Глава 1

1 Mie, Petri, Iisussan Hristossan apostoli, tervehin Jumalan valittuja, kumpaset muuvvalta tullehina eletäh hajallah Pontan, Galatijan, Kappadokijan, Aasijan ta Vifinijan muakunnissa.

2 Jumala, miän Tuatto, on oman meininkin mukah Henkelläh pyhittän tiät, jotta työ tottelisija Iisussua Hristossua ta oisija Hänen Verellä puhtahakši vihmutettuja. Antakkah Jumala teilä aina vain enämmän armuo ta rauhua.

3 Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto! Omašta šuurešta armošta Hiän anto meilä uuvven elämän, kun noššatti Iisussan Hristossan kuollehista. Näin meilä on varma toivo šiitä,

4 jotta šuamma perinnön, mitä ei voi mikänä rikkuo, lijata eikä puolentua. Šitä šäilytetäh taivahissa teitä varoin,

5 kumpasie Jumala omalla voimallah šuojelou, niin jotta työ ušon kautti pelaššutta. Še pelaššuš on valmehena, ta aikojen lopušša kaikin šuahah še nähä.

6 Iluol'kua täštä pelaššukšešta, vaikka nyt jouvuttaki vähäsen käršimäh monenmoisissa pahan muanitukšissa.

7 Muanitukšet näytetäh, onko tiän uško tovellini. Kultuahan niise tulešša pietäh, jotta nähä, onko še tosi kultua, ta onhan tiän uško äijyä kallehempi mitä häviejä kulta. Kun tiän uško pisynöy muanitukšissa lujana, niin šiitä teilä koituu Iisussan Hristossan tullešša kiitošta, mainehta ta kunnivuo.

8 Häntä työ tykkyättä, vaikka että ole Häntä nähnyn. Häneh työ ušotta, vaikka että nyt Häntä niä. Ta niin teilä on šanoin šanomatoin jumalallini ilo,

9 šentäh kun ušon palkakši šuatta pelaššukšen.

10 Tätä pelaššušta Jumalan viessintuojat on ečitty ta mietitty. Hyö on einuššettu ta paistu, jotta Jumala antau tämän lahjan teilä.

11 Viessintuojat kuoteltih tiijuštua, konša ta mitein še pelaššuš tulou. Šen heilä näytti heissä olija Hristossan Henki einuštamalla, jotta Hristossa joutuu käršimäh ta šen jälkeh šuau kunnivon.

12 Viessintuojilla oli annettu tieto, jotta še, mistä hyö paistih, ei ollun heitä iččieh varoin kun teitä varoin. Nyt näistä as's'oista šanellah teilä ne, ket taivahašta työnnetyn Pyhän Henken voimalla tuotih teilä Hyvä Viesti. Ta täštä kaikešta himottais anhelienki piäššä perillä.

13 Tämän tähen, [armahat], pitäkkyä mieli šelkienä ta iččenä kurissa. Täyveššä ušošša vuottakkua šitä Jumalan armuo, mi teilä annetah Iisussan Hristossan jiäviytyössä.

14 Olkua kuin tottelijat lapšet. Elkyä ruvekkua elämäh pahojen himojen mukah, kumpasien vallašša työ olija ennein, konša vielä että tietän Hyvyä Viestie Iisussašta Hristossašta.

15 Hiän, kumpani on tiät kuččun, on Pyhä. Niin työki olkua pyhät kaikissa omissa ruatoloissa.

16 Niätšen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: «Olkua pyhät, šentäh kun Mie olen pyhä».

17 Työ šanotta Tuatokši Häntä, kumpani arvoh kaččomatta suutiu iče ketäki ruatojen mukah. Šentäh eläkkyä jumalanvaruušša še aika, kuni kävelettä mualla vierahina.

18 Työhän tiijättä, jotta tiät on oššettu Hristossan omiksi šen tyhjänpäiväsen elämän vallašta, mitä tiän tuatot elettih. Eikä teitä oššettu millänä häviejällä tavaralla, hopiella tahi kullalla,

19 vain Hristossan, vijattoman ta puhtahan Vuonnan, kallehella Verellä.

20 Jumala valičči Hänet jo ennein muailman luatimista, ka nyt aikojen lopušša työnsi Hänet mualla teitä varoin.

21 Hristossan kautti työ ušotta Jumalah, kumpani noššatti Hänet kuollehista ta anto Hänellä jumalallisen valon. Šentäh tiän uško ta toivo nojatah Jumalah.

22 Henken avulla työ tottelija tosišanomua Iisussašta Hristossašta, ta niin työ puhistuja, jotta voisija puhtahin mielin tykätä vellijä. Niin jotta tykäkkyä toini toista vaipumatta, täyveštä šytämeštä.

23 Työhän oletta šyntyn uuvveštah, että häviejäštä šiemeneštä, vain häviemättömäštä, Jumalan eläväštä ta ilmasenikusešta šanašta.

24 Pyhissä Kirjutukšissa niätšen šanotah näin:
– Ihmini on kuin heinä,
ihmisen kaunehuš on kuin heinikön kukka.
Heinä kuivau, kukka kirpuou,

25 ka Hospotin šana pisyy ilmasen ijän.
Juuri tämä on še šana, še Hyvä Viesti, mi teilä on šaneltu.

Глава 2

1 No niin, jättäkkyä kaikki pahuš ta kaikki ounahuš. Elkyä luajitteliutukkua, elkyä kajehtikkua, elkyä paiskua pahua toisista.

2 Niin kuin vaštašyntynehillä lapšilla himottau maituo, niin teiläki himottakkah puhašta Jumalan šanua, jotta šen avulla kašvasija ta pelaštuisija.

3 Olettahan työ jo «maissellun Hospotin hyvyttä».

4 Tulkua Hänen luo. Hiän on elävä kivi, kumpani ei ihmisillä kelvannun, vain Jumala kačo valičči Šen ta Še oli Hänellä kallis.

5 Työ niise olkua elävie kivijä, kumpasista rakennetah henkellini talo. Näin teistä tulou pyhä pappilisto, kumpani tuou henkellisie uhrija Jumalalla. Jumala hyväkšyy ne uhrit Iisussan Hristossan tähen.

6 Šanouhan Hiän Pyhissä Kirjutukšissa Hristossašta näin:
– Kačo, Mie panen Siijonih kiven,
piäkiven, valitun ta kallehen.
Ken Häneh uškou,
še ei jouvu häpieh.

7 Niin jotta teilä, ket ušotta, Hiän on kallis. No niillä, ket ei ušota, Hiän on «kivi, kumpasen rakentajat hylättih, a kumpasešta tuli rakennukšen piäkivi. Še on kivi, kumpaseh kompaššutah, ta kallivo, kumpaseh lanketah».

8 Hyö šentäh kompaššutah, kun ei totella Jumalan šanua, ta šemmoni oša heilä on miärättyki.

9 No työ še oletta valittu heimo, Čuarin pappilisto, pyhä heimo, Jumalan oma rahvaš. Jumala kučču tiät pois pimieštä omah ihmehvaloh, jotta työ šanelisija Hänen šuurista ruatoloista.

10 Ennein työ että ollun kanša, vain nyt työ oletta Jumalan kanša. Ennein työ olija Jumalan armuo vailla, vain nyt työ šaita armon.

11 Kallehet vellet, työ, ket elättä muuvvalta tullehina vierahašša muašša. Varotan teitä, elkyä antakkua valtua runkon himoloilla, mit šojitah henkie vaštah.

12 Eläkkyä hyvin toisenvierosien rahvahien joukošša, vaikka hyö kirottanehki teitä pahanruatajiksi. Kun hyö nähäh tiän hyvät ruavot, niin hyö kiitetäh Jumalua šinä päivänä, konša Hiän tulou suutimah muailmua.

13 Hospotin tähen totelkua kaikkie muallisie vallanpitäjie: čuarie, kulla on kaikista korkein valta,

14 ta muaherroja, kuita čuari on pannun kurittamah pahanruatajie ta palkiččomah hyvänruatajie.

15 Niätšen Jumalan tahto on, jotta työ hyvyä ruatamalla lopettaisija mielettömien ihmisien tolkuttomat pakinat.

16 Työ että ole ihmisien orjat, teilä on oma valta, vain šen vallan nimissä ei pie ruatua pahua. Eläkkyä niin kuin Jumalan orjat.

17 Kunnivoittakkua kaikkie, tykäkkyä uškovellijä, varakkua Jumalua, kunnivoittakkua čuarie.

18 Käškyläiset, kunnivoittakkua omie isäntie ta totelkua heitä, ei vain hyvie ta leppeitä, ka šamoin kovaluontosie.

19 Plahoslovenjan šuau še, kumpani Jumalua mieleššä pityän keštäy vaivoja ta vijattomana käršiy.

20 Mitä kiittämistä šiinä on, kun työ keštänettä, konša teitä kuritetah tiän pahoista ruatoloista? Vain kun työ keštänettä, konša jouvutta käršimäh hyvien ruatojen takie, šiitä Jumala teitä kiittäy.

21 Niätšen šiih tiät on kučuttu. Käršihän Hristossa niise miän puolešta ta jätti meilä mallin, jotta myö kulkisima Hänen jälkijä. Pyhissä Kirjutukšissa šanotah Häneštä näin:

22
– Hiän ei riähkyä luatin,
Hänen šuušta ei valehta kuultu.

23 Häntä haukuttih, ka Hiän ei vaššannun šamalla. Hiän kärši, ka ei varautellun tašuamisella, kun anto Iččeh oikiemielisen Suutijan käsih.

24 Hristossa Iče kanto omašša Runkoššah miän riähät rissinpuulla, jotta myö kuolisima pois riähistä ta eläsimä Jumalan tahtuo myöte. Hristossan huavat parennettih tiät.

25 Työ olija niin kuin ekšynyöt lampahat [ilmain paimenta], vain nyt kačo työ myöštyjä tiän henken Paimenen ta Kaččojan luo.

Глава 3

1 Šamoin työ, naiset, taipukkua oman miehen tahtoh. Šilloin ne miehet niise, ket ei ušota Jumalan šanah, oman naisen elämän kautti ilmain šanojaki kiännytäh uškoh,

2 kun nähäh, mitein puhtahašti ta Jumalua varaten työ elättä.

3 Elkyä čomentakkua iččienä piältäpäin: elkyä kaunehešti pletityllä tukalla, kultakoruloilla tahi vorssilla vuatteilla.

4 Olkah tiän čomuš šiämeh peitetty, olkah še nöyrän ta hil'l'asen henken katomatointa kaunehutta. Še on Jumalan šilmissä kallista.

5 Näin kaunissettih iččieh entisajan pyhät naiset, kumpaset ušottih Jumalan lupaukših. Hyö toteltih omie miehie,

6 niin kuin Sarraki totteli Aprahamie ta kučču häntä isännäkši. Työ niise oletta Sarran tyttärie, kun ruatta hyvyä ettäkä anna minkänä varauttelun pölättyä iččienä.

7 Šamoin työ, miehet, eläkkyä viisahašti oman naisen kera. Muistakkua, jotta hiän on vähäväkisempi kuin työ. Pitäkkyä heitä kunnivošša, šentäh kun hyö yheššä tiän kera šuahah Jumalalta lahjakši elämä. Šilloin mitänä ei ole tiän malittujen tiellä.

8 Lopukši šanon, jotta olkua kaikin yksimielisie, hyvät ta pahat yheššä vaššakkua, tykäkkyä uškovellijä. Olkua armollisina, hyvätapasina ta nöyrämielisinä.

9 Elkyä vaššakkua pahah pahalla, haukkumiseh haukkumisella, a parempi plahoslovikkua. Työhän tiijättä, jotta plahoslovimah Jumala tiät kučču, jotta perisijä Hänen plahoslovenjan.

10 Šentäh kun
še, ken tykkyäy elämyä
ta tahtou nähä hyvie päivie,
pijätelkäh omua kieltäh pahoista šanoista
ta huulijah valehen pakajamisešta.

11 Kiäntykkäh hiän pois pahašta ta ruatakkah hyvyä,
eččikkäh rauhua ta staraikah löytyä šen.

12 Hospotin šilmät niät kačotah oikiemielisien puoleh,
Hänen korvat kuullah heijän malitut,
ka Hospotin näkö kiäntyy pahanruatajie vaštah,
jotta hävittyä hiät muan piältä.

13 Ken voit ruatua teilä pahua, kun työ kaikin voimin starainetta ruatua hyvyä?

14 Ta vaikka työ joutusijaki käršimäh, šentäh kun elättä Jumalan mielen mukah, niin ošakkahat oletta. Elkyä varakkua elkyäkä hätäytykkyä,

15 vain pitäkkyä Hospoti Jumala pyhänä tiän šytämeššä. Kun teiltä kyšyttäneh, mitä työ uškuon vuotatta, olkua aina valmehet antamah vaštavuš hyväsisti ta kunnivoittuan.

16 Pitäkkyä omahenki puhtahana. Šilloin tiän moittijat, ket kirotah teitä pahanruatajiksi, jouvutah häpiemäh, kun nähäh tiän hyvä elämä Hristossašša.

17 Parempi on ruatua hyvyä ta käršie, kun še ollou Jumalan tahto, kuin käršie pahojen ruatojen tähen.

18 Vet Hristossaki kärši kerran kuoloman miän riähkien takie, oikie viäräpäijen puolešta, jotta šuattua miät Jumalan luo. Hänen Runko tapettih, ka Jumala eleytti Hänen henken.

19 Ta henkenä olleššah Hiän mäni tuonelah ta pakasi Hyvyä Viestie kuollehien henkillä, kumpaset oltih šielä vankina.

20 Hyö oltih niitä, ket ennein muinoin ei toteltu Jumalua, kumpani Noijan päivinä käršivällisešti vuotti šen ajan, kuni laivua rakennettih. Šiinä laivašša vain muutoma ihmini, kaikkieh kahekšan henkie, pelaštu vejen kantamina.

21 Tämä vejen kautti pelaštumini juohattau kaššantah. Kaššanta ei merkiče likojen pešömistä runkošta, vain še on lupauš Jumalalla pityä omahenki riähättömänä. Šen myö šuamma Iisussan Hristossan kuollehista noušomisen kautti,

22 Hänen, kumpani nousi taivahah ta istuu Jumalan oikiella puolella. Hänen vallan alla on pantu anhelit, vallat ta voimat.

Глава 4

1 Kun kerran Hristossa omašša Runkoššah kärši miän hyväkši, niin työ niise olkua valmehet käršimäh. Niätšen ken runkoššah käršiy, še enämpi ei luaji riähkyä.

2 Šiitä hiän eläy loppusen muallisen elämän Jumalan tahon mukah eikä ihmishimojen vetämänä.

3 Männehinä aikoina työ jo kyllitellein ruatoja šitä, mitä toisenvieroset ruatah. Työ vieretteliytyjä šilloin lijašša ta pahoissa himoissa, [miehet panija miehie ta elukkoja. Työ olija ilkiemieliset], työ humaloiččija, piruiččija ta juopottelija. Työ sluušija valehjumalilla kaikenmoista kauhieta ruatamalla.

4 Šentäh nuo toisenvieroset nyt kummekšitah šitä, jotta työ enämpi että juokše hiän kera šamah vällällisen elämän virtah, ta paissah teistä pahua.

5 Ka hyö jouvutah vaštuamah Jumalalla, kumpani rutto rupieu suutimah elävie ta kuollehie.

6 Šitä vaššen on kuollehilla niise šaneltu Hyvä Viesti, jotta hyö henkeššäh elettäis niin kuin Jumala eläy, vaikka runkoššah hyö šuatih šama suutu kuin kaikki ihmiset.

7 Kaiken loppu on läššä. Šentäh pitäkkyä mielet kurissa ta valvokkua, jotta voisija moliutuo.

8 Ennein kaikkie tykäkkyä vaipumatta toini toista, šentäh kun tykkyämini kattau monet riähät.

9 Valittamatta ottakkua ativoih toini toista.

10 Iče kenki auttakkah toisie šillä henkellisellä lahjalla, min on šuanun Jumalalta, olkua Jumalan monenmoisien lahjojen hyvinä isäntinä.

11 Ken pakajau, paiskah Jumalan antamilla šanoilla. Ken auttau, auttakkah voimalla, min Jumala antau. Näin Jumala šuau kaikešta kiitokšen Iisussan Hristossan kautti. Hänellä kuuluu kunnivo ta valta aina ta ilmasen ijän! Amin.

12 Kallehet vellet! Elkyä kummekšikkua šitä muokkien tulta, kumpasešša oletta. Še tuli näyttäy, keštäykö tiän uško. Elkyä ajatelkua, jotta teilä tapahtuu mitänih outuo.

13 Parempi iluol'kua šiitä, jotta šuatta käršie Hristossan takie. Mitä enämmän käršittä, šitä enämmän šuatta iluo. Šilloin voitta olla hyvillänä ta pityä iluo, konša Hiän tulou omašša jumalallisešša valošša.

14 Konša ihmiset haukutah teitä Hristossan nimen tähen, niin oletta ošakkahat, šentäh kun tiän piällä on jumalallisen valon Henki, Jumalan Henki. Nuo haukutah Häntä, a työ piettä Häntä kunnivošša.

15 Kun vain kenkänä teistä ei joutuis käršimäh toisen tappajana, varaštajana, pahanruatajana tahi vierahih as's'oih šekautujana.

16 Ka kun ken käršinöy šentäh kun on rissitty, še elkäh häpielkäh, vain kiittäkkäh Jumalua tämmöseštä ošašta.

17 On tullun suutun aika, ta enšin Jumala suutiu oman rahvahan. Ka kun suutu alkanou meistä, niin mimmoni lienöy niijen loppu, ket ei taivuta uškomah Jumalan Hyvyä Viestie?

18
– Kun kerran oikiemielini vaivoin pelaštuu,
niin mitein käypi jumalattomalla ta riähkähisellä?

19 Šentäh ne, ket käršitäh Jumalan tahon mukah, ruatakkah iellähki hyvyä ta antakkah oman elämän Jumalan käsih. Hiän on kaiken luatin ta Häneh voipi aina uškuo.

Глава 5

1 Ta nyt neuvoja niillä, ket tiän joukošša ollah vanhimpie*. Mie iče niise olen vanhin ta Hristossan muokkien tovistaja. Miula niise on oša šiih jumalalliseh valoh, mi jiäviytyy, konša Hiän tulou jälelläh.

2 Paimentakkua šitä laumua, min Jumala on teilä antan. Elkyä ruatakkua šitä pakošti, kun omašta tahošta, Jumalan tahon mukah, elkyä ni rahanhimošta, kun täyveštä šytämeštä.

3 Elkyä herroina hallikkua niitä, kenet on annettu teilä kačottavakši, vain olkua omalla laumalla mallina.

4 Šiitä, konša Piäpaimen tulou, työ šuatta palkakši kunnivovenčan, kumpani konšana ei näivissy.

5 Šamoin työki, nuoremmat, taipukkua uškojakunnan vanhimpien valtah. Ta työ kaikin olkua nöyrät ta kuunnelkua toini toista, šentäh kun
Jumala on ylpiemielisie vaštah,
ka nöyrillä Hiän on armollini.

6 Niin jotta heittykkyä Jumalan väkövän kiän alla, niin Hiän ylentäy tiät, konša še aika tulou.

7 Heittäkkyä kaikki omat murehet Hänen piällä, šentäh kun Hiän huolehtiu teistä.

8 Pitäkkyä mielet šelkienä ta valvokkua. Tiän vaššuštaja, juaveli, kävelöy ympärillä kuin ärjyjä leijona ta eččiy, kenet vois nielaissa.

9 Vaššuštakkua häntä, pisykkyä lujina ušošša! Tiijättähän työ, jotta täššä muailmašša tiän vellet niise ollah šamanmoisissa muokissa.

10 Ka kaiken armon Jumala on kuččun miät Hristossašša Iisussašša omah ilmasenikuseh valoh. Kun oletta kotvasen aikua käršin, Hiän Iče noštau tiät, lujentau teitä, antau voimua ta häilymättömän pohjan jalkojen alla.

11 Hänellä kunnivo ta valta ilmasen ijän! Amin.

12 Mie työnnän teilä tämän lyhyön kirjasen velli Siluanin keralla, kumpaseh miun mieleštä voit luottua. Näillä šanoilla tahoin rohkistua teitä ta näyttyä, jotta še armo, kumpasešša työ elättä, on tovellista Jumalan armuo. Pisykkyä šiinä lujina!

13 Teilä työntäy tervehyisie Vavilonissa* olija uškojakunta, niise Jumalan valittu kuin työki. Šamoin miun poika Markki tervehtiy teitä.

14 Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet. Rauha teilä kaikilla, ket oletta Hristossašša Iisussašša. Amin.