1 Pakina on elämän Šanašta. Še on ollun alušta alkuan, myö olemma kuullun šen, olemma omin šilmin nähnyn šen, šitä olemma kačellun ta käsin košetellun.
2 Elämä jiäviyty, myö näkimä šen, ta šiitä myö tovissamma. Myö tuomma teilä šanan ilmasenikusešta Elämäštä, kumpani oli Tuaton luona ta tuli meilä.
3 Min näkimä ta kuulima, šen myö teilä šanelemma, jotta työ niise oisija yheššä miän kera, niin kuin myö olemma yheššä Tuaton ta Hänen Pojan Iisussan Hristossan kera.
4 Tämän myö kirjutamma teilä, jotta tiän ilo ois täyši.
5 Še šanoma, kumpasen myö kuulima Iisussalta Hristossalta ta kumpasen šanelemma teilä, on tämmöni: Jumala on valo, Häneššä ei ole mitänä pimietä.
6 Kun šanonemma, jotta elämmä yheššä Hänen kera, a iče kävellemmä pimieššä, niin myö valehtelemma emmäkä elä tositiijon mukah.
7 Ka kun kävellemmä valošša, niin kuin Jumala on valošša, niin šilloin myö pisymmä yheššä, ta Iisussan Hristossan, Jumalan Pojan Veri puhistau miät kaikista riähistä.
8 Kun šanonemma, jotta emmä ole riähkähiset, niin myö valehtelemma iččienä eikä meissä ole tositietuo.
9 Kun myö šuulla tunnuštanemma omat riähät, niin Jumala, kumpani on varma ta oikiemielini, prostiu meilä miän riähät ta puhistau miät kaikešta viäryöštä.
10 Kun šanonemma, jotta myö emmä ole luatin riähkyä, luajimma Jumalašta valehtelijan eikä Hänen šana ole meissä.
1 Armahat lapšet! Kirjutan teilä tämän, jotta työ että ruatais šemmoista, mistä tulou riähkyä. Kuitenki kun teistä ken riähkäytynöy, niin meilä on Tuaton luona Puolistaja, Iisussa Hristossa, kumpani on vijatoin.
2 Hiän on kuolomallah piäštän miät riähistä ta niin šovittan miät Jumalan kera. Eikä Hiän šovittan yksistäh meitä Jumalan kera, vain koko muailman.
3 Kun myö täytämmä Iisussan käšyt, niin šiitä tiijämmä, jotta tunnemma Hänet.
4 Ken šanou, jotta tuntou Iisussan, vain ei täytä Hänen käškyjä, še on valehtelija. Šemmosešša ihmiseššä ei ole tositietuo.
5 No ken eläy Iisussan šanan mukah, šiinä ihmiseššä Jumalan tykkyämini on tosieh tullun täyvekši. Täštä myö tiijämmä, jotta olemma Iisussašša.
6 Ken šanou, jotta pisyy Iisussašša, šen pitäy elyä šamoin kuin Iisussa eli.
7 Miun armahaiset! Käšky, kumpasen teilä kirjutan, ei ole uuši. Še on še vanha käšky, mi teilä on ollun alušta šuate. Vanha käšky on še šana, min työ oletta kuullun alušta šuate.
8 Kuitenki käšky, kumpasen teilä kirjutan, on uuši. Iisussašta ta teistä näkyy, jotta še on totta, šentäh kun pimie häipyy ta tosi valo jo loistau.
9 Ken šanou, jotta hiän eläy valošša, a vihuau omua vellie, še vielä kävelöy pimieššä.
10 Ken tykkyäy vellieh, še pisyy valošša. Šemmosešša ihmiseššä ei ole mitänä, mi vetäis hänet riähkäh.
11 Vain še, ken vihuau omua vellie, on pimieššä. Hiän kävelöy pimieššä eikä tiijä, kunne on mänöššä, šentäh kun pimie on šoventan hänen šilmät.
12 Mie kirjutan teilä, lapšet, šentäh kun Jumala on Iisussan Hristossan nimen tähen prostin teilä riähät.
13 Mie kirjutan teilä, tuatot, šentäh kun työ oletta opaštun tuntomah Hänet, ken on ollun alušta alkuan. Mie kirjutan teilä, nuoret, šentäh kun työ oletta voittan juavelin. Kirjutan teilä, lapšet, šentäh kun työ opaštuja tuntomah Tuaton.
14 Tuatot, mie kirjutan teilä, šentäh kun työ opaštuja tuntomah Hänet, ken on ollun alušta alkuan. Nuoret, mie kirjutan teilä, šentäh kun työ oletta voimakkahie, Jumalan šana pisyy teissä ta työ oletta voittan juavelin.
15 Elkyä tykäkkyä muailmua elkyäkä šitä, mi muailmašša on. Ken tykkyäy muailmua, hiän ei tykkyä Tuattuo.
16 Niätšen kaikki, mitä muailmašša on: runkon himot, šilmien kautti tulijat himot ta ylpie elämä, kaikki tämä on muailmašta lähtösin, ei Tuatošta.
17 Muailma häviey ta šen himot niise, vain še, ken eläy Jumalan tahon mukah, pisyy ilmasen ijän.
18 Lapšet, nyt on viimeni aika. Työ oletta kuullun, jotta on tulošša antihristossa, Hristossan vaššuštaja. Monta antihristossua on nyt tullunki, ta šiitä myö tiijämmä, jotta on viimeni aika.
19 Hyö on lähetty miän joukošta, no hyö ei kuiteski oltu miän joukkuo. Kun hyö ois oltu miän joukkuo, niin hyö ois pisytty miän kera. No hyö lähettih pois, ta šiitä näky, jotta ei kaikin kuuluta meih.
20 Työ oletta Pyhän voitelomat ta tiijättä kaiken.
21 En mie šentäh kirjuta teilä, jotta työ muka että tunsis tositietuo. Kirjutan šentäh, kun työ tunnetta šen ta tiijättä, jotta mikänä valeh ei ole tositiijošta lähtösin.
22 Kenpä šilloin on valehtelija? Valehtelija on še, ken šanou, jotta Iisussa ei ole Hristossa. Šemmoni ihmini on antihristossa, hiän kieltäytyy Tuatošta ta Pojašta.
23 Ken kieltäytyy Pojašta, šillä Tuattuo niise ei ole. Ken omaštau Pojan, šillä on Tuattoki.
24 Pisykkäh teissä še šanoma, min työ kuulija jo alušša. Kun še šanoma, min työ kuulija alušta šuate, pisynöy teissä, niin työ niise pisyttä Pojašša ta Tuatošša.
25 Ta še, min Hiän meilä lupasi, on ilmasenikuni elämä.
26 Tämän mie kirjutin teilä niistä, ket tahotah ekšyttyä tiät.
27 Jumala on voijellun tiät Pyhällä Henkellä, ta še voitelu pisyy teissä. Työ että tarviče kenenkänä opaššušta, šentäh kun Pyhä Henki opaštau teitä kaikešša. Hiän on tosi, Häneššä ei ole valehta. Mitä Hiän on teilä opaštan, šiinä pisykkyä.
28 No niin, lapšet, pisykkyä Hristossašša. Šilloin voimma olla rohkeina emmäkä jouvu häpiemäh Hänen ieššä, konša Hiän tulou.
29 Työ tiijättä, jotta Hristossa eli aina oikein. Šilloin tiijättä ni šen, jotta jokahini, ken eläy oikein, on Jumalan lapši.
1 Kaččokkua, mitein šuurešti Tuatto meitä tykkyäy! Niin šuurešti, jotta meitä šanotah Jumalan lapšiksi, ta Hänen lapšie myö olemmaki. Muailma šentäh ei tiijä meitä, kun še ei tiijä Häntä.
2 Armahaiset, jo nyt myö olemma Jumalan lapšie, ta vielä ei ole tietuo, mitä meistä tulou. Myö tiijämmä vain šen, jotta konša Iisussa tulou, myö tulemma Hänen moisiksi. Šilloin niämmä, mitä meistä tulou, šentäh kun šuamma nähä Hänet šemmosena, mimmoni Hiän on.
3 Jokahini, kellä on tämmöni toivo Iisussah, puhistautuu, ta šiitä hiän on yhtä puhaš kuin Iisussa.
4 Jokahini, ken luatiu riähkyä, noušou Jumalan sakonua vaštah, šentäh kun riähkä on Jumalan sakonan rikkomista.
5 Työ tiijättä, jotta Iisussa, kumpasešša Ičeššäh ei ole riähkyä, tuli ottamah pois miän riähät.
6 Še, ken pisyy Iisussašša, ei luaji riähkyä. Še, ken luatiu riähkyä, ei ole nähnyn Iisussua eikä tunne Häntä.
7 Lapšet, elkyä antakkua kenenkänä ekšyttyä iččienä. Ken eläy Jumalan tahon mukah, še kelpuau Jumalalla, niin kuin Hristossa kelpuau.
8 Ken luatiu riähkyä, on juavelista, juaveli niätšen on alušta šuate luatin riähkyä. Juuri šitä vaššen Jumalan Poika tuliki muailmah, jotta hävittyä juavelin ruavot.
9 Yksikänä Jumalašta šyntynyt ei luaji riähkyä, šentäh kun Jumalan šiemen pisyy häneššä. Hiän ei voi luatie riähkyä, onhan hiän šyntyn Jumalašta.
10 Ken ei elä Jumalan tahon mukah, še ei ole Jumalašta, ta šamoin šeki, ken ei tykkyä omua vellie. Täštä näkyy, ken on Jumalan lapši, ken juavelin lapši.
11 Še šanoma, min työ alušta šuate oletta kuullun, on tämmöni: miän pitäy tykätä toini toista.
12 Miän ei šua olla Kainin moisie, kumpani oli juavelin lapši ta tappo oman vellen. A mintäh tappo? Šentäh, kun Kainin ruavot oltih pahoja, a hänen vellen ruavot hyvie.
13 Elkyä kummekšikkua, vellet, kun muailma teitä vihannou.
14 Myö tiijämmä, jotta olemma šiirtyn kuolomašta elämäh, šentäh kun tykkyämmä vellijä. Ken ei tykkyä vellieh, še pisyy kuoloman vallašša.
15 Jokahini, ken vihuau vellieh, on ihmistappaja. Työ tiijättä, jotta ilmasenikuni elämä ei voi pisyö yheššäkänä ihmistappajašša.
16 Iisussa anto oman henkeh miän puolešta: šiitä myö šaima tietyä, mitä tykkyämini on. Šamoin miänki pitäy omistua oma elämä vellilöillä.
17 Kun kellä ollou kyllitellein eluo, ta hiän nähnöy vellen hiäššä eikä šaleine ta auttane häntä, niin Jumalan tykkyämini ei voi pisyö häneššä.
18 Lapšet, elkyä tykäkkyä šanoilla ta pakinoissa vain ruatoloilla ta tosissah.
19 Šiitä myö niämmä, jotta tositieto on meissä. Ta myö voimma Jumalan ieššä rauhottua oman šytämen,
20 kun še meitä mistänih viärittänöy. Jumala on miän šytäntä šuurempi ta tietäy kaiken.
21 Armahaiset, kun miän šytän ei meitä viärittäne, niin myö voimma rohkiešti tulla Jumalan eteh.
22 Ta mitä kyšynemmä, šen myö Häneltä šuamma, šentäh kun täytämmä Hänen käšyt ta ruamma šitä, mi on Hänen mielen mukaista.
23 Jumalan käšky on tämä: miän pitäy uškuo Hänen Pojan Iisussan Hristossan nimeh ta tykätä toini toista, niin kuin Hiän meilä käški.
24 Ken eläy Jumalan käškyjen mukah, še pisyy Jumalašša, ta Jumala pisyy häneššä. Hiän anto meilä Pyhän Henken. Täštä myö tiijämmä, jotta Hiän pisyy meissä.
1 Armahaiset, elkyä uškokkua jokahista, ken šanou, jotta pakajau Jumalan Henken juohattamana. Kaččokkua tarkkah, onko še henki tosiehki Jumalašta. Niätšen kun muailmašša on äijän niitä, ket luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi.
2 Jumalan Henken työ tunnetta täštä: Jumalan Henki on šillä, ken šanou, jotta Iisussa Hristossa on ihmini, ihmisrunkošša täh muailmah tullut.
3 Yksikänä henki, ken ei pie Iisussua Hristossua ihmisrunkošša tullehena, ei ole Jumalašta. Še on antihristossan henki. Työ oletta kuullun, jotta še henki on tulošša, ta še on jo nyt muailmašša.
4 Lapšet, työ oletta Jumalašta, ta työ oletta voittan nuo viessintuojiksi luatiutujat. Niät kun še Henki, mi on teissä, on muailman henkie šuurempi.
5 Viessintuojiksi luatiutujat ollah muailmašta. Muailmašta ollah heijän pakinat, ta muailma kuuntelou heitä.
6 Myö olemma Jumalašta. Ken tietäy Jumalan, še kuuntelou meitä. Ken ei ole Jumalašta, še ei meitä kuuntele. Täštä myö tunnemma Toven Henken ta ekšytykšen henken.
7 Armahaiset, tykäkkä myö toini toista, šentäh kun tykkyämini on Jumalašta. Jokahini, ken tykkyäy, on šyntyn Jumalašta ta tietäy Jumalan.
8 Ken ei tykkyä, še ei tiijä Jumalua, šentäh kun tykkyämini on Jumalašta lähtösin.
9 Jumala näytti meilä oman tykkyämisen työntämällä oman ainuon Pojan muailmah, jotta myö Hänen kautti šaisima elämän.
10 Tykkyämini ei ole šiinä, jotta myö olemma tykännyn Jumalua, vain še on šiinä, jotta Hiän tykkäsi meitä ta työnsi oman Poikah šovintouhriksi miän riähistä.
11 Armahaiset! Kun kerran Jumala meitä näin tykkyäy, niin miän niise pitäy tykätä toini toista.
12 Jumalua ei ole kenkänä konšana nähnyn. Ka kun myö tykännemmä toini toista, niin Jumala pisyy meissä ta Hänen tykkyämini on tullun meissä täyvekši.
13 Jumala anto meilä oman Henkeh. Šiitä myö tiijämmä, jotta pisymmä Häneššä ta Hiän pisyy meissä.
14 Myö olemma nähnyn ta tovissamma, jotta Tuatto työnsi oman Poikah muailman Pelaštajakši.
15 Ken šanou, jotta Iisussa on Jumalan Poika, häneššä Jumala pisyy, ta hiän iče pisyy Jumalašša.
16 Myö tiijämmä, jotta Jumala tykkyäy meitä. Šiitä myö olemma ihan varmat. Tykkyämini on Jumalašta lähtösin. Še, ken tykkyäy, pisyy Jumalašša, ta Jumala pisyy häneššä.
17 Šiitä näkyy, jotta Jumalan tykkyämini on tullun meissä täyvekši, kun myö suutupäivänä voimma varajamatta aštuo Hänen eteh. Mimmoni Iisussa on, šemmosie myöki olemma täššä muailmašša.
18 Tykkyämiseššä ei ole varajamista. Niätšen täyvellini tykkyämini ajau pois varajamisen. A varajamisešša ičeššäh on käršimyštä. Ken varajau, häneššä tykkyämini ei ole tullun täyvekši.
19 Myö tykkyämmä Jumalua, šentäh kun Hiän enšin tykkäsi meitä.
20 Kun ken šanonou: «Mie tykkyän Jumalua», ka iče vihannou vellie, hiän on valehtelija. Miteinpä še, ken ei tykkyä vellie, kumpaista näköy, vois tykätä Jumalua, kumpaista ei niä?
21 Hristossa anto meilä tämän käšyn: ken tykkyäy Jumalua, še tykäkkäh vellieki.
1 Jokahini, ken uškou, jotta Iisussa on Hristossa, on šyntyn Jumalašta. Ta jokahini, ken tykkyäy Tuattuo, tykkyäy Hänen Laštaki.
2 Šiitä myö tiijämmä, jotta tykkyämmä Jumalan lapšie, kun tykkyämmä Jumalua ta elämmä Hänen käškyjen mukah.
3 Jumalan tykkyämini tarkottau šitä, jotta myö elämmä Hänen käškyjen mukah, eikä Hänen käšyt olla jykiet.
4 Kaikki, mi on šyntyn Jumalašta, voittau muailman. Miän uško on še, millä myö voitamma muailman.
5 Vain še, ken uškou, jotta Iisussa on Jumalan Poika, voittau muailman.
6 Iisussa Hristossa on tullun ristimisvejen, rissinveren ta Pyhän Henken kautti. Hiän ei tullun yksistäh vejen, vain vejen ta veren kautti. Pyhä Henki tovistau Häneštä, šentäh kun Henki on tosi.
7 Taivahašša on kolme tovistajua: Tuatto, Šana ta Pyhä Henki, ta nämä kolme ollah yksi.
8 Ta muan piällä on kolme tovistajua: Henki, vesi ta veri, ta nämä kolme paissah yhtä.
9 Ušommahan myö ihmisien tovissukšeh, ka kuitenki Jumalan tovissuš on äijyäki varmempi. Ta Jumalan tovissuš on tämä: Hiän tovistau omašta Pojaštah.
10 Ken uškou Jumalan Poikah, šillä on tämä tovissuš šytämeššä. A še, ken ei ušo Jumalan tovissušta, luatiu Jumalašta valehtelijan, šentäh kun hiän ei ušo Iče Jumalua.
11 Ta tämä on še tovissuš: Jumala anto meilä ilmasenikusen elämän, ta še elämä on Hänen Pojašša.
12 Kellä on Jumalan Poika, šillä on elämä. Kellä ei Jumalan Poikua ole, šillä ei ole elämyä.
13 Tämän kaiken mie olen kirjuttan teilä, kumpaset ušotta Jumalan Pojan nimeh, jotta tietäsijä: Jumalan Poikah uškuon teilä on ilmasenikuni elämä.
14 Myö šuamma rohkiešti läheštyö Jumalua ta uškuo, jotta Hiän kuulou meitä, konša mitä molinemma Hänen tahon mukah.
15 Ta kun myö tiijämmä, jotta Hiän kuulou meitä, konša mitä Häneltä kyšynemmä, niin tiijämmä šenki, jotta šuamma, mitä Häneltä kyšymmä.
16 Kun ken nähnöy vellen riähkyä luatimašša, ka še riähkä ei vie kuolomah, niin moliutukkah hiän vellen puolešta ta Jumala antau šillä elämän. Pakajan niistä, kenen riähkä ei ole kuoloman riähkä. No on vieläi kuoloman riähkyä, ta šemmosešta en käše moliutuo.
17 Kaikki viäryš on riähkyä, ka on riähkyä, mi ei ole kuolomakši.
18 Myö tiijämmä, jotta yksikänä Jumalašta šyntynyt ei luaji riähkyä. Še, ken on šyntyn Jumalašta, pitäy huolen ičeštäh, niin jotta juaveli ei piäše häneh käsin.
19 Myö tiijämmä, jotta myö olemma Jumalašta, a koko muailma on juavelin vallašša.
20 Myö tiijämmä niise, jotta Jumalan Poika tuli ta anto meilä mieltä, jotta tietäsimä tosi Jumalan. Ta myö elämmä tosi Jumalašša, kun olemma Hänen Pojašša Iisussašša Hristossašša. Hiän on tosi Jumala ta ilmasenikuni elämä.
21 Lapšet, pisykkyä erošša valehjumalista! Amin.