1 Alušša oli Šana.
Šana oli Jumalan kera,
ta Šana oli Jumala.
2
Aivan alušta šuate Šana oli Jumalan kera.
3 Kaikki šynty Šanan voimalla.
Mitänä, mi on šyntyn,
ei ole šyntyn ilmain Häntä.
4 Häneššä oli elämä,
ta elämä oli ihmisillä valona.
5 Valo paistau pimieššä,
eikä pimiellä ollun šiih valtua.
6
Tuli mieš, kumpasen työnsi Jumala. Hänen nimi oli Iivana*.
7 Hiän tuli tovistamah, šanelomah Valošta, jotta hänen šanoman kautti kaikin ušottais šiih Valoh.
8 Iivana iče ei ollun še Valo, hiän vain tuli tovistamah šiitä Valošta.
9
Tosi Valo, mi valottau jokahisella ihmisellä,
oli tulošša muailmah.
10 Muailmašša Hiän oli,
ta Hänen kautti muailma oli luajittu,
ka muailma ei tunten Häntä.
11 Hiän tuli oman rahvahan luo,
Hänen rahvaš vain ei ottan Häntä vaštah.
12
Kuitenki kaikilla, ket otettih Hänet vaštah,
Hiän anto vallan tulla Jumalan lapšiksi,
kaikilla niillä, ket ušotah Hänen nimeh.
13 Heistä ei tullun Jumalan lapšie ihmisen tahošta,
ei runkon himošta,
ei miehen halušta,
vain Jumalašta.
14
Šana tuli ihmisekši
ta eli miän kera.
Myö šaima kačella Hänen jumalallista valuo,
valuo, kumpasen Tuatto ainuolla Pojallah antau.
Poika oli täyši armuo ta toven tietuo.
15 Iivana tovisti Pojašta ta karju: «Tämä on Še, keštä šanoin: Še, ken tulou miun jälkeh, on milma šuurempi. Hiän kaččuot on ollun olomašša ennein milma.»
16
Poika on täyši armuo,
ta Hänen armošta myö kaikin olemma šuanun
armuo armon piällä.
17 Sakonan toi Moissei,
a armon ta tositiijon toi Iisussa Hristossa.
18 Jumalua ei ole kenkänä konšana nähnyn.
Ainut Poika, kumpani Iče on Jumala
ta kumpani on aina Tuaton šytäntä lähellä,
Hiän opašti miät tuntomah Jumalua.
19 Jevreijen vanhimmat työnnettih Jerusalimista pappija ta leeviläisie kyšymäh Iivana Kaštajalta: «Kenpä šie olet?»
20 Iivana šano toven, ei peitellyn. Hiän šano: «En mie ole Hristossa».
21 Hyö kyšyttih: «Kenpä šie šilloin olet? Oletko Il'l'a?» Iivana vaštasi: «En ole». «No oletko šie še luvattu Jumalan viessintuoja?» Hiän vaštasi: «En».
22 Šiitä hyö šanottih: «Ka kenpä šie šilloin olet? Miän pitäy viijä vaštauš niillä, ket miät työnnettih. Mitä šie šanot ičeštäš?»
23 Iivana vaštasi: «Mie olen iäni, mi karjuu tyhjäššä muašša, jotta tašottakkua Hospotilla tie. Niinhän Jumalan viessintuoja Isaija einušti.»
24 Iivanan luo työnnetyt oltih farisseita*.
25 Hyö kyšyttih häneltä: «Ka mintäh šie kaššat ihmisie, kun et olle Hristossa, et Il'l'a etkä še luvattu Jumalan viessintuoja?»
26 Iivana vaštasi: «Mie kaššan veješšä, a tiän kešeššä on vieläi toini Mieš, kumpaista työ että tunne.
27 Hiän on Še, ken tulou miun jälkeh, vain on milma šuurempi. Mie en kelpua ni Hänen kenkien nauhoja kerittämäh.»
28 Tämä oli Jortanojovella, Vifavarašša, missä Iivana oli kaštamašša.
29 Toisena päivänä Iivana Kaštaja näki, jotta Iisussa matkuau Hänen luokši. Iivana šano: «Kaččokkua, tuošša on Jumalan Vuonna, ken ottau piälläh koko muailman riähän!
30 Hiän on Še, keštä šanoin: ‘Miun jälkeh tulou Mieš, kumpani on milma šuurempi, šentäh kun Hiän on ollun olomašša ennein milma’.
31 Mie niise en tunten Häntä, ka juuri šitä vaššen mie tulin kaštamah veješšä, jotta Israeli šais tietyä, ken Hiän on.»
32 Iivana tovisti ta šano: «Mie nävin, mitein Henki laškeutu taivahašta niin kuin kyyhkyni ta jäi Hänen piällä.
33 Mie niise en Häntä tunten. No Jumala, kumpani työnsi miut kaštamah veješšä, šano miula: ‘Kenen piällä niät Henken laškeutuvan ta jiävän, Še kaštau Pyhällä Henkellä’.
34 Mie nävin šen ta tovissan, jotta tämä Mieš on Jumalan Poika.»
35 Toisena päivänä Iivana Kaštaja tuaš šeiso šiinä šamašša paikašša, ta hänen kera oli kakši hänen opaššettavua.
36 Hiän näki, jotta Iisussa matkasi kyličči, ta šano: «Kaččokkua, tuošša on Jumalan Vuonna!»
37 Kun opaššettavat kuultih Iivanan šanat, hyö lähettih Iisussalla jälkeh.
38 Iisussa kiänty ta näki, jotta hyö matatah Hänellä jäleššä. Šiitä Hiän kyšy: «Mitä teilä pitäy?» Hyö šanottih: «Ravvi, missä Šie elät?» – ravvi merkiččöy: opaštaja.
39 Iisussa šano: «Läkkä, niin niättä». Hyö mäntih ta nähtih, missä Iisussa eläy, ta jiätih Hänen luokši loppupäiväkši. Oli jo iltapäivä, kymmeneš tunti*.
40 Yksi niistä, ket kuultih Iivanan šanat ta lähettih Iisussalla jälkeh, oli Ontrei, Simoni Petrin velli.
41 Enšin hiän ečči Simoni-velleh ta šano hänellä: «Myö löysimä Hristossan*!» – še merkiččöy: Voijetun.
42 Ontrei vei velleh Iisussan luo. Iisussa kaččo häneh ta šano: «Šie olet Jonan Simoni. Šiun nimekši tulou Kifa*» – še on: Petri.
43 Toisena päivänä Iisussa oli lähöššä Galileijah. Hiän näki Hilipän ta šano hänellä: «Lähe Miun matkah».
44 Hilippä oli Vifsaidašta, šamašta linnašta, mistä Ontrei ta Petri oltih.
45 Hilippä näki Nafanailin ta šano hänellä: «Myö löysimä Šen, keštä Moissein Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjat tovissetah! Hiän on Iisussa, Joosefin poika Nasaretista.»
46 Nafanail kyšy: «Voitko Nasaretista tulla mitänä hyvyä?» Hilippä šano: «Tule, niin niät».
47 Konša Iisussa näki, jotta Nafanail tulou, Hiän šano: «Šiinä on oikie israelilaini, mieš, kumpasešša ei ole valehta!»
48 Nafanail kyšy: «Mistä Šie miut tiijät?» Iisussa vaštasi hänellä: «Jo ennein kuin Hilippä kučču šilma, mie nävin šiut smokvapuun alla».
49 Nafanail šano: «Ravvi, Šie olet Jumalan Poika, Šie olet Israelin Čuari!»
50 Iisussa šano hänellä: «Ušotko šie jo šentäh, kun šanoin, jotta nävin šiut smokvapuun alla? Äijyä kummempuaki šuat vielä nähä.»
51 Ta Hiän jatko: «Toven totta šanon teilä: täštä ielläh työ niättä taivahan veräjät kahallah ta niättä, mitein Jumalan anhelit liikutah ylöš ta alaš šiinä, missä Ihmisen Poika*f on».
1 Kolmantena päivänä piettih Galileijan Kuanašša häitä. Iisussan Muamo oli šielä.
2 Iisussa ta Hänen opaššettavat oli niise kučuttu häih.
3 Kun viina loppu kešen pruasniekan, niin Muamo šano Iisussalla: «Heilä ei ole viinua».
4 No Iisussa vaštasi: «Naini, jätä Miut rauhah. Miun aika ei ole vielä tullun.»
5 Muamo šano paššuajilla: «Mitä Hiän teilä šanou, šitäi ruatakkua».
6 Šielä oli kuuši kiviaštieta, kumpasissa piettih vettä jevreijen tapojen mukasie puhaššukšie varoin. Ne aštiet oltih kahen-kolmen miärän* vetosie.
7 Iisussa šano paššuajilla: «Täyttäkkyä aštiet vejellä», ta hyö täytettih ne laitoja myöte.
8 Šiitä Hiän šano: «Ammultakkua nyt šiitä ta viekyä pruasniekan piämiehellä», ta hyö vietih.
9 Piämieš maisteli vettä: še oli muuttun viinakši. Hiän ei tietän, mistä viina on tullun, a paššuajat, ket aštiešta vettä ammullettih, tiijettih. Šiitä piämieš kučču šulhasen
10 ta šano: «Kaikin taritah enšin hyvät viinat ta šiitä, konša hiäväki alkau humaltuo, taritah pahempua. A šie olet šiäštän hyvän viinan täh šuate.»
11 Tämä oli Iisussan enšimmäini merkkiruato, Hiän luati šen Galileijan Kuanašša. Tällä ruavolla Hiän näytti oman jumalallisen valon, ta Hänen opaššettavat ušottih Häneh.
12 Šen jälkeh Iisussa, Hänen Muamo, vellet ta opaššettavat mäntih Kapernaumih ta oltih šielä monieš päivä.
13 Jevreijen Äijäpäivä oli tulošša, ta Iisussa läksi Jerusalimih.
14 Jumalankojissa Hiän näki miehie, kumpaset myötih härkie, lampahie ta kyyhkysie. Šielä istu šamoin rahanvajehtajie.
15 Iisussa luati nuoranpätkistä ruošan ta ajo hiät kaikki jumalankojista lampahien ta härkien kera. Hiän loi vajehtajien rahat muah ta kuato heijän stolat.
16 Kyyhkysien myöjillä Hiän šano: «Viekyä lintuset pois! Elkyä luatikkua Miun Tuaton talošta kauppataluo!»
17 Šilloin Hänen opaššettavat muissettih nämä Pyhien Kirjutukšien šanat: «Huoli Šiun kojista, Jumala, Miun šiämykšie ihan kiehuttau».
18 Jevreit šanottih Iisussalla: «Millä merkkiruavolla voit tovistua meilä, jotta Šiula on valta tuommoista ruatua?»
19 Iisussa vaštasi: «Hajottakkua tämä jumalankoti, niin Mie rakennan šen uuvveštah kolmešša päiväššä».
20 Šiitä jevreit šanottih: «Tätä jumalankotie rakennettih nelläkymmentä kuuši vuotta. Šiekö noštasit šen kolmešša päiväššä?»
21 Iisussa tarkotti kuitenki jumalankojilla omua Runkuoh.
22 No šiitä, konša Hiän nousi kuollehista, opaššettavat muissettih nämä Hänen šanat. Hyö ušottih Pyhih Kirjutukših ta šiih, mitä Iisussa oli paissun.
23 Konša Iisussa oli Äijänpäivän pruasniekašša Jerusalimissa, monet ušottih Hänen nimeh, kun nähtih ne merkkiruavot, kumpasie Hiän luati.
24 No Iisussa ei avannun heilä omie mielie, šentäh kun Hiän tiesi hiät kaikki.
25 Hiän ei tarvinnun kenenkänä tovissušta šiitä, mimmoni ihmini on, šentäh kun Hiän Iče tiesi, ken mitä šiämeššäh kantau.
1 Farisseijen joukošša oli Nikodim-nimini mieš, yksi jevreijen valtamiehistä.
2 Hiän tuli yöllä Iisussan luo ta šano: «Ravvi, myö tiijämmä, jotta Šie olet Jumalan työntämä Opaštaja. Kenkänä ei voi luatie šemmosie merkkiruatoja kuin Šie luajit, kun Jumala ei olle hänen kera.»
3 Iisussa šano hänellä: «Toven totta šanon šiula: kun ihmini ei šyntyne uuvveštah, ylähyätä, hiän ei šua nähä Jumalan Valtakuntua».
4 Nikodim kyšy: «Mitein vanha ihmini vois šyntyö uuvveštah? Eihän hiän voi männä jälelläh muamon vaččah ta šyntyö toisen kerran?»
5 Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon šiula: kun ihmini ei šyntyne veještä ta Jumalan Henkeštä, hiän ei piäše Jumalan Valtakuntah.
6 Mi on šyntyn ihmiseštä, še on ihmisen lapši, mi on šyntyn Jumalan Henkeštä, še on Jumalan lapši.
7 Elä kummekši šitä, kun šanoin šiula: ‘Tiän pitäy šyntyö ylähyätä’.
8 Jumalan Henki on kuin tuuli, kumpani puhaltau, missä vain tahtou. Šie kuulet šen tuulen huminan, ka et tiijä, mistä še tulou ta kunne še mänöy. Näin on jokahisen kera, ken on Jumalan Henkeštä šyntyn.»
9 «Mitein še niin voit olla?» Nikodim kyšy.
10 Iisussa vaštasi: «Etkö šie, Israelin opaštaja, malta šitä?
11 Toven totta šanon šiula: min tiijämmä, šen pakajamma, ta min olemma nähnyn, šitä tovissamma, vain työ että ušo miän šanoja.
12 Kun työ että uškone, konša Mie pakajan teilä tämän muailman as's'oista, niin mitein voitta uškuo, konša pakajan taivahaisista as's'oista!
13 Kenkänä toini ei ole nouššun taivahah, kun vain taivahašta alaš tullut Ihmisen Poika, kumpani on taivahašša.
14 Niin kuin Moissei tyhjäššä muašša nošti kiärmehen korkiella, šamoin Ihmisen Poikaki pitäy noštua korkiella*,
15 jotta kenkänä Häneh uškoja ei hävieis, vain šais ilmasenikusen elämän.
16 Jumala niätšen tykkäsi muailmua niin äijälti, jotta anto oman ainuon Pojan, jotta yksikänä Häneh uškoja ei joutuis uatuh, vain šais ilmasenikusen elämän.
17 Ei Jumala työntän Poikuah täh ilmah suutimah muailmua, kun työnsi pelaštamah šen.
18 Šitä, ken uškou Häneh, ei suutita. Ken ei ušo, še on jo suutittu, šentäh kun hiän ei uškon Jumalan ainuon Pojan nimeh.
19 Valo on tullun muailmah, kuitenki ihmiset omien pahojen ruatojen tähen tykättih enämmän pimietä kuin valuo. Šiitä hiät suutitah.
20 Ken ruatau pahua, še vihuau valuo. Hiän ei tule valoh, jotta hänen pahat ruavot ei tultais näkyvih.
21 Ka še, ken eläy oikein, tulou valoh. Šiitä kaikin nähäh, jotta hiän ruatau šitä, mitä Jumala tahtou.»
22 Tämän jälkeh Iisussa läksi opaššettavien kera Juutijah. Hiän oli šielä hiän kera kotvasen ta kašto ihmisie.
23 Iivana Kaštaja niise kašto. Hiän oli Enonissa, Salimin läššä, šentäh kun šielä oli äijän vettä. Rahvašta tuli šinne ta heitä kaššettih.
24 Iivanua niät ei vielä oltu pantu tyrmäh.
25 Kerran Iivanan opaššettavat kiisseltih jevreijen kera heijän vieron mukasešta puhistautumisešta.
26 Opaššettavat mäntih Iivanan luo ta šanottih: «Ravvi! Nyt on ruvennun kaštamah niise še Mieš, kumpani oli šiun kera Jortanojoven toisella puolella ta kumpasešta šie annoit hyvän tovissukšen. Kaikin männäh Hänen luo.»
27 Iivana vaštasi: «Ei ihmini voi ottua mitänä, kun šitä ei annettane hänellä taivahašta.
28 Työ voitta iče tovistua, jotta mie šanoin: ‘En mie ole Hristossa. Miut vain työnnettih Häntä iellä.’
29 Šulhani on še, kellä on moršien. A šulhasen yštävä šeisou hänen viereššä ta kuuntelou, mitä hiän pakajau, ta on hyvin mielissäh šulhaista kuunnellešša. Šamoin mieki olen iluo täyši.
30 Hänen on tultava šuuremmakši, a miun pienemmäkši.»
31 Hiän, ken tulou ylähyätä, on kaikkie muita šuurempi. Ken on muašta, še on muan pöly ta pakajau tämän muailman as's'oista. Hiän, ken tulou taivahašta,
32 tovistau šiitä, mitä Iče on nähnyn ta kuullun, vain kenkänä ei ušo Hänen tovissušta.
33 Še, ken uškou Hänen šanoih, tovistau, jotta Jumala pakajau totta.
34 Kenet Jumala työnsi, Še pakajau Jumalan šanoja. Jumala niät antau omua Henkie täyvellä mitalla.
35 Tuatto tykkyäy Poikua ta on antan kaiken Hänen käsih.
36 Šillä, ken uškou Poikah, on ilmasenikuni elämä. No ken ei tottele Poikua, še ei šua ilmasenikuista elämyä, vain Jumalan viha pisyy hänen piällä.
1 Farisseit kuultih, jotta Iisussalla on enämmän opaššettavie ta Hiän kaštau enämmän ihmisie mitä Iivana.
2 Tosin Iisussa ei Iče kaštan vain Hänen opaššettavat.
3 Kun Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi Juutijašta ta mäni jälelläh Galileijah.
4 Hänen piti matata Samarijan kautti.
5 Matalla Iisussa tuli Sihar-nimiseh Samarijan linnah. Šen lähellä oli muapalani, kumpasen Juakko oli antan Joosefi-pojallah,
6 ta šielä oli Juakon kaivo. Matašta vaipunut Iisussa istuutu kaivon viereh. Oli keškipäivän aika, kuuvveš tunti.
7 Šiitä eryäš samarijalaini naini tuli vejellä. Iisussa šano hänellä: «Anna miula juuvva».
8 Opaššettavat oli mänty linnah ruokua oštamah.
9 Samarijalaini naini šano: «Šiehän olet jevrei, mitein Šie voit kyšyö vettä samarijalaiselta naiselta?» Jevreijen niät ei šuanun olla yksissä samarijalaisien kera.
10 Iisussa šano naisella: «Kun šie tietäsit, mitä Jumala antau lahjakši ta ken šiulta vettä kyšyy, niin šie iče kyšysit Häneltä, ta Hiän antais šiula elävyä vettä».
11 Naini šano: «Hyvä Mieš! Kaivo on šyvä eikä Šiula ole ammullušaštieta. Mistäpä Šie elävyä vettä ottasit?
12 Oletko Šie šuurempi miän Juakko-tuattuo, kumpani anto meilä tämän kaivon? Hiän iče joi täštä kaivošta, ta hänen pojat juotih ta hänen karja niise.»
13 Iisussa vaštasi hänellä: «Ken juou tätä vettä, šitä rupieu uuvveštah janottamah,
14 vain ken juou Miun antamua vettä, šitä enämpi ijäššäh ei janota. Šiitä veještä, kumpaista Mie annan, tulou häneššä hete, mistä virtuau ilmasenikusen elämän vettä.»
15 Naini šano: «Hyvä Mieš, anna miula šitä vettä. Šiitä milma enämpi ei rupie janottamah eikä miun tarviče käyvä tänne vejellä.»
16 Iisussa šano hänellä: «Mäne kuču tänne mieheš».
17 «Ei miula ole mieštä», naini vaštasi. Iisussa šano: «Oikein šie šanoit, jotta šiula ei ole mieštä.
18 Viisi kertua šie olit miehellä ta še, kenen kera nyt elät, ei ole šiun mieš. Totta šie pakajat.»
19 Naini šano: «Hyvä Ristikanša, mie niän, jotta Šie olet Jumalan viessintuoja.
20 Miän tuatot kumarrettih ta molittih Jumalalla tällä vuaralla, a työ, jevreit, šanotta, jotta Jerusalimissa on še paikka, missä pitäy moliutuo.»
21 Iisussa vaštasi: «Ušo Milma, naini, jotta tulou aika, konša työ että moliuvu Tuatolla tällä vuaralla ettäkä Jerusalimissa.
22 Työ kumarratta šemmosella, mitä iče että tunne, a myö kumarramma Hänellä, kenet tunnemma. Pelaštaja niätšen noušou jevreijen joukošta.
23 No tulou aika – ta še on jo nyt – konša oikiet molijat moliuvutah Tuatolla oikiešša henkeššä. Šemmosie molijie Tuatto tahtou.
24 Jumala on henki, ta šentäh niijen, ket Hänellä moliuvutah, pitäy moliutuo oikiešša henkeššä.»
25 Naini šano: «Mie tiijän, jotta Hristossa tulou». – Hristossa tarkottau Messijua. – «Kun Hiän tulou, Hiän ilmottau meilä kaiken».
26 Iisussa šano: «Mie še olen, Mie, kumpani täššä pakajan šiun kera».
27 Juštih šilloin tultih Hänen opaššettavat. Hyö kummekšuttih, jotta Iisussa pakajau naisen kera. Kuitenki yksikänä heistä ei kyšyn, mitä Hiän tahto ta mintäh Hiän pakasi naisen kera.
28 Naini jätti vesiaštien šiih, mäni linnah ta šano ihmisillä:
29 «Tulkua kaččomah Mieštä, kumpani šano miula kaiken, mitä mie olen ruatan! Oisko Hiän Hristossa?»
30 Ihmiset lähettih linnašta ta mäntih Iisussan luo.
31 Šillä aikua opaššettavat šanottih Iisussalla: «Ravvi, tule šyömäh».
32 Iisussa vaštasi heilä: «Miula on ruokua, kumpasešta työ ettäi tiijä».
33 Opaššettavat paistih keškenäh: «Ollouko ken tuonun Hänellä šyömistä?»
34 No Iisussa jatko: «Miun ruokana on še, jotta täytän Työntäjäni tahon ta ruan Hänen ruavon loppuh šuate.
35 Työ šanotta: ‘Vielä nellä kuuta ta alkau vil'l'an leikkuu’. A Mie šanon: Kaččokkua ympärillänä! Pellot on jo valkienah, vil'l'a on jo kypšyn leikattavakši.
36 Leikkuaja šuau palkan jo nyt. Hiän keryäy vil'l'ua ilmasenikuseh elämäh, ta šiitä kylväjä ta leikkuaja ollah yheššä iloset.
37 Täh paššuau šanonta: ‘Yksi kylväy, toini leikkuau’.
38 Mie toimitin tiät korjuamah valmista vil'l'ua, mitä työ että kašvattan. Toiset ruattih še ruato, a työ piäsijä korjuamah heijän kašvattamua vil'l'ua.»
39 Monet tuon Samarijan linnan eläjät ušottih Iisussah, kun kuultih nämä naisen šanat: «Hiän šano miula kaiken, mitä olen ruatan».
40 Kun samarijalaiset tultih Iisussan luo, hyö pyritettih Häntä jiämäh heijän luokši. Ta Hiän jäi šinne kahekši päiväkši.
41 Vielä äijyä ušiemmat ušottih Iisussah, konša kuultih, kun Hiän Iče pakasi.
42 Hyö šanottih naisella: «Nyt emmä enämpi ušo yksistäh šiun pakinojen tähen. Myö iče šaima kuulla Häntä ta tiijämmä, jotta Hiän tosieh on muailman Pelaštaja, Hristossa.»
43 Kahen päivän piäštä Iisussa läksi šieltä Galileijah.
44 Hiän oli Iče šanon aikasempah, jotta Jumalan viessintuojua ei pietä arvošša omašša kotipuolešša.
45 Kuitenki tällä kertua kun Hiän tuli Galileijah, galileijalaiset otettih Hänet vaštah ilomielin. Hyö niise oli käyty Jerusalimih pruasniekalla ta nähty kaiken, mitä Iisussa šielä ruato.
46 Iisussa tuli tuaš Galileijan Kuanah, missä Hiän oli aikasempah muuttan vejen viinakši. Kapernaumissa oli eryäš čuarin virkamieš, kumpasen poika oli voimatoin.
47 Kun hiän kuuli, jotta Iisussa on tullun Juutijašta Galileijah, hiän läksi Iisussan luo ta pyritti, jotta Iisussa tulis parentamah hänen poikua. Poika niätšen oli kuolomaisillah.
48 Iisussa šano hänellä: «Työ että ušo šini, kuni että niä merkkiruatoja ta kummie».
49 No virkamieš vain pyritti: «Hospoti, tule, kuni miun poika ei vielä kuollun».
50 Šiitä Iisussa šano: «Mäne kotihis. Šiun poikaš on terveh.» Mieš uško, mitä Iisussa šano, ta läksi.
51 Matalla hänen käškyläiset tultih hänellä vaštah ta šanottih: «Poikaš on terveh».
52 Mieš kyšy heiltä, mih aikah poika alko toipuo. Hyö šanottih: «Eklein šeiččemennellä tunnilla* kuume läksi».
53 Šilloin tuatto maltto, jotta še šattu juštih šiih šamah aikah, konša Iisussa šano hänellä: «Šiun poikaš on terveh». Šiitä hiän iče ta koko hänen talonväki ušottih Iisussah.
54 Tämä oli Iisussan toini merkkiruato, ta Hiän luati šen tultuo Juutijašta Galileijah.
1 Šen jälkeh oli jevreijen pruasniekka, ta Iisussa läksi Jerusalimih.
2 Jerusalimissa Lammašportin läššä oli kylpypaikka, kumpaista jevrein kielellä šanotah Vifesdakši. Šen rannoilla oli viisi pačaškatošta,
3 ta niissä makasi hyvin äijän voimattomie: šokeita, rampoja ta hulvautunehie. Ne kaikin vuotettih, jotta vesi alkais liikkuo.
4 Niätšen Hospotin anheli toičči laškeutu kylpypaikkah ta pani vejen kuohumah. Še, ken enšimmäisenä aštu kuohuvah veteh, piäsi tervehekši, olipa häneššä mi tauti hyväh.
5 Šielä oli mieš, kumpani jo kolmekymmentä kahekšan vuotta läsi.
6 Iisussa näki hänet šielä venymäššä ta tiesi, jotta hiän jo pitälti on ollun voimattomana. Iisussa kyšy: «Tahotko piäššä tervehekši?»
7 Läsijä vaštasi: «Hospoti, miula ei ole ketänä, ken veis miut veteh, konša še kuohahtau. Aina konša olen mänöššä, kennih toini kerkiey šolahtua veteh ennein milma.»
8 Iisussa šano hänellä: «Nouše, ota makuušijaš ta aššu».
9 Mieš šillä kertua tuli tervehekši, otti makuušijan ta rupesi aštumah. Še päivä oli šuovatta.
10 Šentäh jevreijen vanhimmat šanottih parennetulla: «Nyt on šuovatta eikä šiula ole valtua kantua makuušijua».
11 Mieš vaštasi heilä: «Še, ken šai miut tervehekši, šano miula: ‘Ota makuušijaš ta aššu’».
12 Šiitä jevreit kyšyttih: «Kenpä on še Mieš, kumpani käški šiun ottua makuušijan ta aštuo?»
13 Parennettu ei tietän, ken Še oli, šentäh kun Iisussa oli jo katon rahvašjoukkoh.
14 Jälešti Iisussa näki miehen jumalankojissa ta šano hänellä: «Šie olet nyt terveh. Elä enämpi luaji riähkyä, jotta šiula ei tulis vielä pahempua.»
15 Mieš läksi šieltä ta šano jevreilöillä, jotta Iisussa hänet parenti.
16 Šiitä jevreit alettih ajelomah Iisussua ta tahottih tappua Hänet, šentäh kun Hiän šuovattana ruato tämmöistä.
17 Vain Iisussa šano heilä: «Miun Tuatto aina ruatau työtä, ta Mie niise ruan».
18 Tämä vielä enämmän lisäsi jevreijen himuo tappua Iisussa. Hiän kun ei yksistäh rikkon šuovattakäškyö, vain vieläi šano Jumalua omakši Tuatokšeh ta näin šanuon pani Iččeh Jumalan vertahisekši.
19 Iisussa šano jevreilöillä näin: «Toven totta šanon teilä: ei Poika voi omin päin ruatua mitänä. Hiän ruatau vain šitä, mitä näköy Tuaton ruatavan. Mitä Tuatto ruatau, šitä Poikaki ruatau.
20 Tuatto tykkyäy Poikua ta näyttäy Hänellä kaiken, mitä Iče ruatau. Hiän näyttäy Pojalla vieläi šuurempie ruatoja, šemmosie, kumpasie vielä kummekšutta.
21 Niin kuin Tuatto noššattau kuollehet ta antau heilä elämän, niin Poikaki antau elämän kellä tahtou.
22 Tuatto Iče ei suuti ketänä, vain Hiän on antan kaiken suutuvallan Pojalla,
23 jotta kaikin kunnivoitettais Poikua niin kuin kunnivoitetah Tuattuo. Še, ken ei kunnivoita Poikua, ei kunnivoita ni Tuattuo, kumpani on Hänet työntän.
24 Toven totta šanon teilä: ken kuulou Miun šanat ta uškou Miun Työntäjäh, šillä on ilmasenikuni elämä. Hiän ei jouvu suutittavakši, vain on jo šiirtyn kuolomašta elämäh.
25 Toven totta šanon teilä: tulou aika – ta še on jo nyt – konša kuollehet kuullah Jumalan Pojan iäni. Ne, ket kuullah še, šuahah elyä.
26 Niin kuin Tuatto on elämän antaja, šamoin Hiän luati Pojaštaki elämän antajan.
27 Tuatto anto Pojalla vieläi vallan suutie, šentäh kun Hiän on Ihmisen Poika.
28 Elkyä ihmetelkyä! Tulou aika, konša kaikki kalmoissa olijat kuullah Jumalan Pojan iäni
29 ta nouššah kalmoistah. Ne, ket on ruattu hyvyä, nouššah ilmasenikuseh elämäh. Ne, ket on ruattu pahua, nouššah suutittavakši.»
30 Iisussa pakasi ielläh: «Omin päin Mie en voi ruatua mitänä. Mie suutin šen mukah, mitä kuulen Tuatoltani. Miun suutu on oikie, šentäh kun Mie en rua oman tahon mukah, vain Tuattoni tahon mukah, Hänen, kumpani työnsi Miut.
31 Kun Mie Iče tovistaisin Ičeštäni, Miun tovissuššanat oltais tyhjät.
32 No Miušta tovistauki toini – Iivana Kaštaja. Ta Mie tiijän, jotta mitä hiän Miušta šanou, on totta.
33 Työ työnsijä omie miehie Iivanan luo, ta hiän šano Miušta toven.
34 Mie en tarviče kenenkänä ihmisen tovissušta, vain pakajan näistä as's'oista šitä vaššen, jotta työ pelaštuisija.
35 Iivana oli kuin lamppu, kumpani palau ta loistau, ka työ vain kotvasen olija ihaššukšissa hänen valošta.
36 Miula on tovissuš, mi on Iivanan tovissušta šuurempi. Ruavot, kumpaset Tuatto anto Miula ruattavakši ta kumpasie Mie ruan, ne tovissetah, jotta Tuatto on Miut työntän.
37 Iče Tuatto, Miun Työntäjä, niise on tovistan Miušta. A työ ijäššäh että ole kuullun Hänen iäntä ettäkä nähnyn Hänen näkyö.
38 Tuaton šana ei pisy teissä, šentäh kun työ että ušo Šitä, kenet Hiän työnsi.
39 Työ luvetta Pyhie Kirjutukšie, kun smietittä, jotta löyvättä niistä ilmasenikusen elämän, ka nehän juuri tovissetahki Miušta.
40 A työ että taho tulla Miun luo, jotta šuaha elämä.
41 Mie en tarviče ihmisien kiitošta.
42 Mie tiijän tiät: työ että tykkyä Jumalua.
43 Mie tulin Tuattoni nimeššä, ettäkä työ ota Milma vaštah. No kun ken toini tullou omašša nimeššä, hänet työ otatta vaštah.
44 Mitein työ voisija uškuo, kun otatta kiitošta toini toiselta. Työ että tavottele šitä kiitošta, mi tulou yheltä ta ainuolta Jumalalta.
45 Elkyä smiettikkyä, jotta Mie teitä Tuattoni ieššä viäritän. Tiän viärittäjä on Moissei, kumpaseh työ piettä toivuo.
46 Kun työ uškosija Moisseita, niin Milma niise uškosija, šentäh kun juuri Miušta hiän on kirjuttan.
47 Vain kun työ että ušo hänen kirjutukših, miteinpä työ voisija uškuo Miun pakinoih!»
1 Tämän jälkeh Iisussa läksi Galileijanjärven toisella puolella. Šitä järvie šanotah vieläi Tiverijanjärvekši.
2 Iisussalla jäleššä matkasi šuuri joukko ihmisie, šentäh kun hyö oli nähty merkkiruatoja, kumpasie Hiän luati voimattomilla.
3 Iisussa nousi termällä ta ašettu istumah opaššettavien kera.
4 Jevreijen pruasniekka, Äijäpäivä, oli lähellä.
5 Iisussa kaččo loitommakši ta näki, jotta Hänen luo matkuau šuuri rahvašjoukko. Hiän kyšy Hilipältä: «Mistä voisima oštua leipyä, jotta hyö šuatais šyyvvä?»
6 Näin Hiän šano vain šentäh, kun tahto nähä, mitä Hilippä ajattelou. Iče Hiän jo tiesi, mitä meinasi ruatua.
7 Hilippä vaštasi: «Vaikka oštasima kahellašualla dinarilla leipyä, šiitä ei riittäis ni pientä palua jokahisella».
8 Šilloin eryäš opaššettava, Simoni Petrin velli Ontrei, šano Iisussalla:
9 «Tiälä on poika, kumpasella on viisi osraleipyä ta kakši kalua. Ka mitäpä niistä noin šuurella joukolla?»
10 Iisussa šano: «Käškekkyä ihmisie istumah». Termällä kašvo vihanta nurmi, ta ihmiset istuuvuttih mualla. Šielä oli viitisentuhatta mieštä.
11 Iisussa otti leivät, passipoitti Jumalua ta anto leivät opaššettavilla, opaššettavat juattih ne istujilla. Šamoin Hiän jako kalat, ta kaikin šuatih niin äijän, kuin tahottih.
12 Kun kaikin oltih kylläset, Iisussa šano opaššettavillah: «Keräkkyä palaset, mit jiätih, jotta mitänä ei mänis tyhjäh».
13 Hyö kerättih, ta viiještä osraleiväštä keräyty kakšitoista täyttä vakkua palasie, mit oli jiäty šyömättä.
14 Kun ihmiset nähtih, mimmosen merkkiruavon Iisussa ruato, hyö šanottih: «Tämä tosieh on še Jumalan viessintuoja, kumpasen tuluo on vuotettu».
15 Iisussa tiesi, jotta ihmiset meinatah väkisin ottua Hänet, jotta luatie Häneštä čuari, ta šentäh Hiän läksi tuaš vuaralla yksinäh.
16 Konša tuli ilta, opaššettavat šolahettih rantah,
17 aššuttih veneheh ta lähettih Kapernaumie kohti, järven toisella puolella. Oli jo pimie, a Iisussa vielä ei tullun heijän luo.
18 Tuuli puhalti lujašti, ta järvellä käytih vuahtipäiset uallot.
19 Lienöykö hyö keritty šoutua kakšikymmentäviisi vain kolmekymmentä stadieta*, kun nähtih, jotta Iisussa aštuu järven ualtoja myöte ta matkuau heijän venehtä kohti. Hyö pöläššyttih.
20 No Iisussa šano: «Mie še täššä olen, elkyä varakkua».
21 Hyö tahottih ottua Hänet veneheh, ka šiinä šamašša veneh jo tuli šillä rannalla, kumpasella hyö oltih mänöššä.
22 Toisena päivänä rahvašjoukko oli vielä toisella puolella järvie. Iellisenä iltana hyö oli nähty, jotta šielä oli vain yksi ainut veneh. Iisussa ei nouššun šiih yheššä opaššettavien kera, vain opaššettavat matkeuvuttih rannašta yksinäh.
23 Huomenekšella Tiverijašta tuli muita venehie lähellä šitä paikkua, missä rahvaš oli šyönyn leipyä, šen jälkeh kun Hospoti oli kiittän šiitä Jumalua.
24 Kun ihmiset nähtih, jotta šielä ei ollun Iisussua eikä Hänen opaššettavie, hyö istuuvuttih venehih ta lähettih Kapernaumih Iisussua eččimäh.
25 Hyö löyvettih Hänet järven toiselta puolelta ta kyšyttih: «Ravvi, konša Šie tänne tulit?»
26 Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: työ että eči Milma šentäh, kun näkijä merkkiruatoja, vain ečittä šentäh, kun šaita leipyä ta šöitä iččenä kylläsekši.
27 Elkyä šuahuštakkua katovaista šyömistä, vain šuahuštakkua katomatointa, šemmoista, mi antau ilmasenikusen elämän. Šitä teilä antau Ihmisen Poika, šentäh kun Tuatto Jumala Iče työnsi Hänet ta anto Hänellä šiih vallan.»
28 Hyö kyšyttih: «Mitä miän pitäy ruatua, jotta ruatasima, mitä Jumala tahtou?»
29 Iisussa vaštasi: «Uškokkua Miuh, kenet Jumala on työntän. Šitä Jumala tahtou, jotta työ ruatasija.»
30 Hyö šanottih Iisussalla: «Min merkkiruavon Šie luajit, jotta šen nähtyö myö uškosima Šiuh? Mitä Šie ruat?
31 Miän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua*, niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Hiän anto taivahašta leipyä heilä šyötäväkši’.»
32 Täh Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: ei Moissei teilä leipyä antan taivahašta, vain Miun Tuatto antau teilä taivahašta tovellista leipyä.
33 Jumalan leipä on še, kumpani laškeutuu taivahašta ta antau muailmalla elämän.»
34 Hyö šanottih: «Hospoti, anna meilä aina šitä leipyä».
35 Iisussa šano: «Mie olen elämän leipä. Ken tulou Miun luokši, hiän ei konšana ole näläššä, ta ken uškou Miuh, šitä ei enämpi konšana janota.
36 Niin kuin jo šanoin teilä, työ oletta nähnyn Miut, ta kuitenki että ušo.
37 Kaikki ne, ketä Tuatto Miula antau, tullah Miun luokši, ta šitä, ken tulou Miun luokši, Mie en aja pois.
38 Enhän Mie tullun taivahašta ruatamah oman tahon mukah, vain tulin täyttämäh Tuaton, Miun Työntäjän, tahon.
39 Ta Tuaton, Miun Työntäjän, tahto on še, jotta en mänettäis yhtänä niistä, kenet Hiän on antan Miula, a viimesenä päivänä noššattaisin hiät kaikki kuollehista.
40 Miun Työntäjä tahtou, jotta jokahisella, ken näköy Pojan ta uškou Häneh, ois ilmasenikuni elämä. Viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista.»
41 Jevreit töräistih šitä, kun Iisussa šano: «Mie olen še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta».
42 Hyö šanottih: «Eikö tämä ole Iisussa, Joosefin poika? Myö tiijämmä Hänen tuaton ta muamon. Kuinpa Hiän voit šanuo: ‘Mie tulin alaš taivahašta’?»
43 Täh Iisussa šano: «Mitäpä työ töräjättä!
44 Ei kenkänä voi tulla Miun luo, kun Tuatto, Miun Työntäjä, ei häntä tuone. Šen, ken tulou, Mie noššatan viimesenä päivänä.
45 Jumalan viessintuojien kirjutukšissa šanotah: ‘Heitä kaikkie Jumala opaštau’. Jokahini, ken on kuunnellun Tuattuo ta ottan vaštah Hänen opaššukšet, tulou Miun luo.
46 Kuitenki Tuattuo ei kenkänä ole nähnyn; yksistäh Hiän, ken tuli Jumalan luota, on nähnyn Tuaton.
47 Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, šillä on ilmasenikuni elämä.
48 Mie olen elämän leipä.
49 Tiän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua, ta kuitenki hyö kuoltih.
50 No tämä leipä tulou taivahašta, ta še, ken tätä šyöy, ei kuole.
51 Mie olen elävä leipä, mi tuli taivahašta. Ta še, ken šyöy tätä leipyä, eläy ilmasenikusešti. Še leipä, min Mie annan, on Miun Runko. Mie annan šen, jotta muailma šais elyä.»
52 Šiitä jevreit ruvettih kiistämäh keškenäh. Hyö šanottih: «Mitein tuo Mieš vois antua oman Runkoh miän šyötäväkši?»
53 Iisussa šano heilä: «Toven totta šanon teilä: kun työ että šyöne Ihmisen Pojan Lihua ta juone Hänen Vertä, teilä ei ole elämyä.
54 A šillä, ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, on ilmasenikuni elämä, ta viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista.
55 Miun Liha on tovellini ruoka, Miun Veri on tovellini juoma.
56 Ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, še pisyy Miušša, ta Mie pisyn häneššä.
57 Tuatto, kumpani eläy, työnsi Miut. Niin kuin Mie šuan elämän Tuatolta, šamoin šuau Miulta elämän še, ken Milma šyöy.
58 Tämä on še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta. Še ei ole niin kuin manna, mitä tiän tuattojen tuatot šyötih ta kuitenki kuoltih. Vain ken tätä leipyä šyöy, še eläy ilmasen ijän.»
59 Näin paissen Iisussa opašti Kapernaumin sinagogašša.
60 Tämän kuultuo monet Iisussan opaššettavista šanottih: «Kauheita pakinoja! Ken še tuommoista voit kuunnella?»
61 Iisussa tiesi, jotta Hänen opaššettavat töräistih Hänen šanoista. Hiän šano heilä: «Šatattiko tämä pakina teitä?
62 A mitäpä työ šiitä, kun nähnettä Ihmisen Pojan noušomašša šinne, missä Hiän ennein oli?
63 Yksistäh Pyhä Henki luatiu eläväkši, ihmini iče ei voi šitä luatie. Šanoissa, kumpasie Mie teilä pakajan, on henki ta elämä.
64 Kuitenki tiän joukošša on eryähie, ket ei ušota.» Iisussa niätšen tiesi jo alušta šuate, ket ei ušottu Häneh ta ken Hänet pettäy.
65 Hiän jatko: «Juuri šentäh šanoinki teilä, jotta kenkänä ei voi tulla Miun luo, kun Tuatto ei antane hänellä šiih valtua».
66 Tämän jälkeh monet Iisussan opaššettavat lähettih pois eikä enämpi matattu Hänen kera.
67 Šiitä Iisussa kyšy niiltä kaheltatoista opaššettavalta: «Tahottako työ niise lähtie?»
68 Simoni Petri vaštasi Hänellä: «Hospoti, kenen luo myö mänisimä? Šiula on ilmasenikusen elämän šanat.
69 Myö ušomma ta tiijämmä, jotta Šie olet Hristossa, elävän Jumalan Poika.»
70 Iisussa šano heilä: «Ičehän Mie valičin tiät kakšitoista. Kuitenki yksi teistä on juaveli.»
71 Tällä Hiän tarkotti Simonin poikua Juuta Iskariottie. Hiän še myöhemmin petti Iisussan, vaikkai oli yksi noista kaheštatoista opaššettavašta.
1 Tämän jälkeh Iisussa käveli Galileijan eri puolilla. Juutijašša Hiän ei tahton kävellä, šentäh kun jevreit tahottih tappua Hänet.
2 Jevreijen Lehtikojin pruasniekka oli lähellä.
3 Iisussan vellet šanottih Hänellä: «Lähe tiältä ta mäne Juutijah, jotta Šiun opaššettavat niise nähtäis, mimmosie ruatoja Šie ruat.
4 Eihän kenkänä peittele omie ruatoja, kun tahtonou olla kuulusa. Kun Šie kerran šuatat ruatua tämmösie ruatoja, niin näytä muailmalla, ken Šie olet!»
5 Niätšen Hänen vellet niise ei ušottu Häneh.
6 Iisussa šano heilä: «Nyt ei ole vielä Miun aika – a teilä še paššuau mi aika hyväh.
7 Muailma ei voi teitä vihata, ka Milma še vihuau, šentäh kun Mie tovissan, jotta šen ruavot ollah pahat.
8 Mänkyä vain työ pruasniekkah. Mie en lähe vielä täh pruasniekkah, šentäh kun Miun aika ei ole vielä tullun.»
9 Näin Iisussa šano ta jäi Galileijah.
10 Konša vellet oli mänty pruasniekkah, Iisussa niise läksi šinne, kuitenki ei kaikkien nähen, vain peitočči.
11 Pruasniekan aikana jevreijen vanhimmat ečittih Iisussua ta kyšeltih: «Missä še Mieš on?»
12 Rahvahan joukošša oli äijän kiistua Häneštä. Yhet šanottih: «Hiän on hyvä Mieš», a toiset šanottih: «Ei ole, Hiän valehtelou rahvašta».
13 Kenkänä ei kuitenki ruohtin paissa Häneštä ihmisien kuullen, šentäh kun varattih jevreijen vanhimpie.
14 Kešellä pruasniekkua Iisussa mäni jumalankotih ta alko opaštua.
15 Jevreijen vanhimmat ihmeteltih šitä ta šanottih: «Kuin tuo opaštumatoin Mieš voit tietyä Pyhät Kirjutukšet?»
16 Iisussa šano heilä: «Še, mitä Mie opaššan, ei ole Miun opaššuš, vain Hänen, ken työnsi Miut.
17 Ken tahtou elyä Miun Työntäjän mielen mukah, še piäšöy perillä, onko tämä opaššuš Jumalašta lähtösin, vain pakajanko Mie omašta piäštäni.
18 Ken pakajau omie tuumija, še tahtou kunnivuo ičelläh. A ken tahtou kunnivuo omalla Työntäjällä, Še pakajau totta, Häneššä ei ole valehta.
19 Moissei anto teilä Sakonan, eikö niin? Kuitenki yksikänä teistä ei elä šen Sakonan mukah. Mintäh työ tahotta tappua Miut?»
20 Ihmiset šanottih: «Šiušša on piessa. Ken še Šiut tahtou tappua?»
21 Iisussa vaštasi: «Mie ruavoin vain yhen ruavon, ta šitä työ kaikin kummekšitta.
22 Moissei käški tiän luatie laitaleikkaukšen pojilla – še käšky ei kuitenki ollun Moisseista lähtösin, kun kantatuattoloista – ta šuovattana niise työ luajitta laitaleikkaušta.
23 Kun kerran ihmisellä luajitah laitaleikkauš šuovattana, jotta täyttyä Moissein Sakona, niin mintäh työ oletta Miula vihoissa šiitä, kun Mie šuovattana parennin koko ihmisen?
24 Elkyä suutikkua šen mukah, miltä as's'a piältä päin näyttäy, vain suutikkua oikein.»
25 Eryähät Jerusalimin eläjät šanottih Iisussašta: «Eikö tämä ole še, ketä tahotah tappua?
26 Kaččokkua! Hiän pakajau tiälä kaikkien kuullen, eikä hyö šanota mitänä. Ollouko valtamiehet tosiehki šuatu tietyä, jotta Hiän on Hristossa?
27 Kuitenki täštä Mieheštä myö tiijämmä, mistä päin Hiän on. A konša Hristossa tulou, kenkänä ei tiijä, mistä päin Hiän on.»
28 Konša Iisussa opašti jumalankojissa, Hiän karju kovalla iänellä: «Työkö tunnetta Miut ta tiijättä, mistä päin Mie olen? En Mie tullun omašta tahošta. Miut työnsi Hiän, keneh voipi uškuo. Työ että Häntä tiijä,
29 no Mie tiijän Hänet, šentäh kun tulen Hänen luota. Hiän še Miut työnsi.»
30 Valtamiehet ois tahottu ottua Hänet kiini. Kuitenki ei niken käynyn Häneh käsin, šentäh kun vielä ei ollun Hänen aika.
31 Ka rahvašjoukošta monet ušottih Häneh. Hyö šanottih: «Konša Hristossa tulou, luatinouko Hiän enämmän merkkiruatoja, kuin tämä on luatin?»
32 Kun farisseit kuultih, jotta rahvašjoukošša paistih Iisussašta tämmöistä, hyö ta ylipapit työnnettih omie miehie ottamah Hänet kiini.
33 Iisussa šano heilä: «Vielä kotvasen aikua Mie olen tiän luona. Šiitä mänen Hänen luo, ken Miut työnsi.
34 Työ ečittä Milma, ka että löyvä. Missä Mie olen, šinne työ että voi tulla.»
35 Jevreijen valtamiehet kyšeltih toini toiselta: «Kunnepa Hiän meinuau männä? Mistä myö emmä vois Häntä löytyä? Šuorinnouko Hiän kreikkalaisien kešeššä eläjien jevreijen luo? Jottako rupieu kreikkalaisie opaštamah?
36 Mitä merkittäneh Hänen šanat: ‘Työ ečittä Milma, ka että löyvä’, ta: ‘Missä Mie olen, šinne työ että voi tulla’?»
37 Pruasniekan viimesenä, šuurena päivänä Iisussa nousi ta karju lujah: «Kun ketä janottanou, tulkah Miun luo ta juokah!
38 Ken uškou Miuh, šen šiämeštä virratah elävän vejen jovet, niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah.»
39 Tämän Iisussa šano Pyhäštä Henkeštä, kumpasen Häneh uškojat šuatais. Nyt heissä ei vielä ollun Pyhyä Henkie, šentäh kun Iisussa ei vielä nouššun jumalalliseh valoh.
40 Nämä Iisussan šanat kuultuo monet rahvašjoukošta šanottih: «Tämä tosiehki on še luvattu Jumalan viessintuoja».
41 Toiset šanottih: «Hiän on Hristossa». Ka eryähät epyältih: «Ei kait še Hristossa Galileijašta tule!
42 Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu, jotta Hristossa on čuari Tuavitan jälkiläini ta tulou Viflejemistä, šiitä linnašta, mistä Tuavitta oli.»
43 Näin ihmiset ruvettih kiistelömäh Iisussašta.
44 Muutomat tahottih ottua Hänet kiini, kuitenki kenkänä ei käynyn Häneh käsin.
45 Iisussua käymäh työnnetyt miehet myöššyttih ylipappien ta farisseijen luo, ta ne kyšyttih: «Mintähpä työ että tuonun Häntä?»
46 Miehet vaššattih: «Ijäššäh yksikänä ihmini ei ole paissun šiih tapah kuin še Mieš pakasi».
47 Šilloin farisseit šanottih: «Joko Hiän šai tiätki muanittua?
48 Uškouko ken valtamiehistä Häneh? Tahi yksikänä farissei?
49 No tämä rahvaš ei tiijä Sakonašta mitänä – Jumalan kiruomat kaikki!»
50 Šiitä Nikodim, kumpani iče oli farissei ta oli aikasemmin käynyn Iisussan luona yöllä, šano:
51 «Eihän miän Sakonan mukah ketänä voi suutie, kuni ei enšin kyšeltäne häntä ta tiijuššettane, mitä hiän on ruatan».
52 Ka toiset šanottih hänellä: «Onnakko šie iče niise olet Galileijašta. Luve Pyhie Kirjutukšie, niin niät, jotta Galileijašta ei tule Jumalan viessintuojua.»
53 Kaikin lähettih kotih,
1 a Iisussa mäni Voipuuvuaralla.
2 Aikaseh huomenekšella Iisussa tuli tuaš jumalankotih. Kaikki rahvaš keräyty Hänen ympärillä, ta Hiän istuutu ta opašti heitä.
3 Šilloin sakonanopaštajat ta farisseit tuotih Hänen luo naini, kumpani oli nähty vierahan miehen kera makuamašša. Hyö pantih hänet ihmisjoukon keškeh
4 ta šanottih Iisussalla: «Opaštaja, tämä naini nähtih vierahan miehen kera makuamašša.
5 Moissei Sakonašša anto meilä käšyn, jotta tämmösie pitäy kivittyä kuolijiksi. Mitäpä Šie šanot?»
6 Hyö paistih näin, kun tahottih Iisussan šanoista löytyä mitänih šemmoista, mistä Häntä vois viärittyä. Iisussa kumartu ta kirjutti šormellah muah heistä välittämättä.
7 Kun hyö vuajittih Häneltä vaštaušta, Hiän nousi šeisomah ta šano: «Še, ken teistä ei ole riähkyä luatin, lykäkkäh naiseh enšimmäisen kiven».
8 Hiän kumartu tuaš alahuakši ta kirjutti muah.
9 Konša viärittäjät kuultih Iisussan šanat, hyö lähettih pois yksi toisen jälkeh, vanhimmat enšin, šentäh kun heijän omahenki näytti hiät viäriksi. Rahvašjoukon keškeh jiätih vain Iisussa ta naini.
10 Iisussa nousi šeisomah, ta nähtyö vain naisen Hiän kyšy: «Naini, missä ne šiun viärittäjät ollah? Eikö kenkänä suutin šilma?»
11 Naini vaštasi: «Ei, Hospoti». Iisussa šano: «Mie niise en suuti šilma. Mäne, eläkä enämpi riähkäyvy.»
12 Iisussa pakasi tuaš rahvahalla ta šano: «Mie olen muailman valo. Ken aštuu Miun kera, še ei matkua pimieššä, vain hänellä on elämän valo.»
13 Farisseit šanottih Hänellä: «Šie Iče tovissat Ičeštäš, šentäh Šiun tovissuš ei kelpua».
14 Iisussa vaštasi: «Vaikka Mie tovissanki Iče Ičeštäni, Miun tovissuš kelpuau, šentäh kun Mie tiijän, mistä olen tullun ta kunne mänen. Vain työ että tiijä, mistä Mie tulen ta kunne mänen.
15 Työ suutitta niin kuin ihmiset suutitah, Mie en suuti ketänä.
16 Ta vaikka Mie suutisinki, Miun suutu on oikie, šentäh kun Mie en ole yksin. Miun kera on Tuatto, kumpani Miut työnsi.
17 Šanotah vet tiän Sakonaššaki, jotta kahen henken tovissuš piisuau.
18 Mie tovissan Ičeštäni, ta Tuatto, kumpani Miut työnsi, niise tovistau Miušta.»
19 «Missä Šiun Tuatto on?» hyö kyšyttih. Iisussa vaštasi: «Työ että tunne Milma ettäkä Miun Tuattuo. Kun tuntisija Miut, niin tuntisija Miun Tuatonki.»
20 Tämän Iisussa pakasi, konša opašti rahvašta jumalankojin pihašša rahalippahan luona. Kenkänä ei ottan Häntä kiini, šentäh kun Hänen aika ei vielä tullun.
21 Tuaš kerran rahvahan kera paissešša Iisussa šano: «Mie lähen pois. Työ ečittä Milma, no kuoletta omih riähkih. Kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla.»
22 Jevreijen vanhimmat kummekšuttih: «Ei kai Hiän šuorie Iččie tappamah, kun šanou: ‘Kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla’?»
23 Iisussa šano heilä: «Työ oletta lähtösin alahuata, Mie ylähyätä. Työ oletta täštä muailmašta, Mie en ole täštä muailmašta.
24 Šentäh šanoin teilä, jotta työ kuoletta omih riähkih. Kun että uškone, jotta Mie olen Še, ken olen*, työ kuoletta omih riähkih.»
25 Hyö kyšyttih: «Ka kenpä Šie olet?» Iisussa vaštasi: «Še, kenekši Mie olen Iččieni alušta šuate šanon.
26 Miula on teistä äijän šanottavua ta äijän on Miula teissä suutittavua. No Miun Työntäjä pakajau totta, ta Mie šanon muailmalla vain šen, min olen Häneltä kuullun.»
27 Hyö ei maltettu, jotta Iisussa pakasi Tuatošta.
28 Šentäh Iisussa jatko: «Konša työ noššatta Ihmisen Pojan rissillä, työ maltatta, jotta Mie olen Še, ken olen. Maltatta niise, jotta Mie en rua mitänä omin päin, vain pakajan niin kuin Tuatto on Milma opaštan.
29 Hiän, kumpani työnsi Miut, on Miun kera. Hiän ei ole jättän Milma yksin, šentäh kun Mie ruan kaiken Hänen mielen mukah.»
30 Konša Iisussa näin pakasi, monet ušottih Häneh.
31 Niillä jevreilöillä, kumpaset nyt ušottih Häneh, Iisussa šano: «Kun työ elänettä Miun šanan mukah, työ tosieh oletta Miun opaššettavat.
32 Työ opaššutta tietämäh, mi on totta Jumalašta, ta še tieto antau teilä oman vallan.»
33 Hyö vaššattih Hänellä: «Myö olemma Aprahamin jälkiläisie, emmä myö ole konšana ollun kenenkänä orjina. Mitein Šie voit šanuo, jotta myö šuamma oman vallan?»
34 Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: jokahini, ken luatiu riähkyä, on riähän orja.
35 Orja ei pisy talošša ilmaista ikyä, ka poika pisyy ilmasenikusešti.
36 Kun Poika antanou teilä oman vallan, šilloin teilä tosieh on oma valta.
37 Mie tiijän, jotta työ oletta Aprahamin jälkiläisie. Kumminki työ tahotta tappua Miut, šentäh kun että voi šietyä Miun šanoja.
38 Mie pakajan šitä, mitä olen Tuattoni luona nähnyn – ta työ ruatta šitä, mitä oman tuaton luona näkijä.»
39 Jevreit vaššattih Iisussalla: «Aprahami on miän tuatto». Iisussa šano: «Kun työ oisija Aprahamin lapšie, niin ruatasija šamoin kuin Aprahami.
40 Ka nyt työ tahotta tappua Miut, šentäh kun šanoin teilä toven, min olen Jumalalta kuullun. Aprahami ei konšana ois ruatan šemmoista, mitä teilä on nyt mieleššä.
41 Työ ruatta juštih šamoin kuin tiän tuatto.» Jevreit šanottih: «Myö emmä ole vierahašta mieheštä šuatuja. Meilä on yksi Tuatto, Jumala.»
42 Iisussa šano: «Kun Jumala ois tiän Tuatto, työ tykkyäsijä Milma, šentäh kun Mie olen lähten Jumalašta ta tullun tänne. En Mie omašta tahošta tullun, Hiän še työnsi Miut.
43 Mintäh työ että malta Miun pakinua? Šentäh, kun työ että keššä kuunnella Miun šanoja.
44 Työ oletta lähten juavelista. Hiän on tiän tuatto, ta hänen himoja työ tahotta täyttyä. Alušta šuate juaveli on ollun ihmistappaja. Hiän on etähänä tositiijošta, häneššä šitä ei ole. Konša hiän valehtelou, hiän ruatau oman luonnon mukah, šentäh kun hiän on valehtelija ta valehen tuatto.
45 No Milma työ että ušo, šentäh kun Mie pakajan teilä toven.
46 Voitko ken teistä näyttyä, jotta mie olen luatin riähkyä? A kun Mie paissen totta, mintäh työ että ušo Milma?
47 Ken on šyntyn Jumalašta, še kuulou, mitä Jumala pakajau. Työ että kuule, šentäh kun että ole šyntyn Jumalašta.»
48 Jevreit šanottih Iisussalla: «Emmäkö myö ole oikiešša, jotta Šie olet samarijalaini ta jotta Šiušša on piessa?»
49 Iisussa vaštasi: «Ei Miušša ole piessua. Mie kunnivoitan Tuattuo, no työ häpyättä Milma.
50 En Mie Ičelläni kunnivuo eči, vain on Toini, ken eččiy šitä. Hänellä on valta suutie.
51 Toven totta šanon teilä: ken eläy Miun šanan mukah, še ei konšana kuole.»
52 Jevreit šanottih Hänellä: «Nyt myö niämmä, jotta Šiušša on piessa. Aprahami on kuollun, šamoin Jumalan viessintuojat, vain Šie šanot: ‘Ken eläy Miun šanan mukah, še ei konšana kuole’.
53 Šiekö olet miän Aprahami-tuattuo šuurempi? Hiän on kuollun, ta Jumalan viessintuojat on niise kuoltu. Kenekši Šie Iččieš smietit?»
54 Iisussa vaštasi: «Kun Mie Iče noštanen omua kunnivuo, še kunnivo on tyhjänpäiväni. Ka Miun kunnivuo noštau Miun Tuatto, Hiän, kumpaista työ šanotta omakši Jumalakši.
55 Työ että tunne Häntä, a Mie tunnen Hänet. Kun šanosin, jotta en tunne Häntä, oisin valehtelija niin kuin työki oletta. Kuitenki Mie tunnen Hänet ta elän Hänen šanan mukah.
56 Tiän Aprahami-tuatto oli hyvilläh, kun tiesi, jotta šuau nähä Miun tulomisen. Hiän näki šen ta šuurešti ihaštu.»
57 Jevreit šanottih Hänellä: «Et ole vieläi viijenkymmenen ikäni ta olet muka nähnyn Aprahamie!»
58 Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: ennein kun Aprahami šynty, Mie jo olin olomašša».
59 Šiitä hyö alettih kerätä kivijä, jotta lykkie Häneh. Iisussa mäni heijän joukon läpi ta aštu ielläh. Näin Hiän peittäyty heistä ta läksi pois jumalankojista.
1 Matateššah Iisussa näki miehen, kumpani oli šokiena šyntyn.
2 Opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Ravvi, ken luati riähkyä, kun tuo mieš šynty šokiena? Ičekö hiän, vain hänen vanhemmat?»
3 Iisussa vaštasi: «Ei hiän eikä hänen vanhemmat. Mieš šynty šokiena, jotta Jumalan työt tultais näkyvih häneššä.
4 Nyt, kuni vielä on päivä, Miun pitäy ruatua niitä töitä, kumpasie Miun Työntäjä tahtou. Tulou yö, šilloin kenkänä ei voi ruatua.
5 Kuni Mie olen muailmašša, Mie olen muailman valo.»
6 Näin šanottuo Iisussa šylki muah ta ševotti šylen muan kera. Šillä ševokšella Hiän voiteli šokien miehen šilmät
7 ta šano hänellä: «Mäne pešeyvy Siloaman kylpylammissa». – Siloam merkiččöy: työnnetty. – Mieš mäni, pešeyty ta myöšty näkijänä.
8 Miehen nuapurit ta muutki, ket ennein oli nähty häntä ta tiijettih hänet šokiena, ihmeteltih: «Eikö tämä ole še, ken istu ta kyšy miilostinua?»
9 Yhet šanottih: «Hiän še on», a toiset šanottih: «Eijeh, on vain šaman näköni». Šiitä mieš iče šano: «Ka mie še olen».
10 Hyö kyšyttih häneltä: «Mitein šie šait nävön?»
11 Hiän vaštasi: «Mieš, Iisussa nimeltäh, ševotti šylkie muah, voiti šillä miun šilmät ta šano: ‘Mäne ta pešeyvy Siloaman kylpylammissa’. Mie mänin, pešeyvyin ta šain näköni.»
12 «Missä še Mieš on?» hyö kyšyttih häneltä. Hiän vaštasi: «En tiijä».
13 Mieš, kumpani oli ollun šokie, vietih farisseijen luo.
14 Päivä, konša Iisussa luati ševokšen šyleštä ta muašta ta parenti miehen šilmät, oli šuovatta.
15 Farisseit niise ruvettih kyšelömäh mieheltä, mitein hänen šilmät parettih. Mieš šano heilä: «Hiän pani šylen ta muan ševošta miun šilmillä, šiitä kävin pešeytymäššä ta nyt mie niän».
16 Šilloin eryähät farisseista šanottih: «Še Mieš ei voi olla Jumalašta, kun kerran Hiän ei täytä šuovattakäškyö». Toiset šanottih: «Mitein še riähkähini ihmini vois luatie tuommosie kummie?» Täštä šynty kiista.
17 Tuaš hyö ruvettih kyšelömäh šokielta: «Mitä mieltä šie iče olet Häneštä? Šiunhan šilmät Hiän avasi.» Mieš vaštasi: «Hiän on Jumalan viessintuoja».
18 Jevreijen vanhimmat ei ušottu, jotta mieš oli ollun šokie ta oli šuanun nävön, kuni ei kučuttu šinne hänen vanhempie.
19 Hyö kyšyttih vanhemmilta: «Onko tämä tiän poika? Šanojako työ, jotta hiän šynty šokiena? Miteinpä hiän nyt näköy?»
20 Vanhemmat šanottih: «Miän poika hiän on ta šokiena šynty, šen myö tiijämmä.
21 Ka šitä emmä tiijä, mitein hiän nyt näköy, emmäkä šitä, ken hänen šilmät on parentan. Kyšykkyä häneltä ičeltäh, hiän on ruavaš mieš. Iče šanokkah.»
22 Pojan vanhemmat varattih jevreijen vanhimpie, šentäh näin vaššattih. Jevreit niätšen oli jo aikasempah piätetty erottua sinagogašta jokahisen, ken šanou Iisussua Hristossakši.
23 Tämän takie vanhemmat šanottih: «Hiän on ruavaš mieš, kyšykkyä häneltä ičeltäh».
24 Farisseit kučuttih toiseh kertah luokšeh še mieš, kumpani oli ollun šokie. Hyö šanottih hänellä: «Jumalan nimeššä pakaja totta! Myö tiijämmä, jotta še Mieš on riähkähini.»
25 Parennettu vaštasi: «Onko Hiän riähkähini, šitä en tiijä. Ka šen tiijän, jotta mie olin šokie, a nyt niän.»
26 Hyö tuaš kyšyttih: «Mitäpä Hiän šiula luati? Mitein Hiän parenti šiun šilmät?»
27 Mieš vaštasi: «Johan mie šen teilä šanoin, työ vain että kuunnellun. Mintäh vielä tahotta kuulla šen? Vain tahottako työ niise ruveta Hänen opaššettaviksi?»
28 Hyö nakrettih mieštä ta šanottih: «Šie Hänen opaššettava olet, a myö olemma Moissein opaššettavie.
29 Myö tiijämmä, jotta Jumala pakasi Moisseilla. Ka mistä tämä Mieš on, šitä emmä tiijä.»
30 Parennettu šano: «Šepä kumma, jotta työ että tiijä, mistä Hiän on, ta kuitenki Hiän še anto miula nävön.
31 Vet myö kaikin tiijämmä, jotta Jumala ei kuuntele riähkähisie. Hiän kuuntelou vain šitä, ken kunnivoittau Häntä ta eläy Hänen tahon mukah.
32 Ijäššäh ei ole kuultu, jotta kennih ois parentan šokiena šyntynyön šilmät.
33 Kun Hiän ei ois tullun Jumalan luota, Hiän ei ois voinun šemmoista luatie.»
34 Šiitä farisseit šanottih hänellä: «Šie olet šyntymäštä šuate riähkähini, umpipiäššä riähäššä koko mieš – ta šiekö rupiet meitä opaštamah?» Hyö ajettih mieš uloš.
35 Iisussa šai kuulla, jotta mieš oli ajettu pihalla. Hänen nähtyö Iisussa kyšy: «Ušotko šie Jumalan Poikah?»
36 Mieš kyšy: «Hospoti, kenpä Hiän on? Šano, jotta voisin uškuo Häneh.»
37 Iisussa šano: «Šie olet nähnyn Häntä. Hiän on täššä ta pakajau šiun kera.»
38 «Mie ušon, Hospoti», mieš šano ta heitty polvusillah Hänen eteh.
39 Iisussa šano: «Mie tulin täh muailmah suutimah, jotta šokiet šuatais näkö ta näkijät tultais šokiekši».
40 Eryähät farisseit, ket oltih lähellä, kyšyttih tämän kuultuo: «Olemmako myö niise šokeita?»
41 Iisussa vaštasi: «Kun työ oisija šokeita, teitä ei viäritettäis riähäštä. No työ šanotta, jotta niättä, ta šentäh riähkä pisyy teissä.»
1 «Toven totta šanon teilä: ken ei mäne lammaššuojah ovešta, vain noušou šinne aijašta piäličči, še on varaštaja ta rosvo.
2 Ken mänöy ovešta, še on lampahien paimen.
3 Paimenella varteiččija avuau oven, ta lampahat kuunnellah hänen iäntä. Hiän kuččuu omie lampahie nimeltä ta viey ne nurmella.
4 Konša paimen piäštäy lampahat uloš, hiän matkuau niijen ieššä. Lampahat aššutah hänellä peräh, šentäh kun tunnetah hänen iäni.
5 Vierahalla peräh ne ei lähetä, vain puatah häneštä, šentäh kun ei tunneta vierahan iäntä.»
6 Iisussa šano heilä tämän peittopakinan, ka hyö ei piäšty perillä, mitä Hänellä oli mieleššä.
7 Šentäh Iisussa jatko: «Toven totta šanon teilä: Mie olen lampahien ovi.
8 Kaikki ne, ket tultih ennein Milma, oltih varaštajie ta rosvoja, eikä lampahat kuunneltu heitä.
9 Mie olen ovi. Še, ken tulou šiämeh Miun kautti, pelaštuu. Hänellä on valta tulla ta männä, ta hiän löytäy nurmen.
10 Rosvo tulou vain varaštamah, tappamah ta hävittämäh. Mie tulin antamah elämyä, yllinkylläistä elämyä.
11 Mie olen hyvä paimen, oikie paimen, ken antau oman henken lampahien puolešta.
12 Palkkapaimen ei ole oikie paimen, ta lampahat ei olla hänen omie. Konša hiän näköy, jotta hukka on tulošša, hiän jättäy lauman ta pakenou. Hukka šuau lampahat šualehekšeh ta hajottau lauman,
13 šentäh kun palkkapaimen ei välitä lampahista.
14 Mie olen hyvä paimen. Mie tiijän omat lampahat ta ne niise tiijetäh Miut,
15 niin kuin Miun Tuatto tietäy Miut ta Mie tiijän Tuaton. Mie annan henkeni lampahien puolešta.
16 Miula on muitaki lampahie, kumpaset ei olla täštä lammaššuojašta. Niitäki Miun pitäy paimentua. Ne niise kuullah Miun iäni, ta niin tulou yksi lauma ta yksi Paimen.
17 Tuatto šentäh tykkyäy Milma, kun Mie annan henkeni, jotta šuaha še jälelläh.
18 Kenkänä ei kiso Miulta Miun henkie, Iče Mie šen annan pois. Miula on valta antua še ta valta ottua še jälelläh. Näin Tuatto käški Miun ruatua.»
19 Näistä šanoista tuaš šytty kiista jevreijen välillä.
20 Monet heistä šanottih: «Häneššä on piessa, ei Hiän ole järelläh. Mitä työ Häntä kuunteletta?»
21 Toiset šanottih: «Noin ei pakaja še, keššä on piessa. Eihän piessa voi parentua šokeijen šilmie.»
22 Oli talvi, ta Jerusalimissa piettih jumalankojin pyhittämisen jokavuotista pruasniekkua.
23 Iisussa käveli jumalankojin pihašša Solomonin pačaškatokšen alla.
24 Jevreit keräyvyttih Hänen ympärillä ta kyšyttih: «Kuin pitälti Šie meinuat kiušata meitä? Kun Šie ollet Hristossa, niin šano še meilä šuorah.»
25 Iisussa vaštasi: «Mie olen šanon šen teilä, vain työ että ušo. Ruavot, kuita Mie luajin Tuaton nimeššä, tovissetah Miušta.
26 Työ että kuitenki ušo, šentäh kun että ole Miun lampahie, niin kuin olen šanon teilä.
27 Miun lampahat kuullah Miun iäni. Mie tiijän ne, ta ne aššutah Miula peräššä.
28 Mie annan heilä ilmasenikusen elämän. Hyö ei konšana hävitä, eikä kenkänä voi anaštua heitä Miulta.
29 Tuatto, kumpani hiät Miula anto, on kaikkie toisie šuurempi, eikä kenkänä voi anaštua heitä Tuaton kiäštä.
30 Mie ta Tuatto olemma yhtä.»
31 Šiitä jevreit alettih tuaš kerätä kivijä, jotta kivittyä Iisussua.
32 Iisussa šano heilä: «Mie olen tiän šilmissä luatin monta hyvyä ruatuo, kumpaset Miun Tuatto anto Miula ruattavakši. Min ruavon tähen työ meinuatta kivittyä Milma?»
33 Jevreit vaššattih: «Emmä myö Šilma hyvän ruavon tähen kivitä. Kivitämmä šentäh, kun Šie et pie Jumalua kunnivošša. Šie niätšen panet Iččeš Jumalakši, vaikka olet ihmini.»
34 Iisussa vaštasi: «Onhan tiän Sakonašša kirjutettu nämä Jumalan šanat: ‘Mie šanoin: työ oletta jumalie’.
35 Pyhät Kirjutukšet ei valehella. Niijen mukah Jumala šano jumaliksi niitä, kellä Hiän pakasi.
36 Tuatto on Miut pyhittän ta työntän muailmah. Miteinpä työ šilloin voitta šanuo, jotta Mie en kunnivoita Jumalua, kun šanon: ‘Mie olen Jumalan Poika’?
37 Kun Mie en ruatane Tuattoni ruatoja, elkyä uškokkua Milma.
38 Ka kun ruatanen, niin vaikka että uškois Milma, uškokkua Miun ruatoja. Šiitä työ tiijättä ta ušotta, jotta Tuatto on Miušša ta Mie olen Häneššä.»
39 Jevreit tuaš meinattih ottua Iisussa kiini, no Hiän piäsi heijän käsistä.
40 Iisussa mäni tuaš Jortanojoven toisella puolella, šinne, missä Iivana ennein kašto rahvašta. Hiän jäi šinne kotvasekši,
41 ta Hänen luo tuli äijän ihmisie. Hyö šanottih: «Iivana ei luatin yhtänä merkkiruatuo, vain kaikki, mitä hiän šano täštä Mieheštä, on totta».
42 Monet ušottih šielä Iisussah.
1 Eryäš Luasari-nimini mieš läsi. Hiän eli Vifanijašša, šamašša kyläššä, missä elettih hänen čikot Muarie ta Marppa.
2 Tämä Muarie oli še, kumpani voiteli Hospotin jalat hajuvoitiella ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah, a še läsijä Luasari oli Muarien velli.
3 Čikokšet työnnettih Iisussalla šana: «Hospoti, nyt še, ketä Šie tykkyät, kipeyty».
4 Tämän kuultuo Iisussa šano: «Ei tämä tauti ole kuolomakši vain Jumalan kunnivokši. Šen kautti Jumalan Pojan jumalallini valo tulou näkyvih.»
5 Iisussa tykkäsi Marppua ta hänen čikkuo ta Luasarie.
6 Kuultuo, jotta Luasari läsiy, Iisussa viipy vielä kakši päivyä šielä, missä šilloin oli.
7 Šen jälkeh Hiän šano opaššettavilla: «Läkkä myö jälelläh Juutijah».
8 Opaššettavat šanottih: «Ravvi, tuanoin jevreit tahottih kivittyä Šilma. Tuaško Šie olet šinne mänöššä?»
9 Iisussa šano heilä: «Päiväššä on kakšitoista tuntie. Ken liikkuu päivällä, še ei kompaššu, šentäh kun hiän näköy tämän muailman valon.
10 Ka še, ken liikkuu yöllä, kompaštelou – eihän häneššä ičeššäh ole valuo.»
11 Tämän šanottuo Iisussa lisäsi: «Miän Luasari-velli makuau, ka Mie lähen häntä noššattamah».
12 Opaššettavat šanottih: «Hospoti, kun hiän muannou, niin parenou».
13 Iisussa pakasi Luasarin kuolomašta, a opaššettavat smietittih Hänen pakajavan tavallisešta unešta.
14 Šentäh Iisussa šano šuorah: «Luasari on kuollun.
15 Tiän takie olen hyvilläni, jotta Mie en ollun šielä: tämä lujittau tiän uškuo. Läkkä myö hänen luo.»
16 Šiitä Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, šano toisilla opaššettavilla: «Läkkä, kuolemma kaikki yheššä Hänen kera».
17 Konša Iisussa tuli Vifanijah, Hänellä šanottih, jotta Luasari on jo nellättä päivyä kalmašša.
18 Vifanija oli lähellä Jerusalimie, šiinä viijentoista stadien* piäššä.
19 Monet jevreit oli tultu rauhottamah Marppua ta Muarieta vellen kuoloman murehešša.
20 Kun Marppa kuuli Iisussan tulošta, hiän läksi Hänellä vaštah. Muarie jäi kotih.
21 Marppa šano Iisussalla: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun velli ei ois kuollun.
22 Kuitenki tiijän, jotta Jumala antau Šiula kaiken, mitä Häneltä kyšyt.»
23 Iisussa šano: «Velleš noušou kuollehista».
24 Marppa vaštasi: «Tiijän, jotta hiän noušou viimesenä päivänä, kuollehista noušomisen päivänä».
25 Iisussa šano: «Mie olen kuollehista noušomini ta elämä. Ken uškou Miuh, še eläy, vaikka ois kuollun.
26 Eikä yksikänä, ken eläy ta uškou Miuh, ikinäh kuole. Ušotko tämän?»
27 Marppa vaštasi: «Ušon, Hospoti! Mie ušon, jotta Šie olet Hristossa, Jumalan Poika, kumpasen muailmah tuluo on vuotettu.»
28 Tämän šanottuo Marppa myöšty kotih, kučču Muarie-čikon ta šano hänellä peitočči: «Opaštaja on tiälä ta kuččuu šilma».
29 Tämän kuultuo Muarie šamašša nousi ta läksi Iisussan luo.
30 Iisussa ei vielä tullun kyläh, kun oli šamašša paikašša, missä Marppa Hänet näki.
31 Kun jevreit, kumpaset oltih pirtissä Muarien murehta lieventämäššä, nähtih, jotta hiän äkkie nousi ta läksi uloš, hyö mäntih peräššä. Hyö arveltih, jotta hiän on mänöššä kalmoilla itkömäh.
32 Konša Muarie tuli šinne, missä Iisussa oli, ta näki Hänet, hiän heitty Iisussan jalkoih ta šano: «Hospoti, kun oisit ollun tiälä, miun veikko ei ois kuollun».
33 Kun Iisussa näki, jotta Muarie itköy ta hänen kera tulluot jevreit niise itetäh, Hänellä tuli paha mieleštä.
34 Hiän kyšy: «Missä Luasarin kalma on?» Hyö vaššattih: «Hospoti, tule kaččomah».
35 Iisussa itki.
36 Jevreit šanottih: «Kaččokkua, mitein Hiän tykkäsi Luasarie».
37 A eryähät heistä šanottih: «Kun Hiän šuatto parentua šokien šilmät, eikö Hiän ois voinun piettyä Luasarie kuolomašta?»
38 Šyväššä tušašša Iisussa tuli Luasarin kalmalla. Še oli kallivoh lohkottu kalmakotini ta šen šuušša oli kivi.
39 «Ottakkua kivi pois», käški Iisussa. Marppa, vainuan čikko, šano Hänellä: «Hospoti, hiän jo haisuu. Hiän on jo nellättä päivyä kalmašša.»
40 Iisussa vaštasi: «Enkö šanon šiula, jotta šuat nähä Jumalan voiman, kun uškonet?»
41 Kivi otettih pois kalmakotisen šuušta. Iisussa nošti šilmät ylähyäkši ta šano: «Tuatto, Mie kiitän Šilma šiitä, jotta Šie kuulet Milma.
42 Mie tiijän, jotta Šie aina kuulet Milma. No šanon tämän näijen ympärillä šeisojien ihmisien tähen, anna hyö ušottais, jotta Šie Miut työnsit.»
43 Tämän šanottuo Iisussa karjahti lujalla iänellä: «Luasari, tule pois šieltä!»
44 Šiitä kuollut tuli kalmakotisešta, jalat ta kiät šiteissä ta näkö paikalla katettuna. Iisussa šano: «Piäštäkkyä hänet šiteistä ta antakkua hänen männä».
45 Monet niistä jevreilöistä, kumpaset oli tultu Muarien luo ta nähty, mitä Iisussa ruato, ušottih Häneh.
46 Kuitenki eryähät heistä lähettih farisseijen luo ta šanottih, mitä Iisussa oli ruatan.
47 Ylipapit ta farisseit kerättih Neuvokunta ta kyšyttih: «Mitä myö voisima ruatua? Še Mieš luatiu äijän merkkiruatoja.
48 Kun antanemma Hänen jatkua, niin kaikin ruvetah uškomah Häneh. Šiitä riimalaiset tullah ta otetah meiltä tämä pyhä paikka ta šamoin koko miän kanša.»
49 Šilloin yksi heistä, Kaijafa, kumpani šinä vuotena oli ylipappina, šano: «Työ että tiijä mitänä.
50 Ettäkö malta, jotta meilä ois parempi, kun yksi mieš kuolis kanšan puolešta, kuin koko kanša hävieis?»
51 Tämä ei ollun hänen oma ajatuš. Šen vuuvven ylipappina hiän einušti, jotta Iisussa kuolou kanšan puolešta.
52 Eikä Hiän kuole yksistäh šen kanšan puolešta, ka vieläi kerätäkšeh yhteh kaikki hajallah olijat Jumalan lapšet.
53 Šiitä päiväštä lähtien Neuvokunta rupesi hommuamah Iisussan šurmuamista.
54 Šentäh Iisussa enämpi ei liikkun kaikkien nähen Juutijašša vain šiirty lähemmäkši tyhjyä muata. Šielä, Efraimi-nimiseššä linnašša, Hiän olekšenteli omien opaššettavien kera.
55 Jevreijen Äijänpäivän pruasniekka oli läššä, ta monet tultih kylistä Jerusalimih jo ennein Äijyäpäivyä tavanmukasie puhissušmänöjä pitämäh.
56 Hyö ečittih Iisussua ta paistih keškenäh jumalankojissa: «Mitä arveletta? Tullouko Hiän pruasniekalla?»
57 Ylipapit ta farisseit oli annettu käšky, jotta kun ken tietänöy, missä Iisussa on, šanois heilä. Šilloin hyö voitais ottua Hänet kiini.
1 Äijänpäivän pruasniekka oli tulošša. Iisussa tiesi, jotta nyt tuli še aika, konša Hänen pitäy šiirtyö täštä muailmašta Tuaton luo. Hiän aina tykkäsi niitä, ket oltih Hänen omie täššä muailmašša, ta Hiän tykkäsi heitä viimeseh šuate.
2 Iisussa ta opaššettavat oltih iltasella. Juaveli oli jo pannun Juutan, Simoni Iskariotin pojan, šytämeh ajatukšen, jotta pettyä Iisussa.
3 Iisussa tiesi, jotta Tuatto on antan kaiken Hänen valtah. Hiän tiesi, jotta Hiän on tullun Jumalan luota ta nyt myöštyy Jumalan luo.
4 Hiän nousi iltaselta, heitti sviitkan piältäh, otti käsipaikan ta šito šen vyötäröllä.
5 Šiitä Hiän kuato vettä pešuaštieh, rupesi pešömäh opaššettavien jalkoja ta pyyhkimäh niitä käsipaikalla, kumpani oli Hänen vyötäröllä.
6 Konša Iisussa tuli Simoni Petrin kohalla, Petri šano: «Hospoti, Šiekö še pešet miun jalat?»
7 Iisussa vaštasi: «Mitä Mie nyt ruan, šitä šie et vielä malta, ka myöhemmin šie šen maltat».
8 Petri šano Hänellä: «Šie et ikinä šua peššä miun jalkoja!» Iisussa vaštasi: «Kun Mie en pešše šilma, niin šiula ei ole šijua Miun luona».
9 Šiitä Simoni Petri šano: «Hospoti, elä peše yksistäh miun jalkoja, peše kiät ta piäki».
10 Iisussa vaštasi: «Šiltä, ken on kylpen, pitäy peššä vain jalat, muitein hiän on jo puhaš. Työ oletta jo puhtahat, vain että kaikin.»
11 Iisussa tiesi, ken Hänet pettäy, šentäh Hiän šano, jotta ei hyö kaikin olla puhtahat.
12 Peštyö heijän jalat Iisussa pani sviitkan piälläh ta mäni tuaš paikallah. Hiän šano heilä: «Maltattako työ, mitä Mie teilä ruavoin?
13 Työ pakautatta Milma Opaštajakši ta Hospotiksi ta oikein ruatta: šehän Mie olen.
14 Niin kuin Mie, tiän Hospoti ta Opaštaja, pesin tiän jalat, niin tiänki pitäy peššä toini toiselta jalat.
15 Mie luajin tämän teilä malliksi. Ruatakkua työ šamoin kuin Mie ruavoin.
16 Toven totta šanon teilä: ei käškyläini ole isäntyä šuurempi eikä työnnetty työntäjyä šuurempi.
17 Nyt kun työ tämän tiijättä, niin ošakkahat oletta, kun näin ruatta.
18 Mie en šano tätä teistä kaikista. Tiijän, ketä olen valinnun. No tämän Pyhien Kirjutukšien šanan pitäy täyttyö: ‘Še, ken šyöy Miun kera leipyä, noušou Milma vaštah’.
19 Šanon tämän teilä jo nyt, ennein kuin še tapahtuu, jotta työ uškosija Miun olovan Še, ken Mie olen.
20 Toven totta šanon teilä: ken ottau vaštah šen, kenen Mie työnnän, še ottau vaštah Miut. Ta ken ottau vaštah Miut, še ottau vaštah Miun Työntäjän.»
21 Tämän šanottuo Iisussa henken tušašša virkko opaššettavillah: «Toven totta šanon teilä: yksi teistä pettäy Miut».
22 Opaššettavat kačeltih toini toista tietämättä, keštä Hiän pakasi.
23 Yksi opaššettavista, še, ken oli Iisussalla armahin, oli iltasella Iisussan viereššä.
24 Simoni Petri anto hänellä merkin, jotta kyšyis Iisussalta, keštä Hiän pakajau.
25 Opaššettava šiirty lähemmäkši Iisussua, kiänty Häneh päin ta kyšy: «Hospoti, kenpä še on?»
26 Iisussa vaštasi: «Še, kellä Mie annan tämän leipäpalan». Šiitä Hiän kašto palan ta anto šen Juutalla, Simoni Iskariotin pojalla.
27 Šamašša, kun Juuta otti leipäpalan, šaatana mäni häneh. Iisussa šano hänellä: «Mitä ruat, rua ruttoseh!»
28 Kenkänä iltasella olijista ei piäššyn tolkkuh, mintäh Iisussa šano hänellä näin.
29 Juutalla oli yhtehini kukkaro. Šentäh eryähät smietittih, jotta Iisussa käški hänen oštua mitänih pruasniekakši tahi antua miilostinua köyhillä.
30 Leipäpalan šyötyö Juuta läksi heti uloš. Oli yö.
31 Konša Juuta oli männyn, Iisussa šano: «Nyt Ihmisen Pojan kunnivo tuli näkyvih, ta Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä.
32 Ta kun Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä, niin Jumala niise näyttäy Hänen kunnivon Ičeššäh, ta rutto näyttäyki.
33 Lapšet, vain vähäsen aikua Mie olen tiän kera. Työ ečittä Milma, ka Mie šanon nyt teilä šaman, min šanoin jevreilöilläki: kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla.
34 Mie annan teilä uuvven käšyn: tykäkkyä toini toista! Niin kuin Mie olen tykännyn teitä, šamoin työki tykäkkyä toini toista.
35 Kaikin tiijetäh, jotta työ oletta Miun opaššettavat, kun työ tykännettä toini toista.»
36 «Hospoti, kunnepa Šie mänet?» kyšy Simoni Petri. Iisussa vaštasi: «Kunne Mie mänen, šinne šie et voi Miun kera nyt lähtie, ka myöhemmin tulet».
37 Petri šano: «Hospoti, mintähpä mie nyt en voi tulla Šiun kera? Mie annan vaikka oman henken Šiun puolešta.»
38 Iisussa šano hänellä: «Šiekö annat henkeš Miun puolešta? Toven totta šanon šiula: ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta.»
39 Hyö ei voitu uškuo. Šiitä Isaija šanou toisešša kohašša:
40 – Jumala šoventi heijän šilmät
ta koventi heijän šytämet,
jotta hyö šilmilläh ei nähtäis
eikä šytämelläh maltettais,
jotta hyö ei kiännyttäis pahoilta teiltäh
enkä Mie parentais heitä.
41 Näin Isaija šano, šentäh kun näki Hristossan jumalallisen valon ta pakasi Häneštä.
42 Kuitenki monet valtamiehet niise ušottih Iisussah. Ka hyö varattih farisseita, ta šentäh ei paistu omašta ušošta, jotta heitä ei erotettais sinagogašta.
43 Heilä niätšen oli tärkietä še, mitä ihmiset heistä ajateltih, eikä še, mitä Jumala ajatteli.
44 Iisussa karju lujalla iänellä: «Ken uškou Miuh, še ei ušo Miuh, vain Miun Työntäjäh.
45 Ken näköy Miut, še näköy Miun Työntäjän.
46 Mie tulin valokši muailmah, jotta yksikänä, ken uškou Miuh, ei jäis pimieh.
47 Šitä, ken kuulou Miun šanat, no ei ušo niih, Mie en suuti. En Mie ole tullun muailmua suutimah, vain tulin šitä pelaštamah.
48 Ken kieltäytyy Miušta ta ei ota Miun šanoja vaštah, hänellä jo on suutija: ne šanat, mit Mie šanoin, suutitah häntä viimesenä päivänä.
49 En Mie ole paissun omašta piäštäni. Tuatto, kumpani Miut työnsi, on käšken, mistä Miun pitäy paissa ta mitä šanella.
50 Ta Mie tiijän, jotta Hänen käšky antau ilmasenikusen elämän. Konša Mie pakajan, pakajan šitä, mitä Tuatto käški Miun paissa.»
1 Äijänpäivän pruasniekka oli tulošša. Iisussa tiesi, jotta nyt tuli še aika, konša Hänen pitäy šiirtyö täštä muailmašta Tuaton luo. Hiän aina tykkäsi niitä, ket oltih Hänen omie täššä muailmašša, ta Hiän tykkäsi heitä viimeseh šuate.
2 Iisussa ta opaššettavat oltih iltasella. Juaveli oli jo pannun Juutan, Simoni Iskariotin pojan, šytämeh ajatukšen, jotta pettyä Iisussa.
3 Iisussa tiesi, jotta Tuatto on antan kaiken Hänen valtah. Hiän tiesi, jotta Hiän on tullun Jumalan luota ta nyt myöštyy Jumalan luo.
4 Hiän nousi iltaselta, heitti sviitkan piältäh, otti käsipaikan ta šito šen vyötäröllä.
5 Šiitä Hiän kuato vettä pešuaštieh, rupesi pešömäh opaššettavien jalkoja ta pyyhkimäh niitä käsipaikalla, kumpani oli Hänen vyötäröllä.
6 Konša Iisussa tuli Simoni Petrin kohalla, Petri šano: «Hospoti, Šiekö še pešet miun jalat?»
7 Iisussa vaštasi: «Mitä Mie nyt ruan, šitä šie et vielä malta, ka myöhemmin šie šen maltat».
8 Petri šano Hänellä: «Šie et ikinä šua peššä miun jalkoja!» Iisussa vaštasi: «Kun Mie en pešše šilma, niin šiula ei ole šijua Miun luona».
9 Šiitä Simoni Petri šano: «Hospoti, elä peše yksistäh miun jalkoja, peše kiät ta piäki».
10 Iisussa vaštasi: «Šiltä, ken on kylpen, pitäy peššä vain jalat, muitein hiän on jo puhaš. Työ oletta jo puhtahat, vain että kaikin.»
11 Iisussa tiesi, ken Hänet pettäy, šentäh Hiän šano, jotta ei hyö kaikin olla puhtahat.
12 Peštyö heijän jalat Iisussa pani sviitkan piälläh ta mäni tuaš paikallah. Hiän šano heilä: «Maltattako työ, mitä Mie teilä ruavoin?
13 Työ pakautatta Milma Opaštajakši ta Hospotiksi ta oikein ruatta: šehän Mie olen.
14 Niin kuin Mie, tiän Hospoti ta Opaštaja, pesin tiän jalat, niin tiänki pitäy peššä toini toiselta jalat.
15 Mie luajin tämän teilä malliksi. Ruatakkua työ šamoin kuin Mie ruavoin.
16 Toven totta šanon teilä: ei käškyläini ole isäntyä šuurempi eikä työnnetty työntäjyä šuurempi.
17 Nyt kun työ tämän tiijättä, niin ošakkahat oletta, kun näin ruatta.
18 Mie en šano tätä teistä kaikista. Tiijän, ketä olen valinnun. No tämän Pyhien Kirjutukšien šanan pitäy täyttyö: ‘Še, ken šyöy Miun kera leipyä, noušou Milma vaštah’.
19 Šanon tämän teilä jo nyt, ennein kuin še tapahtuu, jotta työ uškosija Miun olovan Še, ken Mie olen.
20 Toven totta šanon teilä: ken ottau vaštah šen, kenen Mie työnnän, še ottau vaštah Miut. Ta ken ottau vaštah Miut, še ottau vaštah Miun Työntäjän.»
21 Tämän šanottuo Iisussa henken tušašša virkko opaššettavillah: «Toven totta šanon teilä: yksi teistä pettäy Miut».
22 Opaššettavat kačeltih toini toista tietämättä, keštä Hiän pakasi.
23 Yksi opaššettavista, še, ken oli Iisussalla armahin, oli iltasella Iisussan viereššä.
24 Simoni Petri anto hänellä merkin, jotta kyšyis Iisussalta, keštä Hiän pakajau.
25 Opaššettava šiirty lähemmäkši Iisussua, kiänty Häneh päin ta kyšy: «Hospoti, kenpä še on?»
26 Iisussa vaštasi: «Še, kellä Mie annan tämän leipäpalan». Šiitä Hiän kašto palan ta anto šen Juutalla, Simoni Iskariotin pojalla.
27 Šamašša, kun Juuta otti leipäpalan, šaatana mäni häneh. Iisussa šano hänellä: «Mitä ruat, rua ruttoseh!»
28 Kenkänä iltasella olijista ei piäššyn tolkkuh, mintäh Iisussa šano hänellä näin.
29 Juutalla oli yhtehini kukkaro. Šentäh eryähät smietittih, jotta Iisussa käški hänen oštua mitänih pruasniekakši tahi antua miilostinua köyhillä.
30 Leipäpalan šyötyö Juuta läksi heti uloš. Oli yö.
31 Konša Juuta oli männyn, Iisussa šano: «Nyt Ihmisen Pojan kunnivo tuli näkyvih, ta Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä.
32 Ta kun Jumalan kunnivo tuli näkyvih Häneššä, niin Jumala niise näyttäy Hänen kunnivon Ičeššäh, ta rutto näyttäyki.
33 Lapšet, vain vähäsen aikua Mie olen tiän kera. Työ ečittä Milma, ka Mie šanon nyt teilä šaman, min šanoin jevreilöilläki: kunne Mie mänen, šinne työ että voi tulla.
34 Mie annan teilä uuvven käšyn: tykäkkyä toini toista! Niin kuin Mie olen tykännyn teitä, šamoin työki tykäkkyä toini toista.
35 Kaikin tiijetäh, jotta työ oletta Miun opaššettavat, kun työ tykännettä toini toista.»
36 «Hospoti, kunnepa Šie mänet?» kyšy Simoni Petri. Iisussa vaštasi: «Kunne Mie mänen, šinne šie et voi Miun kera nyt lähtie, ka myöhemmin tulet».
37 Petri šano: «Hospoti, mintähpä mie nyt en voi tulla Šiun kera? Mie annan vaikka oman henken Šiun puolešta.»
38 Iisussa šano hänellä: «Šiekö annat henkeš Miun puolešta? Toven totta šanon šiula: ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta.»
1 «Elkyä olkua huolissana. Uškokkua Jumalah ta uškokkua Miuh.
2 Miun Tuaton koissa on monta huonehta – mitein še muitein Mie šanosin, jotta mänen valmistamah teilä elošijua.
3 Mie mänen valmistamah teilä šijua. Šiitä tulen jälelläh ta käyn tiät luokšeni, jotta šaisija olla šielä, missä Mie olen.
4 Työ kyllä tiijättä tien šinne, kunne Mie mänen.»
5 Homa šano Iisussalla: «Hospoti, emmä myö tiijä, kunne Šie mänet. Mistäpä myö šilloin voisima tietyä tien?»
6 Iisussa vaštasi: «Mie olen še oikie tie, mi viey elämäh. Kenkänä ei piäše Tuaton luo muitein kuin Miun kautti.
7 Kun työ tietäsijä Miut, niin tietäsijä Miun Tuatonki. Työ tiijättä Hänet jo nyt, šentäh kun oletta nähnyn Hänet.»
8 Hilippä šano Iisussalla: «Hospoti, näytä meilä Tuatto, muuta myö emmä taho».
9 Iisussa vaštasi: «Näin pitälti Mie olen ollun tiän kera, ta šie et vielä tiijä Milma, Hilippä. Ken on nähnyn Miut, on nähnyn Tuaton. Mitein šie voit šanuo: ‘Näytä meilä Tuatto’?
10 Etkö ušo, jotta Mie olen Tuatošša ta Tuatto on Miušša? Kun pakajan teilä, en pakaja omašta piäštäni. Tuatto, kumpani on Miušša, ruatau omie ruatojah Miun kautti.
11 Uškokkua, kun šanon, jotta Mie olen Tuatošša ta Tuatto on Miušša. Kun että muitein uškone, niin uškokkua Miun ruatojen takie.
12 Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, še ruatau šemmosie ruatoja, mimmosie Mie ruan, ta vieläi niitä šuurempie. Mie niät mänen Tuaton luo.
13 Ta mitä vain työ kyšynettä Tuatolta Miun nimeššä, šen Mie ruan, anna Tuaton jumalallini valo tulis näkyvih Pojašša.
14 Mitä työ Miun nimeššä kyšyttä, šen Mie ruan.»
15 «Kun työ tykännettä Milma, työ elättä Miun käškyjen mukah.
16 Mie molin Tuatolta, ta Hiän antau teilä toisen Puolistajan, kumpani on tiän kera ilmasen ijän.
17 Tämä Puolistaja on Toven Henki. Muailma ei voi šitä Henkie šuaha, šentäh kun še ei niä Häntä eikä tiijä Häntä. Ka työ tiijättä Hänet, šentäh kun Hiän pisyy tiän luona ta on teissä.
18 En Mie jätä teitä orpoloiksi, vain tulen tiän luo.
19 Pieni rupiema, ta muailma enämpi ei niä Milma, vain työ niättä, šentäh kun Mie elän ta työ niise elättä.
20 Šinä päivänä työ maltatta, jotta Mie olen Tuatoššani ta työ oletta Miušša, Mie teissä.
21 Ken on ottan omah šytämeh Miun käšyt ta eläy niijen mukah, še tykkyäy Milma. Miun Tuatto tykkyäy šitä, ken tykkyäy Milma. Mie niise tykkyän häntä ta jiävin Iččeni hänellä.»
22 Juuta – še toini, ei Iskariot – šano Iisussalla: «Hospoti, mintäh niin? Mintäh jiävit Iččeš vain meilä, et muailmalla?»
23 Iisussa vaštasi: «Kun ken tykännöy Milma, še eläy Miun šanan mukah. Miun Tuatto tykkyäy häntä, ta Tuatto ta Mie tulemma hänen luokši ta jiämmä hänen luo elämäh.
24 Ken ei tykkyä Milma, še ei elä Miun šanan mukah. A še šana, min työ kuuletta, ei ole Miun oma, kun Tuaton, kumpani on Miut työntän.
25 Näitä Mie pakajan teilä nyt, kuni vielä olen tiän kera.
26 Tuatto työntäy teilä Miun nimeššä Puolistajan, Pyhän Henken. Hiän opaštau teilä kaiken ta muissuttau teilä kaikešta, mitä Mie olen teilä paissun.
27 Mie jätän teilä rauhan. Oman rauhani Mie teilä annan, en šemmoista, mimmosen muailma antau. Elkyä olkua huolissana, elkyä varakkua.
28 Kuulija vet, mitä Mie šanoin: Mie mänen pois, ka tulen tuaš tiän luo. Kun työ tykkyäsijä Milma, niin oisija hyvillänä šiitä, jotta Mie mänen Tuaton luo, šentäh kun Tuatto on Milma šuurempi.
29 Mie pakajan teilä täštä jo nyt, kuni še ei vielä tapahtun, jotta työ uškosija, konša še tapahtuu.
30 Enämpi en tiän kera pakaja, šentäh kun tämän muailman isäntä on jo tulošša. Miuh hänellä ei ole mitänä valtua.
31 Mie ruan niin kuin Tuatto on käšken Miun ruatua, anna muailma tietäis, jotta Mie tykkyän Tuattuo. Nouškua, lähemmä tiältä!»
1 «Mie olen tosi viinamarjapuu, ta Miun Tuatto on viinamarjan kašvattaja.
2 Hiän leikkuau Miušta joka okšan, mih ei kašva marjua. A joka okšan, mih tulou marjua, Hiän puhistau liijoista vešoista, jotta še antais vielä enämmän marjua.
3 Työ oletta jo puhtahat, šentäh kun še šana, min olen teilä šanon, on tiät puhistan.
4 Pisykkyä Miušša, niin Mie pisyn teissä. Eihän okša šuata kašvattua marjua, kun še ei olle runkošša. Šamoin että ni työ voi ruatua mitänä, kun että pisyne Miušša.
5 Mie olen viinamarjapuu, työ oletta okšat. Ken pisyy Miušša ta keššä Mie pisyn, še šuau aikah äijän hyvyä. Ilmain Milma työ että šua aikah mitänä.
6 Ken ei pisy Miušša, še luuvvah pois niin kuin katennut okša, ta še kuivau. Šemmoset okšat kerätäh, luuvvah tuleh ta poltetah.
7 Kun työ pisynettä Miušša ta Miun šanat pisyttäneh teissä, kyšykkyä mitä ikinä vain tahotta, ta työ šuatta šen.
8 Miun Tuaton jumalallini valo tulou näkyvih šiinä, kun työ ruatta äijän hyvyä ta niin näytättä, jotta oletta Miun opaššettavie.
9 Niin kuin Tuatto tykkyäy Milma, niin Mieki tykkyän teitä. Pisykkyä Miun tykkyämiseššä.
10 Kun täyttänettä Miun käšyt, työ pisyttä Miun tykkyämiseššä, niin kuin Mie olen täyttän Tuattoni käšyt ta pisyn Hänen tykkyämiseššä.
11 Olen paissun teilä kaiken tämän, jotta teissä ois Miun ilo ta tiän ilo tulis täyvekši.
12 Miun käšky on tämä: tykäkkyä toini toista, niin kuin Mie olen tykännyn teitä.
13 Šuurempua tykkyämistä ei voi olla, mitä kun antua oma henki vellien puolešta.
14 Työ oletta Miun vellie, kun ruatanetta šitä, mitä Mie käšen tiän ruatua.
15 En šano teitä enämpi käškyläisiksi, šentäh kun käškyläini ei tiijä oman isäntäh meininkijä. Mie šanon teitä vellilöiksi, šentäh kun olen šuattan tiän tietoh kaiken, min olen Tuatolta kuullun.
16 Että työ valinnun Milma, kun Mie valičin tiät. Miun tahto on še, jotta työ mänisijä ta šaisija aikah šemmoista, mi pisyy aina. Kun näin ruatta, Tuatto antau teilä kaiken, mitä Miun nimeššä Häneltä kyšyttä.
17 Mie annan teilä tämän käšyn: tykäkkyä toini toista.»
18 «Kun muailma vihannou teitä, muistakkua, jotta ennein teitä še on vihannun Milma.
19 Kun työ kuulusija täh muailmah, muailma tykkyäis teitä kuin omieh. Vain työ että kuulu muailmah, kun Mie olen tiät muailmašta omikseni valinnun. Šentäh muailma vihuau teitä.
20 Muistakkua, mitä teilä šanoin: ei käškyläini ole omua isäntyäh šuurempi. Kun kerran Milma ajeltih, ajellah teitäki. Kun Miun šanua lienöy kuunneltu, kuunnellah tiän šanua niise.
21 Kaiken tämän ihmiset ruatah teilä Miun nimen vuokši, šentäh kun ei tiijetä Häntä, ken Miut työnsi.
22 Kun Mie en ois tullun ta en ois paissun heilä, hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö ei voija millänä puolissella omua riähkyä.
23 Ken vihuau Milma, še vihuau Miun Tuattuoki.
24 Kun en ois ruatan heijän kešeššä ruatoja, kumpasie kenkänä toini ei ole ruatan, niin hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö on nähty Miun ruavot ta vihatah Milma ta Miun Tuattuo.
25 Näin tulou tovekši heijän Kirjutukšien šana: ‘Tyhjäh hyö vihattih Milma’.
26 Työ šuatta Puolistajan, Mie työnnän Hänet Tuaton luota. Puolistaja, Toven Henki, lähtöy Tuaton luota ta tovistau Miušta.
27 Työ niise tovissatta Miušta, šentäh kun olija Miun kera alušta šuate.»
1 «Olen paissun teilä täštä, jotta tiän uško ei šortuis.
2 Jevreit erotetah tiät sinagogašta. Ta tulou vieläi šemmoni aika, konša jokahini tiän tappajista smiettiy, jotta teitä tappamalla ruatau hyvän ruavon Jumalalla.
3 Näin hyö ruatah, šentäh kun hyö ei tunneta Tuattuo eikä Milma.
4 No Mie pakasin teilä täštä šitä varoin, jotta muistasija Miun šanat, konša še aika tulou. Aikasempah en ole paissun teilä täštä, kun Iče olin tiän kera.»
5 «No nyt Mie mänen Hänen luo, ken Miut työnsi. Kenkänä teistä ei kyšy Miulta, kunne Mie mänen,
6 a tiän šytämet täytti mureh, šentäh kun šanoin teilä tämän.
7 Mie šanon teilä toven: teilä on parempi, jotta Mie mänen pois. Kun en männe pois, Puolistaja ei tule tiän luo. A kun männen pois, niin työnnän Hänet tiän luo.
8 Puolistaja tulou ta näyttäy muailmalla, mi on riähkyä, ken kelpuau Jumalalla, ta jotta suutu tulou.
9 Hiän näyttäy, jotta riähkä on šitä, kun ihmiset ei ušota Miuh.
10 Hiän näyttäy, jotta Mie kelpuan Jumalalla, šentäh kun Mie mänen Tuaton luo ta työ enämpi että niä Milma.
11 Ta Hiän näyttäy, jotta suutu tulou, šentäh kun tämän muailman isäntä on jo suutittu.
12 Miula ois äijyä enämmän teilä šanottavua, vain työ että voi vielä ottua šitä vaštah.
13 No konša Toven Henki tulou, Hiän näyttäy teilä kaiken, mi on totta Jumalašta. Hiän kun ei pakaja omie tuumie, kun pakajau šen, mitä kuulou, ta ilmottau teilä, mitä on tulošša.
14 Toven Henki tuou Miun jumalallisen valon näkyvih, šentäh kun Hiän šuau Miulta šen, min teilä viestittäy.
15 Kaikki, mi on Tuaton, on Miunki. Šentäh Mie šanoin, jotta Toven Henki šuau Miulta šen, min teilä viestittäy.
16 Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma. A kun vielä mänöy pieni rupiema, työ tuaš niättä Miut, šentäh kun Mie mänen Tuaton luo.»
17 Šiitä muutomat Iisussan opaššettavista kyšeltih toini toiselta: «Mitä Hiän pakajau, kun šanou meilä: ‘Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma, a kun vielä mänöy pieni rupiema, työ tuaš niättä Miut’? Ta mitä merkitäh Hänen šanat: ‘Mie mänen Tuaton luokši’?»
18 «Mintäh Hiän pakajau ‘pieneštä rupiemašta’?» hyö ihmeteltih. «Emmä malta Hänen pakinoja».
19 Iisussa huomasi, jotta heijän luatiu mieli kyšyö Häneltä näistä šanoista. Hiän šano heilä: «Šekö teitä vaivuau, kun Mie šanoin: ‘Mänöy pieni rupiema ta työ että enämpi niä Milma. A kun vielä mänöy pieni rupiema, työ niättä Miut’?
20 Toven totta šanon teilä: työ vielä itettä ta valitatta, ka muailma on hyvilläh. Työ vielä murehitta, no tiän mureh muuttuu ilokši.
21 Konša naini šuau lašta, hiän on tušissah, šentäh kun hänen aika tuli. A kun lapši on šyntyn, muamo ei enämpi muissa omie kipuja, šentäh kun on niin mielissäh šiitä, jotta ihmini šynty täh ilmah.
22 Työ niise oletta nyt tušissa, ka Mie niän tiät tuaš uuvveštah. Šiitä tiän šytämen täyttäy ilo, kumpaista ei kenkänä voi anaštua teiltä.
23 Šinä päivänä työ että kyšy Miulta mitänä. Toven totta šanon teilä: mitä šuinki molinetta Tuatolta Miun nimeššä, šen Hiän teilä antau.
24 Täh šuate työ että ole molin mitänä Miun nimeššä. Molikkua, niin šuatta. Šiitä tiän ilo tulou täyvekši.»
25 «Aikasempah olen paissun teilä täštä peittošanoilla. No tulou aika, konša enämpi en pakaja peittošanoilla, vain šanon teilä Tuatošta kaiken šuorah.
26 Šinä päivänä työ moliuvutta Jumalalla Miun nimeššä, enkä Mie enämpi šano, jotta Mie molin Tuatolta apuo teilä.
27 Tuatto niätšen Iče tykkyäy teitä, šentäh kun työ tykkäsijä Milma ta uškoja, jotta Mie tulin Jumalan luota.
28 Tuaton luota Mie läksin ta tulin täh muailmah. Nyt Mie tuaš jätän muailman ta mänen Tuaton luokši.»
29 Opaššettavat šanottih: «Nyt Šie pakajat šuorah, et enämpi peittopakinoilla.
30 Nyt myö niämmä, jotta Šie tiijät kaiken, šenki mitä Šiulta vašta meinatah kyšyö. Šentäh myö ušomma, jotta Šie tulit Jumalan luota.»
31 Iisussa vaštasi: «Nytkö työ ušotta?
32 Kaččokkua, tulou aika – ta še aika on jo tullun – konša työ pakenetta ken minneki, ta jätättä Miut yksin. No yksin Mie en kuitenki jiä, šentäh kun Tuatto on Miun kera.
33 Šanoin teilä tämän šentäh, jotta teilä ois Miušša rauha. Muailmašša teitä ahissetah, ka olkua rohkiena: Mie voitin muailman.»
1 Tämän pakinan jälkeh Iisussa kaččo taivahah ta šano: «Tuatto, aika on tullun. Näytä Poikaš jumalallini valo, jotta Poika näyttäis Šiun jumalallisen valon.
2 Šie annoit Pojan valtah kaikki ihmiset, jotta Hiän antais ilmasenikusen elämän kaikilla niillä, kenet Šie Hänellä annoit.
3 Ilmasenikuni elämä on šitä, jotta hyö tunnetah Šiut, ainuon tovellisen Jumalan, ta Iisussan Hristossan, kumpasen Šie olet työntän.
4 Mie olen näyttän Šiun jumalallisen valon tiälä muan piällä, kun ruavoin loppuh šuate šen työn, min annoit Miula ruattavakši.
5 Tuatto, näytä Šie nyt Miun jumalallini valo. Ota Miut luokšeš ta anna Miula še jumalallini valo, mi Miula oli Šiun luona ollešša jo ennein kuin muailma oli olomašša.
6 Mie olen ilmottan Šiun nimen niillä ihmisillä, kenet Šie valičit muailmašta ta annoit Miula. Hyö oltih Šiun, ta Šie annoit hiät Miula. Hyö totellah Šiun šanua
7 ta tiijetäh nyt, jotta kaikki, min olet Miula antan, on tullun Šiulta.
8 Šen šanoman, kumpasen Šie Miula annoit, Mie kerroin heilä, ta hyö otettih še vaštah. Nyt hyö toven tiijetäh, jotta Mie olen tullun Šiun luota, ta ušotah, jotta Šie olet Miut työntän.
9 Mie moliuvun niijen puolešta, kenet Šie Miula annoit. Muailman puolešta Mie en moliuvu, kun vain niijen, ketä Šie Miula annoit, šentäh kun hyö ollah Šiun.
10 Kaikki, mi on Miun, on Šiunki, ta mi on Šiun, še on Miun. Miun jumalallini valo on tullun näkyvih heissä.
11 Tuatto, nyt Mie tulen Šiun luo, enkä enämpi ole muailmašša. A ne, ket Šie olet Miula antan, ollah muailmašša. Pyhä Tuatto, šuojele heitä oman nimeš voimalla, šen nimen, min olet Miula antan. Šiitä hyö ollah yhtä, niin kuin Myöki olemma yhtä.
12 Konša Mie olin hiän kera muailmašša, Mie šuojelin heitä Šiun nimen voimalla, kaikkie niitä, ketä olet Miula antan. Mie pijin huolta heistä, eikä kenkänä toini heistä joutun šurman šuuh, kun vain še, kumpasen piti männä uatuh. Näin oli šentäh, jotta Pyhien Kirjutukšien šana kävis toteh.
13 Tuatto, nyt Mie tulen Šiun luo. Pakajan täštä šini, kuni vielä olen muailmašša, jotta Miun ilo täyttäis hiät.
14 Mie annoin heilä Šiun šanan, ta muailma vihuau heitä, šentäh kun hyö ei kuuluta muailmah, niin kuin Mieki en kuulu šiih.
15 En kuitenki moli, jotta ottasit hiät pois muailmašta, vain jotta šuojelisit heitä pahašta.
16 Hyö ei kuuluta muailmah, niin kuin Mieki en kuulu.
17 Anna tositieto Šiušta pyhittäy hiät. Šiun šana on tositieto.
18 Niin kuin Šie työnsit Miut muailmah, šamoin olen Mieki työntän hiät muailmah.
19 Mie annan Iččeni uhriksi heijän puolešta, jotta tositieto šais hiätki pyhiksi.
20 Mie en moliuvu vain näijen opaššettavien puolešta, vain niijenki puolešta, ket ušotah Miuh heijän tovissuššanojen tähen.
21 Mie moliuvun, jotta hyö kaikki oltais yhtä, niin kuin Šie, Tuatto, olet Miušša ta Mie Šiušša. Niin pitäy heijänki olla yhtä Meissä, anna muailma uškois, jotta Šie työnsit Miut.
22 Šen jumalallisen valon, min Šie annoit Miula, Mie annoin heilä, jotta hyö oltais yhtä, niin kuin Myö olemma yhtä.
23 Kun Mie olen heissä ta Šie olet Miušša, niin hyö ollah ihan yhtä. Šiitä muailma malttau, jotta Šie työnsit Miut ta armaššat heitä niin kuin Milma armaššat.
24 Tuatto, Mie tahon, jotta ne, kenet Šie annoit Miula, oltais Miun kera šielä, missä Mie olen. Šielä hyö nähäh Miun jumalallini valo, kumpasen Šie annoit Miula, šentäh kun olet tykännyn Milma jo ennein muailman luatimista.
25 Oikiemielini Tuatto, muailma ei tunne Šilma, ka Mie tunnen Šiut. Ta nämä täššä olijat tiijetäh nyt, jotta Šie olet työntän Miut.
26 Mie opaššin hiät tuntomah Šiun nimen ta opaššan vieläki. Šilloin še tykkyämini, kumpasella Šie Milma tykkäsit, pisyy heissä ta Mie pisyn heissä.»
1 Tämän šanottuo Iisussa läksi omien opaššettavieh kera Kedroninojan toisella puolella. Šielä oli satu, kunne Iisussa ta opaššettavat mäntih.
2 Juuta, Iisussan pettäjä, niise tunsi tämän paikan, šentäh kun Iisussa oli moničči ollun šielä opaššettavieh kera.
3 Juuta otti matkah joukon saltattoja ta ylipappien ta farisseijen antamie miehie, ta hyö mäntih satuh lyhtyt, tulet ta aštalat käsissä.
4 Iisussa tiesi kaiken, mi Hänellä oli ieššä. Hiän mäni miehillä vaštah ta kyšy: «Ketä työ ečittä?»
5 Miehet vaššattih: «Iisussa Nasarettilaista». Iisussa šano: «Mie še olen». Juuta, Iisussan pettäjä, niise oli miehien joukošša.
6 Konša Iisussa šano: «Mie še olen», hyö kaikin eissyttih tuakši ta kuavuttih pitäkšeh muah.
7 Iisussa kyšy uuvveštah: «Ketä työ ečittä?» Hyö vaššattih: «Iisussa Nasarettilaista».
8 Iisussa šano heilä: «Miehän šanoin, jotta še olen Mie. No kun työ Milma eččinettä, antakkua näijen toisien männä.»
9 Näin käytih toteh nämä Hänen omat šanat: «Niistä, ketä Šie olet Miula antan, Mie en ole yhtäkänä mänettän».
10 Simoni Petrillä oli miekka. Hiän vejälti šen huotrašta ta iski ylipapin käškyläiseltä oikien korvan irti; käškyläini oli nimeltäh Malhi.
11 Ka Iisussa šano Petrillä: «Pane miekka huotrah! Kun Tuatto on antan Miula tämän muokkamal'l'an, niin enkö Mie jois šitä loppuh šuate?»
12 Saltatat, heijän piälikkö ta jevreijen työntämät miehet otettih Iisussa kiini. Hyö šivottih Hänet nuorih
13 ta vietih enšin entisen ylipapin Annakšen luo, kumpani oli Kaijafan appi. Kaijafa oli šinä vuotena ylipappina.
14 Tämä šamani Kaijafa oli antan jevreilöillä neuvon, jotta ois parašta, kun yksi mieš kuolis koko kanšan puolešta.
15 Simoni Petri ta vieläi toini opaššettava lähettih Iisussalla jälkeh. Še toini oli ylipapin tuttava ta šentäh piäsi Iisussan kera ylipapin kojin pihah.
16 Petri jäi šeisomah veräjän ulkopuolella. Še opaššettava, kumpani tunsi ylipapin, mäni pakinoilla veräjyä varteiččijan paššaritytön luo ta toi Petrin pihah.
17 Šiitä paššarityttö šano Petrillä: «Etköš šie niise ole tämän Miehen opaššettavie?» Petri vaštasi: «En ole».
18 Oli vilu. Šentäh paššarit ta varteiččijat oli luajittu ropivo, nyt šeisottih šen ympärillä ta lämmitteliyvyttih. Petri niise šeiso heijän joukošša ta lämmitteliyty.
19 Ylipappi Annas kyšy Iisussalta Hänen opaššettavista ta Hänen opaššukšešta.
20 Iisussa vaštasi: «Mie olen paissun šuorah, koko muailman kuullen. Olen aina opaštan sinagogoissa ta jumalankojissa, kumpasih jevreit aina keräyvytäh. Peitočči en ole paissun mitänä.
21 Mintäh šie Miulta kyšyt? Kyšy Miun kuuntelijilta, mitä olen heilä paissun. Hyö tiijetäh, mitä Mie olen šanon.»
22 Kun Iisussa näin vaštasi, yksi lähellä šeisojista varteiččijista löi Häntä näkyö vaššen ta šano: «Mitein Šie vaštuat ylipapilla?»
23 Iisussa šano miehellä: «Kun lienen paissun pahoin, näytä, mi Miun šanoissa oli pahua. No kun lienen paissun oikein, niin mintäh lyöt Milma?»
24 Annas työnsi Iisussan nuorih šivottuna ylipappi Kaijafan luo.
25 Simoni Petri šeiso ta lämmitteliyty. Miehet šanottih hänellä: «Etkö šie niise ole yksi Hänen opaššettavista?» «En ole», Petri eikki.
26 Šiitä eryäš ylipapin käškyläini, šen miehen omahini, kumpaselta Petri oli leikannun korvan, šano: «Enköš mie nähnyn šilma šielä satušša Hänen kera?»
27 Petri eikki tuaš, ta šamašša kukko kieku.
28 Kaijafan luota Iisussa vietih muaherran horomih. Oli aikani huomeneš. Jevreit ei mänty horomien šiämeh, šentäh kun ois tultu pakanoiksi, šiitä ei ois šuatu šyyvvä Äijänpäivän iltaista.
29 Šentäh muaherra Pilatti tuli uloš heijän luo ta kyšy: «Mistä työ viäritättä tätä Mieštä?»
30 Hyö vaššattih: «Kun Hiän ei ois pahanruataja, myö emmä ois antan Häntä šiula».
31 Pilatti šano: «Ottakkua työ Hänet ta suutikkua tiän oman Sakonan mukah». Jevreit šanottih: «Meilä ei ole valtua suutie ketänä kuolomah».
32 Näin piti käyvä, jotta tulis tovekši Iisussan šana. Hiän niät oli aikasempah paissun, mitein Hiän kuolou.
33 Pilatti mäni jälelläh horomih, käški tuuvva Iisussan luokšeh ta kyšy Häneltä: «Oletko Šie jevreijen Čuari?»
34 Iisussa vaštasi: «Ičekö šie näin tuumaičet, vain onko muut šanottu šitä Miušta?»
35 Pilatti šano: «Enhän mie ole jevrei. Šiun oma rahvaš ta ylipapit annettih Šiut miun käsih. Mitäpä Šie olet ruatan?»
36 Iisussa vaštasi: «Miun čuarinvalta ei ole täštä muailmašta. Kun še ois täštä muailmašta, niin Miun miehet ois torattu, jotta Mie en ois joutun jevreijen käsih. Ka Miun čuarinvalta ei ole tiältä.»
37 «No Šie kuitenki olet Čuari?» Pilatti šano. Iisussa vaštasi: «Iče šie šanot, jotta Mie olen Čuari. Šitä varoin Mie olen šyntyn ta šitä varoin tullun täh muailmah, jotta šanuo teilä, mitä tiän pitäy tietyä ta mitä uškuo. Jokahini, ken tietäy šen, kuulou Miun iänen.»
38 «Ka niin mitäpä täššä pitäis uškuo?» kyšy Pilatti.
Tämän šanottuo Pilatti mäni tuaš uloš jevreijen luo ta šano heilä: «En voi löytyä Häneššä mitänä viäryttä.
39 No onhan tapana, jotta Äijänäpäivänä mie piäššän yhen vankin teilä hyväkši mielekši. Tahottako, jotta piäššän teilä jevreijen Čuarin?»
40 Šiitä hyö kaikin alettih karjuo: «Ei Häntä! Piäššä Varavva!» A še Varavva oli rosvo.
1 Šiitä Pilatti käški ruoškie Iisussua.
2 Saltatat viännettih piikkiokšista korona, pantih še Hänellä piäh ta šuoritettih Hänet purppuranruškieh sviitkah.
3 Hyö šanottih: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» ta lyötih Häntä näkyö vaššen.
4 Pilatti mäni tuaš uloš ta šano jevreilöillä: «Mie tuon Hänet teilä, jotta tietäsijä: mie en niä Häneššä mitänä viäryttä».
5 Niin Iisussa tuli uloš piikkikorona piäššä ta purppuranruškie sviitka piällä. Pilatti šano jevreilöillä: «Täššä tämä Ihmini on».
6 Konša ylipapit ta heijän miehet nähtih Iisussa, hyö karjeuvuttih: «Nuakliče Hänet ristih! Nuakliče Hänet ristih!» Pilatti šano heilä: «Ottakkua työ Hänet ta iče nuaklikkua ristih. Mie en ole löytän Häneššä mitänä viäryttä.»
7 Jevreit vaššattih: «Meilä on miän Sakona, ta Sakonan mukah Hänen on kuoltava, šentäh kun Hiän luatiutuu Jumalan Pojakši».
8 Tämän kuultuo Pilatti pöläšty vielä enämmän.
9 Hiän mäni jälelläh horomien šiämeh ta kyšy Iisussalta: «Mistä päin Šie olet?» Ka Iisussa ei vaššannun hänellä.
10 Pilatti šano Hänellä: «Etkö Šie vaštua miula? Etkö tiijä, jotta miula on valta nuaklita Šiut ristih ta valta piäštyä Šiut?»
11 Iisussa vaštasi: «Šiula ei ois mitänä valtua Miuh, kun Jumala ei ois antan šitä šiula. Šentäh Miun pettäjän riähkä on šuurempi kuin šiun.»
12 Tämän jälkeh Pilatti reistasi piäštyä Iisussan. No jevreit karjuttih: «Kun piäštänet Hänet, niin et ole keisarin yštävä! Ken luatiutuu čuariksi, še noušou keisarie vaštah.»
13 Nämä šanat kuultuo Pilatti toi Iisussan uloš ta iče ašettu sut'janistumella. Šitä paikkua šanottih Kivipihakši, jevrein kielellä še on Gavvafa.
14 Oli Äijänpäivän uatto, puolenpäivän aika. Pilatti šano jevreilöillä: «Šiinä on tiän Čuari».
15 Jevreit karjuttih: «Vie pois! Vie pois ta nuakliče Hänet ristih!» Pilatti kyšy: «Pitäiskö miun nuaklita tiän Čuari ristih?» Ylipapit vaššattih: «Ei meilä ole muuta čuarie kun vain keisari».
16 Šiitä Pilatti anto heilä Iisussan ristih nuaklittavakši.
Jevreit lähettih viemäh Iisussua.
17 Hiän kanto Iče omua ristie ta tuli linnan ulkopuolella paikkah, mitä kučutah Piäkopanpaikakši, jevrein kielellä Golgofakši.
18 Šielä saltatat nuaklittih Iisussa ristih ta Hänen kera kakši muuta, yksi yhellä ta toini toisella puolella, a Iisussa heijän välissä.
19 Pilatti kirjutti lautah ta käški takuo lauvan ristih. Lauvašša oli nämä šanat: «Iisussa Nasarettilaini, jevreijen Čuari».
20 Monet jevreit luvettih kirjutuš, kun še paikka, missä Iisussa nuaklittih ristih, oli lähellä linnua. Šanat oli kirjutettu jevrein, latinan ta kreikan kielillä.
21 Jevreijen ylipapit šanottih Pilatilla: «Elä kirjuta: ‘Jevreijen Čuari’, kun kirjuta: ‘Hiän šano: Mie olen jevreijen Čuari’».
22 Pilatti vaštasi: «Min kirjutin, šen kirjutin».
23 Kun saltatat oli nuaklittu Iisussa ristih, hyö otettih Hänen vuattiet ta juattih ne nelläh ošah, jokahisella saltatalla oma oša. Hyö otettih niise paita, kumpaista ei oltu ommeltu, kun oli kuvottu yhtenä palana ylähyätä alahuakši šuate.
24 Hyö paistih keškenäh: «Emmä revitä tätä, panemma arvalla, ken šen šuau». Näin kävi toteh tämä Pyhien Kirjutukšien šana:
– Hyö juattih keškenäh Miun vuattiet
ta Miun paijašta pantih arpua.
Juštih näin saltatat ruattih.
25 Iisussan rissin luona šeisottih Hänen Muamo, Muamon čikko, Klopan Muarie ta vielä Magdalan Muarie.
26 Konša Iisussa näki, jotta Hänen Muamo ta kallehin opaššettava šeisotah šiinä, Hiän šano Muamollah: «Naini, tuošša on šiun poikaš!»
27 Šiitä Hiän šano opaššettavallah: «Tuošša on šiun Muamoš!» Šiitä šuate še opaššettava huolehti Iisussan Muamošta.
28 Iisussa tiesi, jotta kaikki on nyt ruattu loppuh šuate. Jotta Pyhien Kirjutukšien šana kävis kaikešša toteh, Hiän šano: «Milma janottau».
29 Šielä oli täyši aštie muikieta viinua. Saltatat kaššettih šiih gupka ta pissettih še iisopinokšan piäh ta noššettih Iisussan huulilla.
30 Iisussa imi viinua gupkašta ta šano: «Kaikki on nyt ruattu». Hiän paino piän ta anto henken.
31 Šilloin oli piätinččä. A šuovatta, kumpani oli alkamašša, oli hyvin šuuri pruasniekka. Jevreit kyšyttih Pilatilta, jotta ristihnuaklituilta lyötäis šiäriluut poikki ta hiät otettais alaš. Ruumehet niätšen ei šuatu jiähä šuovatakši rippumah rissillä.
32 Šiitä saltatat tultih, katattih šiäriluut enšimmäiseltä ta toiselta mieheltä, kumpaset oli ristihnuaklittu Iisussan kera.
33 Konša hyö tultih Iisussan luo ta nähtih Hänen jo kuolluon, niin šentäh ei katattu Hänen šiäriluita.
34 Yksi saltatoista kuitenki pisti keihyän Hänen kylkeh, ta šamašša huavašta valu vertä ta vettä.
35 Še ken tämän näki, on tovistan täštä, jotta työ niise uškosija. Hänen tovissukšeh voit uškuo, hiän niätšen tietäy, jotta pakajau totta.
36 Näin tapahtu, jotta kävis toteh tämä Pyhien Kirjutukšien šana: «Yhtäkänä luuta Häneltä ei katata».
37 Pyhien Kirjutukšien toisešša kohašša vielä šanotah: «Hyö kačotah Häneh, kumpasen läpi pissettih keihäš».
38 Tämän jälkeh Joosefi, kumpani oli kotosin Arimafijašta, kyšy Pilatilta, jotta šaisko ottua Iisussan Ruumehen rissiltä. Joosefi oli Iisussan opaššettava, vain piti šitä peitošša, hiän niät varasi jevreijen vanhimpie. Pilatti anto luvan, ta Joosefi mäni ta otti Ruumehen alaš.
39 Šiih tuli vieläi Nikodim, še mieš, kumpani kävi enši kerran Iisussan luona yöllä. Hänellä oli mataššah šata mittua hyvänhajuista voijetta, mirran ta alojan ševotušta.
40 Miehet otettih Iisussan Ruumis ta kiärittih Še palttinoih hyvänhajusen voitien kera, niin kuin jevreijen on tapana ruatua vainuata hauvatešša.
41 Šielä, missä Iisussa nuaklittih ristih, oli satu. Satušša oli kallivoh lohkattu uuši kalmakotini, mih ei vielä oltu pantu yhtäkänä pokoiniekkua.
42 Hyö pantih Iisussa šiih, šentäh kun oli jevreijen pruasniekan uatto, a še kalmakotini oli lähellä.
1 Šuovatan mäntyö, netälin enšimmäisenä päivänä aikaseh, konša vielä oli pimie, Magdalan Muarie tuli kalmalla. Hiän näki, jotta kivi oli šiirretty pois kalman šuušta.
2 Šiitä Muarie läksi juokšujalkua Simoni Petrin ta šen opaššettavan luo, kumpani oli Iisussalla armahin. Hiän šano heilä: «Hospoti on viety pois kalmašta, emmäkä myö tiijä, kunne Hänet on pantu».
3 Petri ta še toini opaššettava lähettih šamašša kalmalla.
4 Miehet juoštih yheššä, ka še toini opaššettava juoksi Petrie poikkoimpah ta kerkisi perillä enšimmäisenä.
5 Hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh* ta näki šielä kiärinpalttinat, vain ei männyn šiämeh.
6 Simoni Petri tuli hänen peräššä, mäni kalmakotiseh ta näki šielä kiärinpalttinat.
7 Hiän huomasi, jotta Iisussan näkyö peittänyt vuatepaikka ei ollun kiärinpalttinojen kera, a še oli erikseh omana kiärönä.
8 Šiitä še toini opaššettava, kumpani oli enšimmäisenä kerinnyn kalmalla, niise mäni šiämeh. Hiän näki kaiken ta uško.
9 Šilloin hyö ei vielä maltettu Pyhie Kirjutukšie, kumpasien mukah Iisussa nousis kuollehista.
10 Opaššettavat lähettih kalmalta kotih.
11 Muarie šeiso kalman luona ta itki. Šiinä itkiessä hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh
12 ta näki kakši anhelie valkeissa vuatteissa istumašša šiinä, missä Iisussan Ruumis oli venyn. Yksi istu piäpuolešša, toini jalkapiäššä.
13 Anhelit šanottih Muariella: «Mitä šie itet, naini?» Hiän vaštasi: «Miun Hospoti on viety pois, ta en tiijä, kunne Hänet on pantu».
14 Tämän šanottuo hiän kiänty ympäri ta näki Iisussan šiinä šeisomašša, ka ei tunten šitä Iisussakši.
15 Iisussa šano hänellä: «Mitä šie itet, naini? Ketä šie ečit?» Muarie toivo Häntä satunhoitajakši ta šano: «Hyvä mieš, kun šie lienet vienyn Hänet tiältä, niin šano, kunne Hänet panit. Mie käyn Hänet pois.»
16 Šiitä Iisussa šano hänellä: «Muarie!» Muarie kiänty ta šano: «Ravvuuni!» – še merkiččöy: miun opaštaja.
17 Iisussa šano: «Elä koše Milma, Mie kun en ole vielä nouššun Tuaton luo. Mäne šuata šana Miun vellilöillä, šano heilä, jotta Mie noušen Miun Tuaton ta tiän Tuaton luo, Miun Jumalan ta tiän Jumalan luo.»
18 Magdalan Muarie juoksi opaššettavien luo ta šano: «Mie nävin Hospotin!» Šiitä hiän šaneli, mitä Hospoti hänellä šano.
19 Šamana päivänä, netälin enšimmäisenä, opaššettavat oltih illalla yheššä. Talon ovet oltih šalvašša, šentäh kun hyö varattih jevreilöitä. Šilloin šiih tuli Iisussa, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!»
20 Tämän šanottuo Hiän näytti heilä käteh, jalkah ta kylkeh. Opaššettavat oltih mielissäh, kun nähtih Hospoti.
21 Iisussa šano uuvveštah: «Rauha teilä! Niin kuin Tuatto on työntän Miut, niin Mie työnnän tiät.»
22 Näin šanottuo Hiän puhalti heih ta šano: «Ottakkua Pyhä Henki.
23 Kellä työ prostitta riähät, šillä ne on prostittu. Kellä työ jätättä prostimatta, šillä ne jiähäh.»
24 Yksi kaheštatoista opaššettavašta, Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, ei ollun muijen joukošša, konša Iisussa kävi.
25 Myöhemmin toiset opaššettavat šanottih hänellä: «Myö näkimä Hospotin». Homa vaštasi: «En ušo. Kuni en iče nähne nuaklan jälkijä Hänen käsissä ta en pistäne šormie nuaklan jälkih ta kuni en pistäne kättä Hänen kylkeh, šini en ušo.»
26 Kahekšan päivän piäštä Iisussan opaššettavat tuaš oltih yheššä. Homa oli hiän kera. Ovet oltih šalvašša, ka Iisussa tuli, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!»
27 Šiitä Hiän šano Homalla: «Ojenna šormeš, kačo täššä ollah Miun kiät. Ojenna käteš ta pane še Miun kylkeh. Elä ole epäuškoni, vain ušo!»
28 Homa šano Hänellä: «Miun Hospoti ta miun Jumala!»
29 Iisussa šano hänellä: «Šie ušot, šentäh kun šait nähä Miut. Ošakkahat ollah ne, ket ušotah, vaikka ei nähä.»
30 Monie muitaki merkkiruatoja Iisussa luati opaššettavien šilmissä, no niistä ei kerrota täššä kirjašša.
31 Tämä on kirjutettu šitä vaššen, jotta työ uškosija: Iisussa on Hristossa, Jumalan Poika, ta teilä ois elämä Hänen nimeššä, kun ušotta Häneh.
1 Tämän jälkeh Iisussa tuaš näyttäyty omilla opaššettavilla, nyt Tiverijanjärvellä. Še oli näin:
2 Simoni Petri, Homa ili niin šanottu Didimos, Nafanail Galileijan Kuanašta, Savvatein pojat ta kakši muuta Iisussan opaššettavua oltih yheššä.
3 Simoni Petri šano: «Mie lähen kalalla». Toiset šanottih: «Myö niise lähemmä šiun kera». Hyö šamašša lähettih ta aššuttih veneheh, vain ei šuatu šinä yönä mitänä.
4 Konša huomeneš koitti, Iisussa šeiso rannalla, ka opaššettavat ei tunnettu Häntä.
5 Iisussa karju heilä: «Hoi, lapšet! Onko teilä mitä šyötävyä?» Hyö vaššattih Hänellä: «Ei ole».
6 Iisussa šano: «Luokua verkko venehen oikiella puolella, niin šuatta». Hyö luotih verkko, vain ei jakšettu noštua šitä, kun kalua tuli niin äijän.
7 Šiitä še opaššettava, ken oli Iisussalla armahin, šano Petrillä: «Še on Hospoti!» Konša Simoni Petri kuuli, jotta Še on Hospoti, hiän punalti vyötäröllä vuattien, šentäh kun oli jakšautun, ta hyppäsi veteh.
8 A muut opaššettavat tultih venehellä ta vejettih peräššä verkkuo, mi oli täyši kalua. Hyö ei oltu loittuona rannašta, šiinä kahenšuan kyynärän piäššä*.
9 Rannalla nouštuo opaššettavat nähtih, jotta šielä oli hiilillä paistumašša kalua ta viereššä oli leipä.
10 Iisussa šano heilä: «Tuokua tänne niitä kaloja, mitä nyt šaita».
11 Simoni Petri aštu veneheh ta veti verkon mualla. Še oli täyši šuurta kalua, kaikkieh šata viisikymmentä kolme. Vaikka niitä oli niin äijän, verkko ei revinnyn.
12 Iisussa šano: «Tulkua šyömäh». Yksikänä opaššettavista ei ruohtin kyšyö Häneltä: «Kenpä Šie olet?» Hyö niätšen tiijettih, jotta Še on Hospoti.
13 Iisussa tuli, otti leivän ta anto heilä, ta kalua niise anto.
14 Tämä oli jo kolmaš kerta, kun Iisussa kuollehista nouštuo näyttäyty opaššettavillah.
15 Konša hyö oli šyöty, Iisussa šano Simoni Petrillä: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma enämmän kuin nämä toiset?» Petri vaštasi: «Tykkyän, Hospoti. Šie tiijät, jotta tykkyän Šilma.» Iisussa šano: «Ruoki Miun vuonnoja».
16 Šiitä Iisussa kyšy toiseh kertah: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma?» Petri šano Hänellä: «Tykkyän, Hospoti. Šie tiijät, jotta mie tykkyän Šilma.» Iisussa šano: «Paimenna Miun lampahie».
17 Vielä kolmannen kerran Iisussa kyšy: «Jonan Simoni, tykkyätkö šie Milma?» Petrin mieli pahottu šiitä, jotta Iisussa kolmannen kerran kyšy häneltä: «Tykkyätkö šie Milma?» Hiän šano: «Hospoti, Šie tiijät kaiken. Šie tiijät, jotta tykkyän Šilma.» Iisussa šano Petrillä: «Paimenna Miun lampahie.
18 Toven totta šanon šiula: Konša šie olit nuori, šie šivoit iče oman vyöš ta mänit kunne tahoit. No konša tulet vanhakši, šie ojennat käteš ta toini šitou šiula vyön ta viey šinne, kunne et tahtois.»
19 Näin Iisussa šano, kun tahto juohattua, mimmosella šurmalla Petri tuou kunnivuo Jumalalla. Šiitä Hiän šano: «Aššu Miun kera».
20 Petri kiänty kaččomah tuakšeh ta näki, jotta heilä peräššä tuli Iisussan armahin opaššettava, še, ken iltasella ollešša šiirty lähemmäkši Iisussua ta kyšy: «Hospoti, kenpä Šiut pettäy?»
21 Tämän opaššettavan nähtyö Petri kyšy Iisussalta: «Hospoti, miteinpä tuolla opaššettavalla käypi?»
22 Iisussa šano Petrillä: «Mitä še šiuh kuuluu, vaikka Mie tahtosin, jotta hiän jäis tänne šini, kuni Mie en tule? Aššu šie Miun kera.»
23 Täštä läksi uškovellien kešeššä pakina, jotta še opaššettava ei kuole. Kuitenki Iisussa ei šanon Petrillä, jotta še ei kuole. Hiän šano: «Mitäpä še šiuh kuuluu, vaikka tahtosin, jotta hiän jäis tänne šini, kuni Mie en tule?»
24 Juuri tämä opaššettava tovistau kaikešta täštä. Hiän on tämän kirjan kirjuttan, ta myö tiijämmä, jotta hänen tovissukšeh voit uškuo.
25 Äijän muutaki Iisussa ruato. Kun ruvettais kirjuttamah kohta kohalta še kaikki muistih, niin arvelen, jotta koko muailmah ei šovittais ne kirjat, kumpaset pitäis kirjuttua. Amin.
*21:8 Noin šata metrie.