, jotta jiän tiän luo vähäsekši aikua, onnakko koko talvekši. Šiitä työ šuorittaisija miut matkah, kunne lähtenenki.
7 En taho nyt kyličči mataten pistäytyö teitä kaččomah, kun toivon, jotta voin jiähä tiän luo pitemmäkši aikua, kun šemmoni ollou Hospotin tahto.
8 Jiän tänne Efessah Stroiččah šuate,
9 šentäh kun tiälä miula avautu ovi šuurella ta antosalla työllä. No vaššuštajie niise on äijän.
10 Konša Timofei tulou tiän luo, pitäkkyä huoli, jotta hänen ei tarviče šielä mitänä varata. Hiän ruatau Hospotin työtä niin kuin mieki,
11 šentäh kenenkänä ei pie pahekšie häntä. Hommakkua hänet rauhašša matkah, jotta hiän tulis jälelläh miun luo. Vuotan häntä tiälä toisien vellien kera.
12 Velli Apollossua mie äijälti molin, jotta hiän läksis toisien vellien kera tiän luo, ka hiän ei tahton lähtie nyt. Hiän tulou šiitä, konša hänellä paššuau.
13 Valvokkua, pisykkyä lujina ušošša, olkua rohkiet ta lujat.
14 Kaikki, min ruatta, ruatakkua tykkyämisen kera!
15 Ta vielä yksi as's'a, vellet. Niin kuin tiijättä, Stefana ta hänen kotijoukko ollah enšimmäiset uškoh kiäntynehet Ahaijašša. Hyö on ruvettu auttamah uškojie.
16 Molin, jotta totelkua heitä ta kaikkie, ket ruatah ta nähäh vaivua yheššä hiän kera.
17 Olen iloni šiitä, jotta Stefana, Fortunatti ta Ahaikka tultih tänne. Tiän tilašta hyö ollah miun kera.
18 Hyö noššatettih miun mieltä niin kuin tiänki. Pitäkkyä tämmösie miehie arvošša!
19 Aasijan muakunnan uškojakunnat työnnetäh teilä tervehyisie. Akila ta Priskilla ta heijän koissa keräytyjä uškojakunta työnnetäh teilä äijän tervehyisie Hospotin nimeššä.
20 Tervehyisie kaikilta vellilöiltä. Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet.
21 Mie, Puavila, kirjutan täh tervehyisie omalla kiällä.
22 Ken ei tykänne Hospotie, hiän olkah kirottu. Maranafa*! «Miän Hospoti tulou!»
23 Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän kera.
24 Armahat tervehyiset miulta teilä kaikilla, Hristossan Iisussan omilla. Amin.
*16:22 Maranafa oli alkuajan rissittyjen sluušpašša käyttämä karjahuš, kumpani merkiččöy «Miän Hospoti tulou».