1 Mie Juuta, Iisussan Hristossan käškyläini ta Juakon velli, tervehin kaikkie, ketä Tuatto Jumala on kuččun ta pyhittän ta ketä Iisussa Hristossa šuojelou.
2 Antakkah Jumala teilä enämmän ta enämmän armuo, rauhua ta armaššušta.
3 Miun armahat! Miun oikein himotti kirjuttua teilä miän yhtehiseštä pelaššukšešta. Šen tilašta kačonki nyt tärkiemmäksi pyrittyä teitä puolistamah šitä uškuo, kumpani pyhillä on annettu kerralla kaikiksi ajoiksi.
4 Niätšen tiän joukkoh on pujottautun eryähie ihmisie, kumpaset on jo ammuin suutittu. Hyö ollah jumalattomie ta käyväh huorih, šentäh kun smietitäh, jotta Jumala heitä kuitenki armahtau. Hyö kieltäyvytäh ainuošta Valtijašta, Jumalašta, ta miän Hospotista Iisussašta Hristossašta.
5 Vaikka työ tiijättäki kaiken, tahon kuitenki muissuttua teilä šiitä, jotta Hospoti enšin piäšti oman kanšan Jegiptistä, a jälešti hävitti niistä šemmoset, ket ei ušottu.
6 Ta niitä anhelija, kumpaset ei pisytty paikoillah, vain jätettih omat elinšijat, Hiän pitäy pimieššä ta ikusissa rauvoissa šuurta suutupäivyä vuottamašša.
7 Šamoin kävi Sodomin ta Gomorran ta niijen ympärillä olijien linnojen. Noijen anhelien tapah niijen rahvaš heitty huoruimah ta antautu šemmosien runkon himojen valtah, mit ollah ihmisluontuo vaštah. Heijän šuama kurituš on muissutukšena ilmasenikusešta tulešta.
8 Šamoin ruatah nämä tiän keškeh pujottautunuot unennäkijät. Hyö pakanoitetah omat runkoh, ei taivuta minkänä vallan alla ta ivual'l'ah valon anhelija.
9 Eipähän ni ylianheli Mihail, konša kiisti Moissein ruumehešta juavelin kera, ruohtin kirota ta suutie juavelie, kun šano vain: «Suutikkah šilma Hospoti!»
10 Ka nämä ihmiset paissah pahua šiitä, mitä ei tiijetä. Ta mitä hyö runkoššah mielettömien elukkojen tapah tunnetah, šillä hyö iččeh hävitetäh.
11 Paha hiät periy! Hyö lähettih Kainin tiellä, palkan toivošša hairahettih Valaamin jälillä ta Korein tapah nouštih omie johtajie vaštah, ta niin heilä tulou tuho.
12 Nämä ihmiset ollah niin kuin likalätit tiän yhtehisillä illallisilla*. Häpielömättä hyö täytetäh omua marua. Hyö ollah kuin vejettömät pilvet, kumpasie tuuli kantelou. Hyö ollah kuin puut, kumpaset šykyšyllä ei anneta antimie, kahičči kuollehie, juurineh muašta revittyjä.
13 Hyö ollah kuin vihaset meren uallot, kumpasien valkiepiänä on heijän häpie. Hyö ollah kuin tieltä ekšynyöt tähet, kumpasilla ilmasekši ijäkši on varuššettu šynkkä pimie.
14 Heistä einušti jo Jenoh, Aatamista šeiččemeš. Hiän šano: «Kačo, Hospoti tulou lukomattomien pyhien anhelieh kera
15 ta rupieu suutimah kaikkie. Hiän kurittau kaikkie jumalattomie kaikista ruatoloista, kuita hyö on omašša jumalattomuošša ruattu. Šamoten Hiän kurittau kaikista hävittömistä šanoista, kumpasie nuo jumalattomat riähkähiset on Häntä vaštah paistu.»
16 Nuo ihmiset ollah omah ošah tyytymättömie valittajie, kumpaset eletäh omien jumalattomien ta pahojen himojen mukah. Pakinoissah hyö šuurenteliuvutah, ta omua hyötyö tavotellen hyö luatiuvutah toisien mieltä myöte.
17 Miun armahat! Muistakkua, mitä miän Hospotin Iisussan Hristossan apostolit jo ieltäpäin šanottih.
18 Hyöhän šanottih teilä, jotta lopun aikoina tulou irvistelijie, kumpaset eletäh omien jumalattomien himojen mukah.
19 Nämä ollah ihmisie, kumpaset jätetäh yhtehini uško. Iče hyö ollah muallisie, Jumalan Henkie heissä ei ole.
20 Miun armahat, rakentakkua omua elämyä pyhimmän ušon pohjalla ta moliutukkua Pyhäššä Henkeššä.
21 Pisykkyä Jumalan armahukšešša ta vuottakkua, jotta miän Hospoti Iisussa Hristossa omašša armoššah viey miät ilmasenikuseh elämäh.
22 Olkua armollisie niillä, ket ollah ušošša häilyväiset.
23 Toisie pelaštakkua varauttamalla, temmakkua hiät tulešta. Tuokua valoh heijän riähät varajannan kera, elkyä koškekkua heijän vuatteihki, mit hyö on lijattu omissa runkon himoissa.
24 Ainuolla viisahalla Jumalalla on voimua pijättyä tiät lankiemašta ta šuuren ilon vallašša panna tiät puhtahina Iččeh eteh.
25 Hiän pelašti miät Iisussan Hristossan, miän Hospotin kautti. Hänen on jumalallini valo, kunnivo, voima ta valta ennein aikojen alkuo, nykyjäh ta ilmasen ijän. Amin. *12">1:12 Uškojat illaissettih yheššä, šamalla oli tapana opaštua heitä ta ottua pričastieta.